 |
||||||||||||
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
||||
|
|
|
|
|
|||||||||
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|||||
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hywän suowalle, Jumalata pelkäwäisel Lukialle JEsuxen Rauha ja Siunaus!
NIjcuin Jumala Caickiwaldias, jolda caicki hywä lahja tule, on sanomattomast wijsaudestans, armollisesti lahjoittanut2 monda Ihmistä, erinomaisel ymmärryxellä käsittämän caickein luotuin3 moninaista meno ia luondo4, ia nijtä aiwan sorkeilla5 sanoilla toimellisesti6 selitämän7, caikille opixi ia neuwoxi, Nijn on myös se hywä Jumala jo muinengin8 andanut meidän Esiwanhemmillem, täsä Suomes, sencaltaiset lahjat, että he omalla kielelläns, nijn taitawita sanoja puhunet, joita caicki owat hywäxi ottanet, ja nijtä aina kerroinet9, että ne wijmein owat jälkeintulleille10 yhteisix1 Sananlascuixi tullet, Cuitengin, ettei11 ne caicki taida12 olla jocaitzella13 tiettäwät14, sentähden on muinen8 aiwan jalosta15 oppenut, jumalinen ja uscollinen Opettaja Jumalan Seuracunnas, Tammelan Pitäjän Kirckoherra ja Säxämäen16 kihlacunnan Prowasti, Her LAURENTIUS PETRI waina, jocapäiwäisest cansapuhesta17 lähes 50. ajaistaica sitten, nämät Sanalascut ahkerudellans muistoxi18 kirjoittanut, joihin sitte hänen Pojaldans, muinen8 corkiast oppenelda Mag: GABRIEL TAMMELINUxelda, ylistettäwäldä Prowastilda ja Kirckoherralda Lohjalla ja minulda usiat owat lisätyt19, ja nyt Jumalan Cunniaxi, ja Suomen Maan caunistoxex, nijn myös nijlle otolisixi20, jotca tätä kieldä oppia pytäwät21, monen toiwomisen jälken P r ä n d i s t ä uloskäydä annetut22. Nämät Sananparret ei ole suingan hyljättäwät, wan sitä suuremmas arwossa, cuin itze Jumalan Hengi on Cuningas Salomon lahjoittanut2 taitawammax caickia Ihmisiä, puhuman colmetuhatta sanalascu23, I. Reg.24 4:32. nijn on monda näidengin Sananlascuin seas Jumalan pyhän Sanan canssa yhtensopiwaista; mutta ei yhtäkän ilman hywä perustusta ja hyödytystä, waan caicki, pidemmäldä ajatelda25, oppia täynnä, puhen hywin caunistawat. Että11 sencaltainen sana, aicanans puhuttu on otollinen20 Prov.24 25:23. ja nijncuin cullainen26 omena hopia maljasa ibid.24 25. v. 11. Löytän27 myös näisä monda wanha puhdasta Suomen sana, jotca muun kielen hembestä28 secoituxest näillä maan paicoilla owat unhotuxeen29 joutunet. Jumala meitä caickia hengelläns hallickon30, wälttämän turhia sanoja, joista duomiopäiwänä pitä lucu tehtämän Matth. 12. 36. että me poispanisim ilkiät sanat meidän suustam, Col.24 3. 8. ja aina puhuisin31 mitä soweljas32 on parannuxen tarpexi, että se kelwolinen32 cuulla olis! Eph.24 4. 8. P a i m i o s t a.
2 Octobr. 1702.
HENRICUS FLORINUS. Sen:r.33
Parenteesina:
Sananlaskujen näköispainokseen (SKST 459, 1987) laatimissaan jälkisanoissa Matti Kuusi totesi teoksen valmistuneen tragedian varjossa. Florinuksen vanhin poika, Henrik Florinus nuorempi, oli muutamaa vuotta aiemmin painostanut isänsä luovuttamaan hänelle vauraan Kemiön pitäjän ja palaamaan kirkkoherraksi Paimioon. Lisäksi poika joutui murhasyytteen vuoksi suuren rikostutkimuksen kohteeksi. Hänet teloitettiin 1706 vain vuosi isän kuoleman jälkeen.
