 |
||||||||||||
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
||||
|
|
|
|
|
|||||||||
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|||||
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Onnittelun Aliud (lat. ’vähän muuta(kin), taustatietoa, muun ohessa’) kirjoitti Messukylän kirkkoherran Gustaf Liliuksen poika Henrik Lilius (1683-1745); Messukylä on nykyään Tampereen kaupunginosa. Usean muun tehtävän jälkeen Liliuksesta tuli Messukylän kirkkoherra 1730. Hänet tunnettiin ennen kaikkea runoilijana, ja hän runoili sekä latinaksi että suomeksi. Lilius kuoli maaliskuussa 1745, samana vuonna kun Jusleniuksen sanakirja pääsi painosta. 1700-luvun runokielen piirteitä ovat lukuisat h-lliset asut ja prees. y. 3. persoonan pi-pääte (esim. viisahimmat, sanonehet, ilmahan, rakkahimmat, jokahinen, juonikkahin, parahin, onkehensa, jälkehen, aineheksi, olkohon, tarpehekses; anopi, ompi, luulepi, muistelepi, noutanepi, ajattelepi).Daniel Juslenius (1676-1752) oli Turun akatemian heprean ja kreikan kielten (1712-) sekä teologian (1727-) professori. Tärkeitä teoksia ennen professuuria olivat Aboa vetus et nova (1700) ja maisterinväitös Vindiciae Fennorum (1703). Virkaanastujaisesitelmän (1712) teemana oli suomen, heprean ja kreikan sukulaisuus (ks. Katsaus vanhaan kirjallisuuteen 4.3 sekä tämän tekstin viite 49).Isonvihan vuosina Juslenius oli perheineen paossa Ruotsissa, joten tutkimustuloksia ei juuri ole tuolta ajalta. V. 1715 hän sai lehtorinviran Västeråsin lukiosta (kymnaasista) ja piti virkaanastujaisesitelmän De Miseriis Fennorum (Suomalaisten onnettomuudesta/surkeudesta). Vasta 1722 Juslenius palasi entiseen virkaansa kotimaahan, kun Turun akatemia aloitti taas toimintansa Uudenkaupungin rauhan (1721) jälkeen. Hän pääsi Porvoon piispaksi 1734, mutta joutui taas pakenemaan Ruotsiin 1742, kun alkoi ns. pikkuviha. Jusleniuksen elämäntyö Suomalaisen Sana-Lugun Coetus ilmestyi painosta vasta 1745, vaikka tekijä allekirjoitti esipuheen elokuussa 1744 (TEKSTI 33). Ennen sanakirjan painatusta Juslenius kutsuttiin Skaran piispaksi (1744-52).
WAnhat Ucot Wijsahimmat1,
Sanan owat sanonehet,
Totudella wahwistetun2:
Eipä yhtään Ihmisistä,
Jotca ilmahan3 tulewat,
Itzellensä yxin4 synny;
Osan ottawat omamme
Rackahimmat Wanhembamme,
Ynnä5 muiden ystäwitten;
Osan suurimman suloinen
Isän maamme yhteinen6.
Luonnon Laki, lijpimätöin7,
Tähän sito8 suuret pienet,
Tätä caikilda anopi9.
Jota10, josca11 jocahinen
Ajattelis ahkerasti,
Toimellisest’12 tutkistelis’,
Nijn ej cuuluisi kylisä,
Ihmisisä ilmannuisi13,
Catilinan14 caldaisita,
Joca julma juonickahin15
Wäijyi, wainoi16 waikiasti
Koto-kyläns’ coriata17
Ruomi’18 ratki19 ryöstäxensä.
Miehet mielen päällisemmät20,
Toden tunnosa totiset21
Suojawat syndymä-maata,
Hyvää Emää hywäilewät,
Pyytelewät22 sen parasta,
Kuuluttawat cunniata,
Jonga helmas hengittäwät,
Jonga eläwät armosta.
Tämän Kirjan kirjoittaja
Herra Doctori23 totinen,
Taidon corkian tawannut24,
Osannut24 oikian opin,
Pappein parwesa25 parahin,
Ansiosta awarasta26
Pappein pääxi Pispax pandu27,
Ombi aiwan ahkerasti
Ottanut tain28 ongehensa29,
Että jälkehen Jumalan,
Jota palwele30 pyhästi
Hamast31 Esiwanhemmista;
Lähin32 sitä, (aicon33 sanoa)
Isoitteli34 Isänmaata,
Cuuluisaxi cunnioitti,
Äitimme etua etzei35.
Muinen36 miesnä nuorembana
Kosca37 oppinsa osotti
Mieliesäns Mestarixi38,
Töillä tosin taitawilla
Turun taitawain Tuwasa39
Laulu-Neittoen Salisa40,
Tämän walitzi wacainen41
Julkisexi, caxin kerroin42,
Ascarensa ainehexi43
Että suurta Suomen niendä44
Yldäkyllä45 ylisteli
Wahwast’ edes wastaeli46. x
Päätti47 sitten, puhen parren
Idäisen Eberin48 isäin
Ynnä Grekin48 ylpiämmän,
Suomen sanain suculaisex’49 xx
Wielä waiwoja walitteli,
Wiattoman wiheljäisen50
Suomen suruja saneli
Wästerosis ollesansa51. xxx
Tämä kirja caunucainen,
Hyödytyxestä hywäkin52,
Olcohon todistajana
Muiston mercki mieluisimman.
Jos sä olet Ruotzalainen53
Jos sä syngiä Saxalainen53
Tästä tapaat tarpehexes.
Jos sä olet Suomalainen
Ja se sama Semiläinen53,
Nijncuin luulepi lujasti
Yxi osa oppenuista;
Löydät24 täsä lijatengin54
Mikä mieldäs noutanepi55.
Että nyt tai28 Pispa hywä
Waicka jätti Suomen saaren44,
Cautta cutzun Corkiamman56;
Meitä cuiteng muistelepi,
Parhain päin ajattelepi;
Händä mekin muistacamme
Hywäll’ nöyrällä Halulla57,
Kijtoxella corkialla.
Toiwottacam’ totisella
Sydämmellä siunausta;
Sekä itze Isännälle,
Hijppacunnan Haldialle;
Että hänen Huonellensa58;
Canssa59 corkian cunnian
Mieluisest muistettawille!
Tätä toiwotta todella
Sydänkeräst60 sywimmästä
Hendericki Göftin Poica
Liljus lijalda nimeldä61
Kiwikircon Kircko-Paimen
Messu-Mieskin Messukylän62.
