 |
||||||||||||
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
||||
|
|
|
|
|
|||||||||
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|||||
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Satujen suomennoksissa näkyy Gananderin monipuolinen murrepohja - itäisen ja läntisen puheenparren sekoitus. Kommentoin joitakin yleisiä murrepiirteitä, jotka esiintyvät teksteissä 47. B ja 47. C.
* Astevaihtelu: t:n heikkona asteena on satunnaisesti Ø: yhestä, yhellä, Suesta 'sudesta', tahon, tähen, tästees
* Nykyisen ts:n vastineet tt ja ht: kuttu 'kutsui', kuttuisa 'kutsuissa', itte, ittexeen, ittellensä, Mettän, mettässä, ettit 'etsit', ettiwiä 'etsiviä', kattonut, kattomahan, ylön kattottu; ihtensä, tarwihtet, tarwihtit. Huom. variantit itsiänsä ja ittiään. (ts:n ht-variantti esiintyy vasta 1700-luvun kirjasuomessa. Vrt. muoto-oppi 5)
* Vokaalienvälinen h (2.1): palainnehet, antanehet, parahitten, nälkähisiä, kuullehet, kujehista, sinuhun, pitohon
* Omistusliitteen 3. persoonan Vn-variantti (vrt. 21.1 ja 21.5): toiselleen, ystäwälleen, hänen poisollessaan, hänen pehmeydellään, wijmmeisellään, päissään, ennen aikojaan, hiuxiaan, kotonaan, elostaan, pojilleen
* Mon. 1. ja 2. persoonan A-vokaalinen päätevariantti (18.1.1b ja 18.1.1c): tahdotta, näettä, mixettä te, tulemma, olemma, nimitättä; myös Teidän Majestetinnä; tyypillistä nykyisissä pohjalaismurteissa
* Vokaaliyhtymä eA > iA (7.2): rohkia, kewiästi, ilkiät, korkialla, oikiasta, hilpiästi ja nopiasti
Eräitä nimenomaan Pohjanmaan murteille ominaisia piirteitä on kommentoitu satujen selityksissä, samoin kansanrunon asuun kirjoitetun viimeisen sadun (150) murrepiirteitä.
Taitawalle, perään ajattellewalle1 ja Wijsaalle Lukialle! Tämän kaltaiset Sadut, kuin täsä ulosannetaan, ei mahda ketään pahendaa. Ne owat ainoastansa wijsasten wertauxet, joisa kielettömätkin tulewat opettajixi ja totuutta puhumaan. Ne owat wanhasta olleet tawalliset, ja owat melkeittäin2, saman laatuiset, kuin se wertaus, jonga Jothami, Duomarein kirj. 9 Lug. v. 8-16. sanoi Sichemin päämiehille3: Puut menit kerran yxi mielisesti woitelemaan heillens Kuningasta, ja sanoit Olju-puulle: ole meidän Kuningaamme. Mutta Öljy-puu wastais heitä4: pitääkö minun luopuman lihawuudestani5, jota Jumalat ja ihmiset minusa kunniottawat: ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse.
Nijn sanoit puut Fijkuna-puulle6: tule sinä ja ole meidän Kuningaamme: mutta Fijkuna-puu sanoi heille: pitääkö minun luopuman makeudestani ja parhaasta hedelmästäni; ja menemään ja korottaman itseni puiden ylitse? Nijn sanoit puut, Wijna-puulle7: tule sinä ja ole meidän Kuningaamme: mutta Wijna-puu sanoi heille: pitääkö minun luopuman wijnastani7, joka sekä Jumalat että ihmiset (suuret ja pienet) ilahuttaa; ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse? Nijn sanoit kaikki puut Orjan-tappuralle: tule sinä ja ole meidän Kuningaamme. Ja Orjan-tappura sanoi puille: ongo se tosi, että te tahdotta minua woidella teillenne8 Kuningaaxi? nijn tulkaat ja lewätkäät9 minun warjoni10 alla. Mutta jos ei, nijn lähtekään9 tuli Orjan-tappura pensaasta, ja polttakoon Cedrin-puut11 Libanonisa.
Mikä hyödytys, silmä määrä ja päälle tarkoitus12 tämän-kaltaisilla wertaus-saduilla on, sen näyttä Doctor Martinus Lutherus, Esipuheesansa tämmösijn satuin13: josta, tämän suuren ja julki Jumalisen14 miehen Esipuheesta minä tähän, ne merkillisimmät15 sanat kirjotan. Tämä Esipuhet16 löytään sen Satu-kokouxen edellä kuin D. Lutheruxen aikana, Mathesiuxen ja A. Chytrauxen awulla17 trykista ulosannettijn18, jotka wielä usiammas Schoulu- ja lasten-kirjoisa tawataan; joista ei ainoastansa lapset, waan myös ijällisemmät saawat ymmärryxen.
Hän sanoo: Tämä Satujen-kokous, on nijtten kaikkein oppineimbain tykönä maan päällä, erinomattain pakanain seasa, ollut yxi suuresti ylistetty kirja; ja todella sanoin19, nijn en minä wielä tänäpäänä tiedä monta kirjaa, kuin20 hyödytyxen wuoxi sijnä yhteisesä elämäsä, olis parempi ja etuisampi21 tätä, kuin wijsautta ja ymmärrystä katsellaan22 enää kuin kehumista ja sanain kerskautta23. Sillä täsä löytään, yxinkertaisten sanain ja tapausten alla, ne lujimmasti perustetut opetuxet ja waroituxet, neuwot, jotka näyttäwät, kuinga yhden24 pitä kotona talosansa elämän, ja kuinga esiwallan ja alimmaisten25 pitä käyttämän26 itsiänsä toinen toistansa kohtaan, taitaaxensa taitawasti ja rauhallisesti elää pahan elkisten27 ihmisten seasa täsä pahasa ja petollisesa mailmasa.
Minä sen nijn luulen, että nämät Sadut owat usiammalda taitawalda mieheldä28 aiwoittain29 kokoonpandut. Se suuri ja tarkka kirjain-tutkia30 Qwintilianus31 luule ja on sijtä ajatuxesta, ettei Esoopus32, waan joku oppinut ja Grekan kieles hywin tuttu33 mies nijnkuin Hesiodus34, eli joku muu semmoinen, on näitten niekka35. Nämät nijnkuin wijsaat ja klookit36 miehet, owat sen yhteisen hyödytyxen tähden, tahtoneet saatta kirjan otollisexi kaikenlaisille ihmisille. Sillä me hawaitsemme, että lapset ja nuoret kewiästi ja tärkiästi37 aistaitsewat38 lystillisiä39 satuja, ja nijden kautta huomahtemata40 saatetaan wijsauteen, ja tarpellisten oppijen makuun.
- - Koska nyt sijs luetaan saduisa kuinga se yxi eläin sanoo toiselleen, yxi susi toiselle, totuuden, tapahtuu se usein, että se sadusa nimitetty susi eli karhu nijn eläwästi maalaa ja edeskuwailee sen oikian kaxi jalkasen suden, eli jalopeuran41, että se sama tuntee ittensä; jota, kuka ties ei yxikään muu, olisko42 se Pappi eli maalinen wijsas, ystäwä eli wihollinen, muutoin tohtis eli rohkenis tehdä. Samoin taita myös yxi kettu saduisa, nijn nuhdella ja läxyttää ylös43 yhtä kettua ihmisen muodosa, että hän hikoilee ja palawijn tulee - - ja suututtelee44 - -; sillä ej mitään enemmän maan päällä wihata, kuin totuutta.
Totuus pitä sentähden puetettuna45, ja ej alasti, ehkä46 kuinga ihana se olis mailmalle, näkösälle pantaman. Sitä owat wanhat47 comoedioilla48, lustispeleillä49 leikeillä, ja saduilla tarkottanehet; ja senkaldaisilla opetuxilla ja kuwauxilla enemmän usein parataan50, kuin haikeudella51, huudolla, uhkauxilla, sadattelemisilla52 ja kowuudella. Lue sijs näitä Satuja huwixesi ja hywäxesi. Christfrid Ganander.