1 Christfrid Ganander kertoo (ulos)valinneensa sadut nuorison harkintakyvyn terävöittämiseksi – toisaalta elämänohjeiksi ja varoituksiksi, toisaalta huviksi ja ajankuluksi – mutta samalla hyvien käytöstapojen harjoitukseksi.
2 Satukokoelman 150 satua ovat lähes kaikki eri kielistä käännettyjä. Tekijän mukaan sadut 115 - 128 ja jotkin aiemmat on suomennettu ranskasta, monet muut ruotsista, latinasta ja saksasta. Sadut 129 - 150 ovat Gananderin mukaan suomalaisillekin tuttuja ja osa niistä löytyy Christian Gellertin kirjasta. Satuvalikoimaan (TEKSTI 47. C.) olen kiinnostavuuden perusteella ottanut 15 satua eli kymmenesosan.
* Ranskalainen Jean de la Fontaine (1621 - 1695) kirjoitti teoksen Les Fables (1668). Hän sai vaikutteita kirjaan antiikin kreikkalaiselta Aisopokselta (n. 500 eaa.) sekä Roomassa asuneelta Phaedrukselta (k. n. 50 jaa.), joiden faabeleita hän käytti omiensa pohjana.
* Christian Fürchtegott Gellert (1715 - 1769), 1700-luvun luetuin saksalaiskirjailija, tunnetaan etenkin bestsellerteoksestaan Fabeln und Erzählungen 'faabeleita ja tarinoita' (1746 - 1748).
Nimilehdellä on neljä latinaista sitaattia roomalaiskirjailijoilta, jotka elivät ajanlaskumme alkua edeltävällä tai sen jälkeisellä vuosisadalla. Kirjoittajilla ja sitaateilla on kullakin yhteys Gananderin genreen eli satuihin: Phaedrus3 kirjoitti faabeleita; Lucretius4 oli epikuurolainen ja selvitti ihmisluonnetta; Cornelius Nepos6 oli kriittinen elämäkerturi; Martialis8 kyseenalaisti epigrammeissaan ihmisten luonteen/toiminnan. Gananderin siteeraamat kirjailijat poikkesivat kukin omalla tavallaan kirjallisuuden valtavirrasta. Satujen esipuheessa (TEKSTI 47. B.) Ganander viittaa muihin esikuviin.
3 Gaius Julius Phaedrus (n. 15 eaa. - 50 jaa.), Makedoniassa syntynyt vapautettu orja, käänsi latinaksi ja jambiseen runoasuun kreikkalaisen Aisopoksen (n. 500 eaa.) proosamuotoiset faabelit eli eläinsadut. Gananderin sitaatti on Phaedruksen viiden faabelikirjan prologista: "Tämän kirjasen tuoma hyöty on kahtalainen - se saa ihmiset nauramaan ja ohjaa heidän elämäänsä viisailla neuvoilla."
4 Titus Lucretius Carus (99 - 55 eaa.), roomalainen epikuurolaisfilosofi, tunnetaan yhdestä pitkästä (kuusi kirjaa) heksametrirunosta De Rerum Natura, jonka aiheena on epikuurolaisuuden puolustus ja mm. kuolemanpelon kritiikki. Lucretiuksen elinaikana epikuurolaisuus oli yksi neljästä johtavasta filosofisesta koulukunnasta (kreikkalainen Epikuros perusti koulukuntansa 400- ja 300-lukujen taitteessa eaa.). Gananderin sitaatti on Lucretiuksen runon 3. kirjan alusta (Proemium), jossa Lucretius ylistää oppi-isäänsä Epikurosta. Virkkeeksi täydennetyn sitaatin suomennos: "Sinä löysit luonnon(ilmentymät), isä [= Epicurus]; sinä opetit meitä ja annoit meille ratkaisun kirjoituksissasi, joissa, aivan kuin mehiläiset herkuttelevat kaikella mahdollisella kukkaniityillä, me voimme nauttia kultaisista sanoistasi - kultaisista siksi, että niiden arvo ei katoa."
5 Titus Pomponius Atticus (112 - 35 eaa.) oli liikemies, toimittaja ja tieteen ja taiteen suosija, jolla oli koti sekä Roomassa että Ateenassa. Hän rakasti Ateenaa ja kreikkalaista kulttuuria niin paljon, että otti lisänimekseen 'attikalainen'. Atticus oli epikuurolainen, joka ei välittänyt politiikasta vaan käytti muhkeat varansa kirjallisuuden ja taiteen edistämiseen: hän kustansi ja julkaisi ystävänsä Ciceron ja useiden muiden roomalaisten teoksia.
6 Cornelius Nepos nuorempi (n. 100 - 24 eaa.) kirjoitti laajan elämäkertateoksen Kuuluisia miehiä (De viris illustribus). Nepos oli Catulluksen, Ciceron ja Atticuksen ystävä ja kirjoitti mm. Hannibalin, Caton (ks. viitettä 7) ja Atticuksen elämäkerrat. Helppotajuisen ja selkeän kielensä vuoksi kirjaa käytettiin kauan latinan alkeiden lukukirjana. Teoksessa on 23 ulkomaalaisten (sota)päälliköiden elämäkertaa (Liber de excellentibus ducibus exterarum gentium) ja näiden lisäksi kahden roomalaisen, Caton ja Atticuksen, elämäkerrat (Liber de latinis historicis). Esipuheessa Nepos puhuttelee ystäväänsä Atticusta, joka edisti vanhaa kreikkalaista taidetta ja teatteria. Kyse on elämäkertagenren puolustamisesta.
Gananderin sitaatti suomennettuna ja laajennettuna:
"En epäile, Atticus, että on useita, joiden mielestä tämä kirjallisuudenlaji on vähäpätöinen eikä sovi arvohenkilöiden kuvaamiseen, kun he lukiessaan saavat tietää kuka opetti Epaminondaalle [n. 400 eaa. elänyt thebalainen sotapäällikkö, joka voitti spartalaiset] musiikkia", nim. soittoa, laulua ja tanssia. Kerrontakirjallisuuden eri muodot sopivat siis myös ns. tiukan linjan noudattajille! Epaminondas oli pythagoralaisen filosofian harrastaja.
7 Marcus Porcius Cato (95 - 46 eaa.) eli Cato nuorempi oli poliitikko, kuuluisa puhuja ja stoalaisen filosofian kannattaja. Hänet muistetaan peräänantamattomuudesta, lahjomattomuudesta ja siitä, että hän inhosi aikansa korruptiota/siveettömyyttä. Cato oli moralisti, hän auttoi Ciceroa Catilinan salaliiton nujertamisessa ja vastusti Gaius Julius Caesaria loppuun saakka: kun hän tiesi Caesarin päässeen valtaan (Thapsuksen taistelussa), hän teki itsemurhan.
Floran, kasvillisuuden ja sadonkorjuun jumalattaren juhlaa (floralia l. ludi florales) vietettiin Roomassa viikon ajan huhtikuun lopusta toukokuun alkuun. Alkuaan uskonnollisesta juhlasta tuli kansanomainen festivaali, johon kuuluivat laulu, tanssi, kilpailut ja pelit, näytelmät ja muut (teatteri)esitykset. Teatteriesitykset saattoivat olla hyvinkin paljastavia ja liikaa moraalin vartijoille (Catolle). Cato oli kerran "eksynyt" roomalaisen teatterin Floralia-esitykseen. Yleisö tiesi, että esityksessä olisi useita epäsiveitä kohtauksia, eikä suostunut niitä katsomaan Caton ollessa läsnä. Cato poistui äkkipikaa teatterista. Tässä selitys Martialiksen epigrammin Cato-aiheeseen. Huomattakoon, että sekä Kreikan että Rooman teatteri oli ns. moraalista - sekä Sokrates että Cicero kävivät katsomassa näytelmiä.
8 Marcus Valerius Martialis (n. 40 - 103 jaa.) oli roomalainen runoilija, joka tunnetaan parhaiten epigrammeistaan (Epigrammata libri I - XIV) ja jota pidetään modernin epigrammin luojana. Martialis sepitti yli 1500 lyhyttä satiirista epigrammia julkisuuden henkilöistä ja tuttavistaan. Gananderin sitaatti on Martialiksen epigrammien I kirjan prologista, jossa runoilija puhuttelee ensin lukijaa, sitten Catoa (ks. ed. viitettä). Lukijalle: " - - Epigrammeja kirjoitetaan niille, joilla on tapana käydä katsomassa Floran juhlien esityksiä. Älköön Cato astuko teatteriini, tai jos hän astuu, olkoon pelkkä katselija. Mielestäni minulla on oikeus päättää puhuttelu (epistola) runosäkeillä:
"Koska tunsit hilpeiden Floran juhlien hekumalliset riitit ja juhlavat (kilpa)pelit sekä kansan hillittömyyden, miksi tulit teatteriin, ankara Cato? Vai tulitko ainoastaan poistuaksesi?"
Ganander viittaa Martialiksen epigrammiin, jossa iloisten näytelmien - erilaisen taiteenlajin - ankaran sensorin käskettiin poistua teatterista.