 |
||||||||||||
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
||||
|
|
|
|
|
|||||||||
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|||||
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
VKS:ssa esiintyvät ts:llisinä (mahdollinen on myös /θθ/-ääntämys) eräät nomini- ja verbityypit, joissa ts:n tilalla on nykyään pelkkä s tai joista koko ts-aines on hävinnyt (esim. rangaitsen, isännöitsen pro nykykielen rankaisen, isännöin). Kyseeseen tulevat etenkin a) nykyisten ise-vartaloisten nominien, b) (A)ise-vartaloisten verbien ja eräiden supistumaverbien sekä c) i- ja Oi-vartaloisten ja tällaisista johdettujen verbien vastineet.
Useat ise-vartaloiset nominit ovat alkuaan olleet hinen-loppuisia (ks. 2.1); alusta lähtien esiintyy niin s:llisiä kuin ts:llisiä asuja: jokaisen ~ jokaitsen, nälkäiset ~ nälkäitset jne. Nykykielen kolmitavuisten Oi-verbien vartalot ovat VKS:ssa yleisesti Oitse-tyyppiä (kaksitavuisista Oi-verbeistä jaksossa 9.1). Sellaiset VKS:n ja nykysuomen verbien erot kuin nautitsen, ikävöitsen, vartioitsen pro nautin, ikävöin, vartioin (ts. itse, Oitse pro i, Oi) eivät oudostuta, koska itse-tyyppisiä on edelleen käytössä rinnakkaisasuina ja edelleenjohdoksina, esim. isännöitsijä, luennoitsija ym. Vieraammilta tuntuvat tapaukset, joissa verbin kategoria on vaihtunut (esim. Aitse-verbistä on tullut supistumaverbi: huomaitsen -> huomaan) tai verbiin kuuluu nykykielessä eri johdin (kunnioitsen -> kunnioitan, armaitsen -> armahdan).
Tällaisen vaihtelun syyt ovat kaukana kielen historiassa. Suomen Aise- ja Aitse-verbeillä (esim. potkaisen, havaitsen) on yhteinen alkuperä, ja ennen kuin systeemi vakiintui nykyiselleen, samastakin verbistä oli käytössä rinnakkaismuotoja. Toisaalta nykyisten avaan, leikkaan
-tyyppisten supistumaverbienkin alkuperä on kahtalainen: oli * AišA-tyyppi (*avaišan) ja * AšA-tyyppi (*leikkašan), jotka kuitenkin varhain sekaantuivat, ja i:llinen tyyppi mukautui * AšA-verbeihin (ks. 9.1). Mainitut neljä verbityyppiä ovat analogisesti vaikuttaneet toisiinsa, syynä mm. eräiden taivutusmuotojen yhtenevyys. Koska esim. * AišA-tyypin mukautuminen * AšA-tyyppiin oli vanhimman kirjasuomen aikoihin vielä kesken, verbien paradigma on nykysuomea kirjavampi.
VKS:n (O)itse-vartaloisten verbien taivutus noudattaa nykyisen häiritä-verbin paradigmaa. Oudoimmilta tuntunevat nykylukijasta konsonanttivartaloon perustuvat muodot, joista on esimerkkejä tämän jakson lopussa (ks. Muist.). Nykykielessä itse-johtimen edellä on aina O, ts. kantasanan mahdollinen loppu- A edustuu johtimen edellä O:na: hedelmä -> hedelmöi(tse)n, ikävä -> ikävöi(tse)n jne. Agricolalla kantasanan loppuvokaali on joskus säilynyt: hedhelmeitzepi, eijke hedhelmeitze, Hedhelmeitzisim, hedhelmeitzemen (ill.), ikeueitze (3. p.), ikeueitzeuet.
Agr. henen omahitzens, nelkeitzet, heiden werdaitzens, ychteitzesta
Ika. jocaitzelle
Koll. Ensimäihdhen
LPet. jocaidzen
Kex. jocaitzen, Jocaitzella, jocaitzelle
Thur. jocaidzen.
Agr. armaitze, homaitze, rangaitze, soghaitze, yleshereitze, yleswalghaitze, napitzit 'napisivat', wapitze, wapitzi
LPet. heräidzewät, heräidzemyst 'heräämistä', huomaidzematakin 'huomaamattakin'
Ika., Andr. armaitzeman 'armahtaman'
Fav. ettäs minua - - rangaitzisit.
Agr. atrioitzi, helpoitze (imperat.), cunnioitzit 'kunnioittivat', wartioitze, hangitze, leikitze, nautitze, raskitze (imperat.), sine raskitzit (myös ele - - raski), Tukitze (imperat.), waatitze, ettei - - wahingoitzisi (tavallisempi on nykyisenlainen vahingoittaa-tyyppi)
Ika. cunnioitzeman, [ei] raskitze, ruoskitzemaan
Flach. rusikoitzi= löi
Kolck. waikeroitzeman
LPet. cunnioidzen.
Muist . Koska (O)itse-verbit taipuvat häiritä-verbin mukaisesti, niiden paradigmaan kuuluu konsonanttivartalo (vrt. häirit/ä : häirit/kää : häirin/nyt : häirit/ty jne.). Paradigma on seuraavanlainen: ikävöit/ä: ikävöit/kää : ikävöin/nyt : ikävöit/ty, passiivin preesens ikävöitään (inf:stä ks. 19.1, akt. 2. partisiipista 19.6).
Agr. ahkeroita, leikite, nautita, leikiten (2. inf.), leikitkehet 'leikkikööt', nautitkan
Ika. ahkeroita, Capinoita, cunnioita, wartioita, ahkeroitcan, wartioitta (pass. inf.), piti wartioittaman, wartioittu
LPet. nautites, nautitesans (2. inf.), hedelmöitkät, wahingoitan 'vahingoitetaan', wahingoituxi
Hamm. Ahkeroiten, ahkeroitcat, ahkeroinnet, [ei] wahingoita 'vahingoiteta'
Kex. ahkeroinnut
Raj. wartioinnet
Flach. nautita
Hamm. ei - - wahingoita 'vahingoiteta'.