 |
||||||||||||
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
||||
|
|
|
|
|
|||||||||
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|||||
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Gabriel Gabrielinpoika Calamnius kirjoitti isänsä Gabriel Joosepinpoika Calamniuksen kuoltua tälle muistorunon ja proosamuotoisen personalian. Isän elämäkerta on samalla kuvaus isonvihan vuosista Suomessa (1713-1721) sekä katsaus pohjalaisen Calamniusten pappissuvun kolmen polven edustajiin. Jälkimuiston kirjoittaja Gabriel Gabrielsson Calamnius (1728-1774) opiskeli Uppsalassa ja Turussa ja toimi kappalaisen ja kirkkoherran apulaisena Kalajoella ja Limingalla. Vaimo Margareta Forsell; ainoa lapsi Maria syntyi vain muutama kuukausi ennen isän kuolemaa 1774.
Personalian päähenkilö Gabriel Josefsson Calamnius (1695-1754), Kalajoen kappalainen, joutui kokemaan isonvihan venäläisterrorin. Hänen poikansa ja elämäkerturinsa on kuvannut tarkkaan isän elämänvaiheet vuosi vuodelta. Tiedossa ei tuolloin ollut, että Gabriel Josefssonin käsialaa olivat Suru-Runot Suomalaiset (1720, painettu 1734, ks. Suru- ja valitusrunoja) ja Wähäinen Cocous Suomalaisista Runoista (painettu 1755).
Personalian kirjoittajan isoisä Josef Gabrielsson Calamnius (1664-1716) merkittiin Turun akatemian rekisteriin 1686. Hänet määrättiin 1692 Kalajoen pitäjänapulaiseksi ja 1695 Haapajärven kappalaiseksi. Venäläisten tultua syksyllä 1714 terrorisoimaan Kalajoen pitäjää Josef poikansa (Gabrielin) ja vävynsä kanssa piiloutui metsään, mutta palasi pappilaansa jo keväällä 1715. Josef Calamnius oli myös runoilija; on selvinnyt, että hän kirjoitti vuoden 1700 lopulla runon Narvan taistelusta (Ilolaulu Ylitzen Sen suloisen Voiton (ks. Riemurunot ja valitusvirret 1702 Ilo- ja riemurunoja). Kirjoittajan nimimerkin I.G.H.S. tulkinta lienee I(osephus) G(abrielis) H(aapajärviensis) S(acellanus) eli Josef Gabrielinpoika Haapajärven kappalainen. Josefin isäkin oli pappi, Iin kirkkoherra Gabriel Gabrielsson Calamnius.
(a) Wuonna 1695. sinä 20. Päiwänä Syys-Cuusa1 on hän syndynyt mailmaan. Hänen Isäns on ollut Cappalainen Calajoen Seuracunnasa ja Haapajerfwen2 Cappelilla, JOSEPH CALAMNIUS, ja Äiti HELENA THORVÖSTE3.
(b) W. 1707. Cuin hän oli cotona oppinut latinan kieldä lukeman, on hänen isäns pannut hänen Wanhan-Carlebyn4 Schoulun. Wuodet 1709. 10. 11. on hän, sitten cuin hän Schoulusta poijes tuli, muiden opetuxen alla ollut.
(c) W. 1712. Alusa Tammi-Cuuta, on hän mennyt Turcuhun, josa hän on tullut Studentixi5.
(d) W. 1713. Syxyllä, coska wihollinen Suomen maahan sisälle langeisi6, on Hänen caickein muiden cansa, täytynyt paeta sieldä pois; ja nijncuin hänellä ei ollut waraa, nijncuin monella muulla, että7 mennä Ruotzin maalle, nijn on hänen täytynyt tulla cotia8 hänen Wanhemmittens tygö, ja heidän cansans jäädä Wihollisen cowan wallan9 alle, ilman10 epäilemätä Jumalan edescatzomisesta11, Hänen wanhoille Wanhemmillens, saattamattomille12 Weljillens ja Sisarillens, ja coco Seuracunnalle awuxi ja edeswastauxexi13 Wihollisen julmutta wastan. W. 1715. on hän tullut Generalilda14 asetetuxi Yliwiescan Cappelille, että hän olis ollut likembänä hänen Commenderingeitäns15, heildä culjetetta16 nijsä toimituxisa17, joisa usiasti elämän ja cuoleman wälillä oli yxi askell.
(e) W. 1716. Kuoli hänen Isäns Haapajerfwesä, ja jätti jälkens Puolisans18 Seitzemän lapsen cansa, hänen murhen pitämisens alle19, jotca hän myös samana Talwena on ottanut tygöns Yliwieskaan, josa hän sekä heitä että itziäns on ylöspitänyt20 suuresa köyhydesä. Ja nijncuin silloin ei yhtäkään Pappia ollut coco Pitäjäsä, nijn on hän, ehkä21 Nuori, ja ei wielä Papixi tehty, sen rohkeuden päällens ottanut, että hän on ruwennut saarnaman ja Seuracunnan parasta catzoman: Sentähden on hän myös Herr JOHAN ARGILANDERI22 wainajan Lohtajasta toimittanut wissinä23 aicoina lapsia ristimän &c24. W. 1717. cosca wihollisen cowa walda oli muuttunut wähän pehmiämmäxi, on hänen corkian käskyn jälken25 pitänyt Mantali längdit26 ylöspanna27, joiden jälken Seuracunnan asuwaisilda on wero otettu, sekä rahasa että jywisä, ja sen weron otosa on hän itze aina seurannut28 Seuracunnan asuwaisten cansa suurella waiwalla, milloin Wasan milloin Ny-Carlebyhyn29, sen päälle, ettei30 heille olis mahtanut31 wääryttä tapahtua.
(f) W. 1718. Tammi-Cuusa, on händä se onnettomus cohdannut, että hän Cappalaisen Isosta Kyröstä Herr ANDREAS AFFERENI32 wainajan tähden, joca jongun hänen päällens cannetun ricoxen tähden33 itzens oli pakohon andanut34 ja hänen tykönäns kijni saatijn, on tullut wiholliselda35, ei ainoastans sen wähän hopian ja rahan puolesta, cuin hänellä taisi olla, paljastetuxi, mutta myös nimitetyn36 AFFERENIN cansa sidotuxi, jalcapulttehin37 pannuxi, ja nijn fangina38 pois wiedyxi, ensist Wasan, ja sieldä Turun linnahan, cusa hän on istunut 13. wijckoa, nijncuin39 yxi Hengellinen fangi, josta cuitengin Jumala on hänen armollisesti ja ihmellisesti auttanut, hänen omillens ja Seuracunnan asuwaisille iloxi. W. 1719. ja 20. on saanut lewosa saarnata sanaa.
(g) W. 1721. Cosca40 rauhan sanomat rupesit41 cuuluman, on hän mennyt Stockholmin, josa hän oli Turun paosa olewaisilda Professoreilda42 coetelluxi tullut, ja sitten cuin hän sijhen Papilliseen wircaan kelwollisexi43 löyttijn44, on hän heildä45 todistuxen cansa lähätetty45 Strängnäsin Caupungijn, ja siellä Papixi wihitty 1721. Corkiastcunnioitettawalda Pispa wainajalda45 Herr Doctor DANIEL NORDLINGilda46; sillä Turun Pispa47 oli silloin Herrasa poisnuckunut.
(h) Samana Wuonna, on hän Ångerin-maalla48 itzens awiosäätyn andanut49, sen silloin sillä maalla paosa olleen Neitzyen50 CATHARINA FORBUXEN51 cansa, jonga cansa hän on yhdesä elänyt 26. ajastaicaa.
(i) Talwella 1753. cosca hän meni Iihin52 saarnaman waalisaarna, on hänen huulens Lumijoen seljällä53 paleldunut, nijn että se samasta hetkestä wähitellen rupeisi ajettuman ja wijmein auki löi54, ja haawa aina sywemmäxi käwi, waicka caikella tawalla luonnollisten wälicappalden cautta55 estä pyyttin56: Jonga tähden hän wijmein andoi itzens Läkärein kätten alle57 Wasan Caupungijn, josa hän sinä 25. p. Touco-Cuusa Hengens ylön andoi58.