Virtuaalinen vanha kirjasuomi
  1. 1500-luku: Mikael Agricola
  2. 1500-luku: Muita tekstejä
  3. 1600-luku: Uskonnollinen proosa
  4. 1600-luku: Lakikieli
  5. 1600-luku: Lyriikka
  6. 1600-luku: Arkisempaa suomea
  7. 1700-luku: Lyhyt proosa
  8. 1700-luku: Almanakkojen artikkelit
  9. 1700-luku: Laki- ja sanomalehtikieli
  10. 1700-luku: Tilapäisrunous








47. CHRISTFRID GANANDER: Uudempia Uloswalituita Satuja, 1784

47. C. Valikoima satuja

2 Satu. Yhestä Kaupungin-Rotasta ja yhestä Maan-Rotasta.

Yxi wanha satu sanoo, että yxi Maan-Rotta kuttu1 tygönsä yhteen maa pitohon2, hänen kaupungisa asuwaisen sisarensa; näisä kuttuisa1 ei mitään säästetty mitä hänen huoneesansa löyty suingin, nijnkuin homehtuneita leipä palasia, koilta raiskatuita3 juston kuoria, unkalta tulewia4 jauhoja, härskiä läskiä, ja muuta senkaltaista.

Tätä kaikkea, oli se sijwollinen5 ja hywin ylöskaswatettu Kaupungin Rouwwa hywäxywä6; kuitengin sanoi hän wihdoin: kuin hän ensin oli monella korskalla7 sanalla sijhen lupaa anonut: minun rakas wähä siukkuseni8!

mixi sinä tahdot olla nijn surkiasa tilasa9, koska sinä kuitengin taitaisit paremmin elää?

mixi sinä tahdot nijn yxinäisesä ja waiwaloisesa elämäsä waiwata ja rasittaa itseäs, koskas10 kuitengin taitaisit murhetoinna11 nauttia kaikki ne huwituxet ja ylönpaldisudet12, kuin sun sydämmes ikänäns toiwottais itsellensä, ainoastansa13 sinä seuraat minua Kaupungijn, ja asut siellä?

Tämä oli yxi kiusaus, jota wastaan Maan-Rotta ei woinnut seisoa14; he annot15 itsensä sijs molemmin matkalle, ja paljon kahlaamisen jälkeen ennätit wihdoin puoli yön aikana sinne kuhun he aiwoit16.

Kaupungin-Rotta näytti sitten ystäwälleen ruoka huoneet, wara-aitat17, köökit18 ja kellarijt ja muut ruoka-paikat, joihin hän oli koonnut waransa: sitten wei hän hänen19 yhteen eteiseen20, josa he löysit jäänöxiä yhestä nykyisin21 pidetystä illallisesta, jälillä pöydällä.

Kaupungin-Rotta pani matka towerilleen mitä hän19 parahitten halaisi22, sixi kuin he wihdoin teit itsellensä sisar-wuoteen yhteen sammetti-sänkyyn.

Se waiwainen23 Maan-Rotta hämmästyi kokonansa nijn oudon hywän elämän yli, ja rupeis jo pitämään itsiänsä korkiasti onnellisna hänen19 elämä kertansa muutoxen tähen, kuin kaikexi onnettomudexi tapahdui, jotta owet kijruusti awattijn seljällensä, ja yxi joukko kiljuwia junkkareita24 heidän huowi huorainsa25 kansa, koirain ja potellien26 kansa sisälle astuit.

Silloin sait ne waiwaiset Rotat kirppuja27 korwijnsa, hätäynnyit28, ja ei tienneet kuinka he wapahtaisit29 nahkansa; erinomattain se wieras, joka ei ikänänsä ennen ollut ollu senkaltaisesa leikisä: kuitengin malttoi hän mielensä sen werran, että hän haki tilaa kontataxensa pois ja lymytäitsensä30 yhteen loukkoon, josa hän pelwolla ja wapisewaisella sydämellä odotti, sixi kuin melsket seisahti, ja hiljaisemmaxi tuli, ja tämä joukko meni pois.

Nijn pian kuin jällensä kaikki huoneesa tyweni31 ja waiti oli, sanoi hän sille toiselle: minun siewä ja sijsti sisareni!

jos sinun Kaupunki-etusi owat sijtä luonnosta, kuin nämät, nijn tahdon32 minä kohta mennä takasin minun maa-majaani ja syödä minun homehtunutta juustoani; sillä minä tahon paljon tärkeimmin ilman pelwota33 ja hengenwaaraa maata minun pijlosani, ja kalwaa yhtä kowaa leiwän kuorta, kuin alinomaisen murheen ja ylinaikusen34 lewottomuuden alla, olla koko mailman Drottningi35.

Oppi. Täsä näytetään, mikä eroitus on Howi- ja hiljaisen maan elämän36 waiheella37; ja, sen jälkimmäisen huwituxet, wiattomuus ja wakuus38 rinnan pannaan sen edellisen tawattomuuden39, lewottomuuden ja waarallisuuden kansa.

6 Satu. Yhestä Suesta ja Ketusta.

Yxi Susi joka rakasti hywiä päiwiä, oli salaa hywin eteensä kattonut ja koonnut ittellensä kaunijn ruoka kasan wanhan päiwän waraxi, ja pysyi kotwan aikaa pesäsään ulos lijkkumata.

Mutta kerran sanoi yxi Kettu hänelle: kuingas10 jaxat ja woit elää minun Nepaani40, Weikkoseni!

emme me ole muutamaan päiwään nähneet sinua ulkona jahdisa41?

Mukoma42 Sairaloisuus, wastais se toinen on minua kohdannut, joka on waatinut minua kotona pysymään; ja minulla on se uskallus43 sinun tykösi, ettäs10 rukoilet minun terweydeni edestä.

Kettu luuli saawansa hänen19 poisollesaan maistaaxensa44 suden waroja; mutta kuin hän nyt näki, ettei tämä neuwwo onnestanut45, meni hän kohta närkästynynnä11 pois yhden lammas-paimenen luoxe, ja antoi sen tietä46, misä hän19 nyt huomahtemata47 taisi48 tawata suden, jos hän nijn lystäisi49.

Tämä ojensi itsensä50 Ketun tietä antamisen46 jälkeen ja tappoi suden.

Kettu joka nyt luuli olewansa likimäisen perillisen51, meni kohta suden pesään eli luolaan, ja omisti52 hänen jälkeen jäänehet waransa.

Mutta hänen ilonsa sijtä saadusta saalista ei kauwan päälle seisonut53; sillä wähä aikaa sen jälkeen, teki paimen Ketun kansa samoin kuin hän oli tehnyt Suden kansa.

Oppi. Pahan juonisille ja pahan retkisille54 pettäjille se tapahtuu samoin kuin hauweille55; he syöwät toinen toisensä ylös; ja kuin warkaat wälinsä ei yhteen sowi56, nijn on lysti49 nähdä, kuinga se yxi Temanti57 leikkaa sitä toista, se on, kuin se yxi kälmi58 toiselta saa palkkansa.

8 Satu. Yxi Kettu ja sairas Jalopeura.

Yxi wissi Leijona (eli Jalopeura) joka oli olewanansa59 sairas, hawaihti, että kaikista Mettän Kapeista60 oli Kettu se ainoa, joka ei etsinyt häntä, eli tullut häntä kattomahan: sentähden antoi hän hänelle19 kirjallisesti tietä, kuinga sairas hän oli, ja kuinga paljon ja suuresti hän wanhan tuttawuuden ja ystäwyyden wuoxi, ihastuis hänen lässäolemisestansa.

Kettu antoi jälle takasin61 edespantaa62 hänen nöyrimmän kunniansa osottamisen, tuhannilla63 toiwotuxilla, että Leijona pian mahtais64 saada entisen terweydensä; mutta mitä hänen welwolliseen65 sinne tulemiseen sowei66, nijn rukoili hän, että hänen19 poisolemisensa, armollisesti, ei pahoin päin ylösotettaisi67; sillä, sanoi hän, minä löydän että koko joukko jälkkiä eläimistä eli mettän itikoista68 on teidän Majestettinnä majaan, mutta ei yhtäkään nijstä, jotka sieltä olis palainnehet.

Oppi. Tästä on se Latinainen sananlasku: Vestigia me terrent; nam, omnia introrsum, nulla retrorsum69.

Caute vivas, faciant, aliena pericula cautum70.

Pahan retkisten54 ja petollisten ihmisten ulkokullainen ystäwyys pitää meiltä71 wisusti tutkittaman, ennen kuin me sijhen luotamme ja uskallamme.

13 Satu. Yxi Poika ja hänen Äitinsä.

Yxi Skoulu-Poika toi kerran kotia Äitillensä yhden kirjan, jonga hän oli warastanut koulu-kumppaleiltansa.

Hän19 oli pehmiä72, että hän olis nuhdellut häntä19 sijtä, ja ylöskehoitti nijn hänen19 pehmeydellään72 häntä usiampijn warkauxijn.

Koska hän19 nyt tuli wanhemmaxi tahtoi hän tätä käsityötä kallijmmis asiois harjoittaa73, sixi kuin hän wihdoin tuli kijnni otetuxi, ja piti kärsiä74 hywin ansaitun rangaistuxensa.

Hänen Äitinsä seurais häntä sitten ulos hirsipuun-lassille75, josa hän käskyläisiltä sai luwan puhua muutaman sanan Äitinsä kansa.

Sen päälle hän19 sowitti suunsa hänen19 korwaansa, ja kuin hän19 oli kuiskuttelewansa59 hänelle jotain korwaan, puraisi sen kokonansa pois.

Tämän ilkiän ja ihmisen luontoa hirwittäwän työn tähden, kauhistui wielä jokainen sitä enämmin häneen.

Mutta hän sanoi sille liki seisowalle kansalle76: minun ystäwäni! te näettä minusa yhden esimerkin sekä synnistä ja sen rangaistuxesta:

Mutta tämä minun Äiteni on se, joka on minun tähän saattanut; sillä jos hän olisi kaunijsti witsoilla hosunut77 minua sijtä kirjasta, jonga minä lapsuudesa warastin, nijn en minä olisi miehuudeni ijäsä tarwinnut kuolla74 hirsipuusa.

Oppi. Meidän ylöskaswatuxesamme tulemma me, taikka hywin eli pahoin ylöskaswatetuxi, ja waikutuxet sitä78, saa sekä koko waltakunnat, että erituiset talon-pidot79 huomata.

16 Satu. Yxi Isä ja hänen Poikansa.

Yxi maan mies, joka kunniallisella työllänsä ja uutteruudellansa auttoi ihtensä hywin läpi mailman, olis suonut mielellänsä, että hänen poikansa olisit sijnä asiasa noudattaneet hänen esimerkkiänsä.

Koska hän nyt makais wijmmeisellään80, sano hän heille: Minun rakkat Lapseni! minä olen welwollinen teille sanomaan ennen kuin minä kuolen, että yxi suuri tawara eli aarnekätkö81, makaa kätkettynä minun wijna-tarhasani82.

Sentähden kaiwakat ja hakekaat wiriästi83 sen perään84, sitten kuin minä olen kuollut.

Isä kuoli: ja pojat perit sen wijna-tarhan: he kaiwoit sen ylön alasin, ristin rastin, ja mullistit nurin koko maan, ja ei kuitengaan löynneet rahoja; mutta se runsas woitto kuin heillä oli toisna85 wuonna, wijna mäestä82, wakuutti heitä koko Isän tarkoituxesta86.

Oppi. Yxi hywä neuwo on se paras Testamenti, jonga yxi Isä jättää lapsilleen, ja on se sen parempi jos se saatta halun ja kijwauden87 sitä täyttää.

28 Satu. Yhestä Waimosta ja hänen juomari-miehestään.

Yxi Waimo, jolla oli se kowa lykky88, että hänellä oli juoppo-lallu miehenä, otti hänen kerran, kuin hän oli päissään kuin sika, ja kantoi hänen luu-karsinaan89 kuolluitten sekaan.

Muutaman hetken perästä, kuin hän19 luuli hänen19 jo jotain selwenneen ja kohmelosta ja wijnasta kaljendunehen90, meni hän sinne, ja kolkutti luu-karsinan owen päälle.

Kuka se on, huusi se juopunut: se on yxi, wastais waimo joka kantaa ruokaa kuolleille.

Minun ystäwäni sanoi hän, tuo tänne ennemmin jotain juomaa eli juotawata; ja en minä ymmärrä, kuinga joku ihminen, joka tunde minun, taita48 tänne tuoda ruokaa ilman juotawata.

Waimo meni sen päälle pois, ja sanoi ittexeen: minä näen kyllä, että juopumus on saanut ylikättä91 hänen tykönään; minä mahdaan64 nijn kernaasti92 lyödä93 peräti pois ajatuxistani, saada häntä sijtä pois.

Oppi. Sywästi juurtuneet tawat owat, kuin toinen luonto meisä, ja ennemmin ihmiset rikki runtellaa94 taitaan48, kuin nijtä jättää ja parata.

36 Satu. Yxi Äiti ja hänen kaxi Tytärtään.

Yxi Leski-rouwwa, jolla oli kaxi tytärtä, mistais95 kuoleman kautta sen toisen, jonga hautaamisehen hän toimitti wissit itkewät waimot96, joiden piti käymän ruumin jälissä murhet wäkenä97.

Se jälkijn jäänyt tytär ihmetteli kuin hän näki, että wieraat jotk' ei olleet sukua ei syntyä98, nijn surkiasti menettelit itsiänsä99 hänen sisarensa pois eron100 yli, ja hänen likimmäiset sukunsa annoit edes näkyä101 nijn wähä murehtimista.

Hän kysy sentään102 äitiltään, mistä se mahta64 tulla?

Äiti wastais: me, jotka olemma sen edesmenehen103 sukulaiset, jos me wielä paljongin itkisimme ja parkusimme, nijn en me saa sen enemmän, jaa104, ei mitään; mutta ne wierat saawat rahaa eli palkan waiwastansa.

Oppi. Kuin sen kuolleen omaisilla ei ole halua itkeä ja murehtia, nijn täyty toisten maxon edestä sitä tehdä: wanha sananlasku suomalaisilla on: Laulain Pappi rahaa saa, itkein ulosandaa105.

47 Satu. Yxi hopero106 Akka, joka woitelee Tuomareita.

Yxi Akka oli joutunut oikeuden käymiseen, josa hänen asiansa ei tahtonut32 hänen tyhmän päänsä jälkeen toiwon perästä juosta107, edes käydä108 ja hywää päätöstä saada, jonga onnettomuuden, ja pitkällisen oikeuden wijwytyxen ja asian ylöslykkäämisen yli109, hän kerran tuli puhuesaan walittamaan muutamille lain oppineille Adwocaateille110 jotka sanoit: oletkos10 woidellut111?

sinä et ole tainnut48 woidella111 herroja ja asian omaisia?

ota waari tilasta112 kuin he owat josain koosa113, pöydäsä rualla, eli muolla114 nijn woitele111.

Akka otti sanasta waarin: Hankki ittelleen hywin ison Woidet-sarwen115, semmoisen kuin lypsy-Akat lehmijen utareille pitäwät; otti sijwen116, ja tuli salaa asian omaisten pöydäs ollesa, ja woiteli raswallaan jokaisen waatteet ja turmeli ne hornaan117 kokonaan pois; josta he suutuit118, enemmän kuin lepyit.

Mutta Akka päälle seisoi119 kuitengin, että he tarwihtit120 woidetta, nijn hänen asiansa juoxis107.

Oppi Woideltut111 kädet on liukkaat; ja woideldut rattaat juoxewat ja pyöriwät kewiästi, sen tietä hopero Akkakin

54 Satu. Yxi Kettu ja Ijliskotti121.

Seurawaisella sadulla saattoi kerran Esoopus122, Saamuxen luodon123 asujamet, jälle hiljaisuteen, yhen waarallisen kapinan jälkeen: Koska yhden Ketun piti74 kerran Uiman yhen Wirran poikki, tuli hän wirralda wiedyxi yhteen pikkuseen saareen josta hän ei tainnut48 mihenkään päästä, waan täyty siellä maata, ja tuli waiwatuxi yheltä hirmuiseltä joukolta kärwäsiä124, jotka pistit, purit ja imit werta hänestä.

Sijnä oli myös yxi Ijliskotti121 saapuilla, joka paljaasta kansa kärsiwällisyydestä125 tarjois ittiään kärwäisiä pois ajamaan hänestä.

Ei, sano Kettu, anna ne olla rauhasa; sillä ne on nyt jo nijn werta täynnänsä, että ne tahto32 haljeta ja pakahtua, ja eiwät taida enää paljon tehdä minulle wahinkota, enemmän, kuin jo tehneet owat; mutta jos ne pois karkotetaan, nijn ilman epäilemätä yxi toinen joukko nälkähisiä weren imejiä tulee heidän siaansa, jotka ei taida jättää yhtä weren pisartakaan jälille koko minun ruumiseeni.

Keisari Tiberius teki senkaltaisesta Sadusta yhen soweljaan sowituxen oman asiansa päälle, koska kysymys oli; Tahi126 hänen piti74 wiralta poispaneman muutamia omaa heidän19 parastaan ettiwiä Läänin Herroja, sillä he rasitit127 yhteistä kansaa, eli126 antaa heidän saada pitää heidän19 sisällä olewaiset ammattinsa?

Keisari antoi silloin mailmalle tietä ajatuxensa tällä seurawaisella Sadulla: "Oli kerran yxi mies, joka pahoin haawoitettuna makais yhellä maan tiellä, josa kärwäiset124 tuhansin63 lensit ja imit hänen haawojaan.

Yxi matkamies joka sijtä siwu kulki, surkutteli hänen tilaansa, ja paljaasta rakkaudesti [= rakkaudesta] pyysi128 poisajaa näitä nälkäisiä wieraita.

Älä suingaan sano se toinen; sillä kuin nämät owat pois ajetut, nijn täytyy minun otella129 toisten kansa nijtten siaan, jotka woiwat olla kahta kauhiammat ja näitä pahemmat."

Tämä on näyttäwä130 sano Keisari, kuinga se käwis131 minun alimmaisteni kans, jos minä muuttaisin heidän walda miehiänsä132.

Oppi. Yhellä Sadulla taitaan48 wälistä paljon toimitettaa ja waikutettaa.

64 Satu. Yxi Leski-waimo lohduttamatoin133.

Oli yxi nuori waimo, joka murheesta miehensä sairauden tähden olis pian ennen aikojaan saattanut kuoleman ittelleen; mutta hänen hywä isänsä teki kaikki mitä hän ikänänsä tiesi, saattaaxensa häntä tyystytetyxi134; Rakas lapsi, sano hän, me olemma kaikki kuolewaiset: ole rohkia, minun tyttäreni; anna sen wijmmeisen pahan135 tulla, minulla on parempi mies sinulle warasa136, kuin tämän [= tämä jonka] olet mistanut95.

Ah! minun isäni, sano hän, mixi nimitättä te toista miestä?

Tee olisia137 nijn kernaasti138 saattaneet pistä puukon minuun: ei, ei, minä en tahdo32 kaikkena elinkautenani enää ajatella toisen miehen päälle.

Ei kauwwan sen jälkeen kuoli hänen sairas miehensä, ja silloin hän tahto32 juuri pakahtua sydämmen murheesta, tuli likimäärin nöyräpäisexi139, löi rinnoillensa140, ulos repi hiuxiaan, että joka mies luuli hänen tulleexi141 kokonaan hulluxi.

Mutta kuin hän sai wähä päänsä ympäri142 ajatella, pyhki hän pois kyynneleet, nosti ylös silmänsa ja huusi: tapahtukoon Herran tahto; ja meni sitten isänsä tygö ja sanoi: Rakas isäni!

Entäs se toinen mies, josta te mainihtia137, onko se kaukana?

Oppi. Satu antaa tietä, että Leskein kyynnelet taitan48 kewiästi pois pyhittää, ja ettei se ole peräti mahdotoin143, että144 hengis pitää Leski-waimoja miehen kuoleman jälkeen, ja kuinga mahdollinen143 se on, kaiken maahan panias145 murheen jälkeen, lohdutta häntä sillä huwituxella146 kuin hänellä on olewa toisen yljän147 sylisä ja käsi-warsisa.

92 Satu. Yxi Kukko ja Kettu.

Yxi Kettu sai kerran nähdä kuinka yxi Kukko istu ja kukersi148 Kanainsa kansa yhellä orrella.

Mixi sinä niin istut, minun ystäwäni, sanoi Kettu?

mitä sinä teet niin korkialla yhellä orrella?

sinun toimituxes ja askarees pitäis74 oleman maan päällä, ja minä luulisin, että yxi Kukko tuulesa eli korkialla on pois oikiasta elostaan.

Mutta kukaties, ett'149 sinä ole kuullu niitä uusia sanomia150, jotka on juuri päälle luotettawat151: yxi yhteinen rauha on päätetty kaikkein eläwäin luondokappalten wälillä; ja ei yxikään saa hengen ja jäsenten rikkomisen haastolla152, salaa eli julkisesti tehdä toiselleen wahingota.

Se on se ihanin, suloisin ja paras sanoma, kuin minä ikänänsä olen kuullut, wastais Kukko; ja siinä samasa ojjensi153 hän kaulansa, ikänäns kuin katsomaan ulos pitkin tietä.

Mitä sinä kurkistelet, kysyi Kettu?

ei muuta, sanoi Kukko, kuin kaxi isoa jahti-koiraa154 tuolla kauwempana, jotka tuota tietä juoxewat täyttä rawia, että kieli rippuu ulos kurkusta, ja niin hilpiästi155 ja nopiasti, kuin he suingin ennättäwät.

Joss se niin on, sanoi Kettu, niin minä luulen se on paras, että minä kijruhdan pois.

Mixi niin, kysyi Kukko?

se yhteinen rauha mahta64 suojella sinua.

Jaa, sanoi Kettu, sen se tosin säätä156; mutta joss ne pahat koirat ei ole wielä kuullehet sitä ulos kuulutettawan157, niin taitawat48 he yhtä hywin repiä minun turkkini palaisixi ja säpäleixi.

Ja niin juoxi hän pois.

Oppi. Kettuja ketuilla pyytään158; ja yxi wiekas käsitetään159 hänen omisa ulos lasketuisa werkoisansa.

112 Satu. Yxi Jalopeura (Lejjona) ja Kettu.

Yxi Kettu tuli kerran hikipäisä ja henkämystynnä11 Kuninkaansa-luolalle, josa Lejjona kuunteli hänen alimmaistensa tarpeellisia kaipauxia160.

Ak161! Teidän Majestetinnä! sanoi se wiekastelewa suusta suloinen Kettu: minä etsin minun laillisen Esiwaltani warjellusta panettelemista ja häpiällisiä sanomia wastaan.

Tänäpäänä, aamu-puhteella, löysin minä, ja sain käsijni yhen trykätyn162 paperin: minun iloni oli sangen suuri, sillä minä ajattelin huwittaa itsiäni, minun yxinäisyydesäni, jollain uudella asialla; mutta Teidän Majestetinnä taita48 kauhistuxella kuulla, että minä163 samasa kirjasa ulosmalataan ja merkitään163 pahimmalla tawalla ja rietaimmilla kuwilla: minä ulos huutaan164 ja haukutaan wiekkaaxi, petollisexi, kawalaxi, salawihasexi, ulkokullatuxi, ja kuka ennättää ylös lukea kaikki ne ilkiät wiat ja wirhit165, kuin minulle tygö-pannaan166?

Lukekaa itte, Armollisin Kuningas! ja koetelkaat, joss167 ei se ansaitse kowinta kostoa.

Lejjona katto läpi kirjan: mikä on sinun nimes sano nelijalkasten168 Kuningas?

Mikkeli169, wastais Kettu.

Misäs seiso täsä sinun nimesi, sanoi jälle Lejjona?

minun nimeni -- wastais Kettu: ei minua täsä tosin nimitetä170, mutta yxi Korppi, minun ystäwäni ja krannini172, on sanonut minulle, että tämä kirjotus ja malaus on aiwan minun mukaani172 ja minua tarkoitetaan.

Woi sinuas10 waiwanen23 hullu! sano Lejjona, etkö sinä löydä, että täsä puhutaan pahoista kujehista173 ylipään?

ole sijwollinen5, hywän awuinen174, niin pääset kaikesta soimauxesta, ja asia ei koske sinuhun.

Oppi. Tiettäwä paha wika saattaa pahan omantunnon ja se on täynnä epä-luuloja ja ajattelee aina pahoin päin.

122 Satu. Yxi wanha Koira, ylön kattottu175 Isännältään.

Yhellä Miehellä oli yxi wanha Koira, jota hän hukkaan176 ylöskehoitti juoxemaan jahdisa41 mettän otusten177 jälisä.

Hänen178 wanhuudensa oli niin suuri, ettei hän enää woinnut seurata mettän petoja, niinkuin hän olis tahtonut, silloin kuin hänen isäntänsä käwi mettää179.

Silloin hän178 hawaitsi kaikki wanhuuden ijän wiat, joss hän saawuttikin jongun eläimen, niin se pääsi irralle hänen hampaistaan, jotka olit lahot; koska nyt hänen isäntänsä sen näki rupeis hän häntä19 torumaan ja nosti ylös keppiänsä.

Koira wastais hänelle: teidän pitäis tosin minua säästämän sijtä syystä, että minä olen wanha, ja teidän pitäis muistaman, että minä ennen tätä olen ollut nuori, wilkas, hilpiä155 ja hywä jahti-koira, ja että te minun nuoruudesani, oletta saanet minun kauttani monta hywää palaa; mutta nyt kuin minä olen riutunut180, niin kaikki mitä minä teen, ei teille kelpaa, erinommattain, etten181 minä tuo eikä kanna teille mitään.

Te oletta rakastanut minua, kuin minä olin nuori; mutta nyt minun wanhaxi tultuani, ette te taida48 kärsiä182 minua.

Oppi. Se on tawallinen143, ettei ihmisiä katsota, muuta kuin heidän hyödytyxensä wuoxi: kuin ei he enää taida48 mitään tehdä, niin ne183 hyljätään, sijhen siaan, kuin184 kuitengin heidän entiset tehdyt palwelluxensa pitäis muistettaman.

131 Satu. Yxi Isä ja hänen kaxi Poikaansa.

Yxi wanha warallinen185 Mies oli kuolemallansa186, ja kutsui kuolin wuoteensa luoxe kaxi Poikaansa, joista Hannu oli wikkelä, wilkas, nopsa ja taitawa luonnostaan mutta; Niku sangen tuhma ja typerä, juuri paxupäinen.

Näille pojilleen piti hän ensin pitkän hywästi jättö-puheen, ja wihdoin jako heidän keskensä kaiken rahansa ja tawaransa.

Hannu sai monta tuhatta Riikin taallaria, ja Niku ei paljon mitään, niin että Hannukin sano, mixettä te minun Isäni jaa tasan, ja anna weljeni Nikungin saada sen werran kuin minä sain.

Silloin Isä wastais: sinä poikani Hannu olet teräwä ja taitawa, sinun on työläs187 edes tulla188 mailmasa, ja sentähden sinä tarwihtet rahaa, mutta Niku pojan kansa ei ole yhtään hätää, hän on paxupäinen, tyhmä ja typerä, ja hänen tyhmyydensä, autta hänen edes mailmasa, paremmin kuin sinun, sinun taitos ja wiisaudes.

Oppi. Tyhmillä, tomppeleilla189 ja hijtailla on usein parempi onni, kuin wilkkailla, wireillä ja wijsailla.

150 Satu. Waimosta, joka Hukkui.

Oli Waimo onnetoinen190
Joka wajosi wetehen
Hukkui wirtahan wälehen191,
Tätä miesi murheellinen
Haki suurella surulla
Jotta löytäisi joesta
Hukkunehen hengettömän
Waimon ruumihin wedestä
Työnsi wenehen wesille
Paatin parahan talosa
Jolla souti suoritteli192
Wasta wirtoa melowi
Kohden koskea kokeewi193
Kexin194 kanssa kelwollisen,
Ratki195 kaikilta kysyywi
Jotka wastahan joella
Häntä sousit suannolla196
Joss he tietäsit todella
Misä ylhällä ylemmä197
Ruumis Akan rakkahimman
Kosken alla ajeloowi198
Sillä täällä tännempänä
Kaatu katala199 wetehen
Wiery ulos wenehestä
Aiwan tuolla alempana
Suannolla196 sirkiällä200:
Kaikki wastaisit wagasti201
Huusit hänelle hywästi201:
Ookkos137 hulluna, hopero106!
Jossas10 ettit Emäntätäs
Haet waimo wainaajatas
Alta weden wierywäisen202
Nijn sun täytywi todella
Kiwan203 alta ahkerasti
Alas souta alemmaxi
Hywin hakea halulla.

Eipä totta tosiahan
Wastais ukko uhkeasti204,
Sillä waimo wainajani
Eukko tämä eläisänsä
Oli aina arwollainen205
Juuri206 kumma, ja kamala207
Itte pintainen peräti
Warsinni208 wastahakoinen
Joka soti soutamalla
Wasten tuulta ja tulea209
Wasten altoja ajaxen210;
Sentään102 uskon uiskelewan211
Luulen wissihin212 wagasti201,
Jotta jälkeen kuolemangin
Eukko erannut elosta213
Wasta wirtoa wetäy214,
Ylöspäin on yötynynnä215.

Ei paha lyöden parane:
Ken pahan tawat sanowi216
Se taiwaan tähdet lukowi217
Meren aallot arwoapi218.