Teksti alkuperäisessä asussaan
Huom. Tekstissä esiintyviä runokielen piirteitä ovat mm. loppuheitto sekä muut lyhentymämuodot ( catz < katso , cutzutt' < kutsuttu , eip < eipä , tiess' < tiesi , Nöyr < nöyrä , autt' < autt(o)i , NeLIäntoIst' < neljän(te)nätoista , Wijdetkymmend' < viidettäkymmentä , woittann' < voittanut , jäll' < jälleen jne.), jossakin määrin myös sanaston erikoisuudet (esim. johdokset ja alkusointufraseologia), liitepartikkelit ( Taisipa , Woittip' , vlcokin , Lohdutuxengin , parhatkin , tundencan ym.) ja sanajärjestys. Aivan kuten Agricola jo sata vuotta aiemmin Justanderkin viljelee tarpeen mukaan "silmäsointuja" (ks. tekstin 1 Huom.). Ortografinen erikoisuus on loppuheiton melko säännöllinen osoittaminen heittomerkillä, samoin loppuheittoisten muotojen viimeisen konsonantin sekä sananloppuisen t :n kahdentaminen ( pauhatt' < pauhata , oll' < oli , Aamutt , Häätt ).
Nativitas 1
Mitä ensist elon tule, Nijn on Waina syndynyt,
DrottnInglhoLMasVLIas
2, Wuonn' (catz)
3 cuin on näkynyt.
Cuhung' hänen Äiti wainans Oli cutzutt' wieraisijn.
Drottning Catharinan caimans,
4 Ensimäisen Göstafwin,
5
Cuningan caunin Emännän: Cuin händ cannoi castesen,
Stockholmin Caupungin corkeen,
6 Cans corkeitten Cummaisten.
7
Cuin oli CARLEJ Cunningas,
8 Cans caunoisen Cumpanins,
9
CAick Perindöförstit
10 cans, Ja muit' corkeit Cummaisij.
Ja nijn on tullut JUmalan, Seoracunnan Jäsenäx.
Jolle hän on wannon' Walan, Tuli Christuxen cullaisex,
Morsiammexi mendyäns, Täst Kipuden codosta,
11
Tiesi Riemuhun riendäwäns, Ylkäns Cotoon cohdastans.
12
- - -
Educatio
13
COsca hän caunista
14 caswoi, Ihanalla jällä,
15
Ja Wanhemmistans wahwistui, Oikialla opilla.
16
Papit perustit
17 coton cans Christin vscon cappaleill:
18
Händä hänen vscosansa, Cauneill' Cathechismuxil
Ruotzixi sekä Saxaxi
19 Taisipa
20 wiel vlcokin:
Tuli nijn vscos wahwaxi Woittip' wäärätt opitkin.
Taisi Davidin Psaltarist Vlco mond lucu luke
21
Sijtä caunist' käsikirjast',
22 Tällä tiess'
23 itzens tukee
24
Wastan waiwoja
25 vseesti Lohdutti itzens lujast,
26
Joista lujan lewon löysi, Ja wiell' wahwistui wahwast'.
Wieläpä wirttengin nuotitt Weisais kyllä caunisti
Ett'
27 ne cuin pääld' cuuldelitt
28 Lohdutuxengin sait sijt.
Cosca hän näin caunist' caswoi, Cotona ain cohdallans
29
Caikis Christillisis tawois, Nöyr' oli wanhemillens:
Joita hän cunniall'
30 cuuli
31 Caickin caswando aicoin,
32
Tääldä cutzutux cosc' tuli Cuningan Göstan
33 Huowin.
34
Josa ey cauwan händ' catzeld', Tuli cocht Cosee Corkee,
35
Greifw' Pietari Rijkin Drotzet,
36 Nai sield' tain
37
Neitzen
38 sorkeen.
39
Corkesa muistos
40 Cuningas Göstaff Adolphi waina,
Oli itze iuur
41 iloisans, Awioskäsky
42 autt'
43 aina.
Coska näki caxi caunist', Nijncuin caxi Kyhkyläist,
44
Jotca yhten itzeens walmist,
45 Toinen toisens turwaisit.
Se CVnIngas Gösta VaIna, Ia se hänen DrottnIngIns,
VIIMeIss' PäsIäIs pyhänä,
46 Häätt he pItI parhatkin.
47
Sijn autuas awio sitees, He elit ratk'
48 rackahast',
Ja caikesa kärsimises, Kärsitt caick HERran Kädest',
Caxi colmatt kymmend' wuotta,
49 Saitt sijn Neliä Last
luoxens.
Joista jo HERra omb' ottann' Colmee
50 corjannut tygens.
51
Wanhin wielä elä täälä, Pfalz-Grefwinna
10 Frw ELsa,
52
Racas rackalla Miehellä, Adolphil Hertuall' Rheinist.
53
Joita JVmala siunackon, Caikist waaroist' warjelcohon.
Näin HERras nuckun Grefwinna,
10 Awioskäskyns' alusa,
Oli raidis
54 Ruumist' aina, Cahdexan wuott' coconaista.
Wäsymätöin waeldaman, Vsein wedellä ja maall:
Herrans hauscudexi
55 hamaan, Saxan saak' händ' seoraill.
56
Sencaldaisen suuren waiwan, Matcois kärsei mielelläns;
Caxikerta Suomen Maahan, Siell' mös ymbär coco Maan,
57
Hurscast Herrans seoramahan, Oli walmis waeldaan.
58
MVtt' VVIsingzborIn LInnasa, Tyttärtä synnyttäsäns,
59
TVnsI TaVDIn PoLVesansa, Sekä särön
60 sääresäns.
Tain
37 taudin Herra huojensi, Juuri
41 jalost'
61 toisinans,
Ja nijn köykäisex
62 kewensi, Hänen Wainaan waiwansa.
Mutta muutamij Wuosi sitt, Tuli tauti tuimemmax,
63
Ja catcoi caikij Jäsenitt,
50 Rundeli ratki
48 rammax;
Cuitengin caick Kiwut kärsei, Juuri ihmelisestä,
14
Miestäns ihanaist
64 iloitti,
65 Eikä luopun Luojasta.
Waan cahten wijmeisnä wuonna, Eipä tauti tundencan,
66
Sijhen ast cuin Cuolman cuorma,
67 Händ rupeis rundeleman.
Tämän taudin alla
68 aina, Andoi itzens JVmalan,
Haldun, joca händä wainaat, Wahwisti sijn sanomaan:
Parambi
69 on surun Saunaa
70 Etsi täsä Elämäs,
Cuin ain isos ilos pauhatt', Olla onnen häälynäs.
71
Joill' hän Herrans ilahutti,
65 Ja myös muilla ihanill',
72
Suremastakin suututti,
73 Aina sanoill' suloisill.
Cuca taita caicki tawat,
74 Täsä Taulus
75 tutkea,
76
Ja ne aiwan
77 isot awut,
78 Lyhykäisest lukea?
79
Juuri Jumallinen oli, Ja (cuin Job) kärsiwä
80 cans,
Aina hywiä holhoili, Töillä sekä sanoillans.
Kircoja ja Scholui
81 auttoi, Aina hywäst halusta,
Saattamattomi
82 ja Köyhi, Ei sallinut solwaista.
83
Coco Wijsingzborin Scholun Runsasti ruockei
84 aina,
Cust
85 hänell nytt jälkin
68 cuollon,
86 JVmala Lepo laina.
87
JVmalan sanan Saarnait',
88 Corkees cunnias piti,
Nijncuin tästä todistaisit, Ehkäs
89 keneld kysyisit.
Köyhille ja Kerjäläisill Oli aina Armelias,
Holhois heitä awuil
90 hywil, Ei kelleeng'
91 oll'
carmelias.
92
Ylpeytt' ja ynseyttä, Ja Pugunparsei
93 outoi,
Wihais ja pyysi
94 wiel wältä, Sencaldaisist myös suuttui.
Hywää Herransa ja Miestäns, Racasti ratk
48 runsahast,
Kyllä muisti mielellänsä, Cuin caick kyll' todista täst.
Wielä Wijsingzborin Läänins, Caikill lahioill caunisti,
Etzi sen parasta päänäns,
95 Wirjäst
96 ja wisusti.
97
Jonga caick se cansa wielä, Tunnusta nytt surusuull',
98
Cosca ikän
99 muistu Mieleen, Pienille sekä suurill.
Luojansa ja Lohduttajans, Aina myös Mielens muistut,
Kijtti Christusta kiwusans, Että
100 Ehtott ett Aamutt.
Pyhä Ehtollista piti,
101 Vsein täsä taudisans,
Huokais HERRALLE, ja kijtti Händ hywistä tegoistans.
Beatus Exitus
102
Wijmeiseldä
103 käännän Kielen', Laulaman wainaan lopust,
Että caunist on elänytt, Wei Sielun HERRA hopust.
104
Edes culunell'
105 kewällä, Cosc' Huhticuu oll' käsis.
Tai tauti Päiwä päiwäldä, Pahemmax aina paisui.
Waicka Läkäritten lugut, Kirjat ja waick Konstit
106 caick,
Monet läkityxet myös muut, Etzittijn, eip mitän aut.
Waicka wiell wirtengin
107 ulos, Tuuleen, ja ilman
108 sitten,
Ruohosa ja caunis kedois Cannettin, eip aut mitän.
Cuitengin cauneill
109 sanoil näill, Itzeens wahwisti vsest:
Cuca minua pelasta tääl Syndisestä Ruumist täst'.
O hywä Herr' auta minu, Christe Jesu
110 armahda nyt
Minun Syndisen päälleni,
111 Cuin olen waiwoist wäsynyt!
Lohdutti ain itzens lujast,
26 Puhui myös pelastoxestans,
HERran huoman tästä Luolast,
112 Jäädä käsk' caick
eroitesans.
Yhdexäs Päiwä Heinäcuust Cului, cuin hartast himoitzi,
113
Eväxens
114 HERran Ehtollist, Jonga Jumalisest nauttitz.
Jost tunsi tämän taudinsa, Pyhän Hängen huojendawan.
Nijn nuckui wahwaan vneensa, Josta heräis terwembänä.
Mutta että oli Morsiann',
115 Christuxell Kihlattu ennen,
Riensi ylös tygö Yliän,
116 Siell woiton Wirt weisa AMEN.
ChrIstIna CatharIn SteenboCk, ChrIstVXen MorsIan CaVnIs,
NeLIäntoIst' PäIVän'
117 Vneen LäX',
118 On nytt Pyhäsä
parIs.
119
Hänen Ikäns täsä Elos, Cax Wijdetkymmend' wuotta
120
Oli, on nytt isos Ilos, Caick waiwat waljut
121 woittann'.
Odotta Ylösnousemust Wijmeis
115 päiwänä, Pyhäin,
Ja Ruuminsa jäll' yhdistöst,
122 Sielu siell' pauha Pyhä.
123