Paras asia, joka talonpojalla on taloudessaan, on hänen laillinen (= laillisesti vihitty) vaimonsa. Joka hänet talonpojalta varastaa, on pahin ja suurin varas. Ja sen tähden se, joka houkuttelee talonpojan vaimon ja karkaa tämän kanssa ja saadaan kiinni verekseltä (= tuoreeltaan), on vietävä käräjille ja tuomittava ja hirtettävä muiden varkaiden yläpuolelle. Ellei talonpoika tahdo suoda vaimolleen henkeä (= säästää vaimon henkeä), vietäköön vaimo käräjille ja tuomittakoon elävältä haudattavaksi.
1. §. Jos jotakuta syytetään tällaisesta rikoksesta eikä häntä ole saatu kiinni itse teosta eikä ole todistuksia (= todisteita, näyttöä) eikä todistajia, ratkaiskoon sen (nim. asian) kihlakunnanlautakunta. Jos se julistaa hänet syyttömäksi, olkoon syytön. Jos se julistaa hänet syylliseksi, maksakoon sakkoa 40 markkaa: puolet asianomistajalle ja puolet kuninkaalle. Maksakoon kumpikin (so. asianomistaja eli kantaja sekä syytetty eli vastaaja) sakkoa piispalle 6 markkaa ja ottakoon ripin (= ripittäytyköön). Mutta jos asianomistajalla on mukanaan täysi näyttö siitä kihlakunnasta, johon he (nim. vaimo ja tämän rakastaja) karkasivat (vrt. tekstin 19A viitettä 25), tulee kuninkaan voudin, mistä tahansa hän heidät tapaa, auttaa talonpoikaa ottamaan heidät molemmat kiinni, tuomittavaksi niin kuin edellä on sanottu.
2. § Jos joku ottaa heistä lunnaat (= ottaa vastaan lunnasrahat), paitsi jos (= ilman että) asianomistaja rukoilee heidän puolestaan, antakoon lunnaat asianomistajalle ja maksakoon lisäksi 40 markkaa kuninkaan yksinomaissakkoa.
Olkoon sama laki, jos naimaton nainen karkaa naineen miehen kanssa.