Virtuaalinen vanha kirjasuomi
  1. 1500-luku: Mikael Agricola
  2. 1500-luku: Muita tekstejä
  3. 1600-luku: Uskonnollinen proosa
  4. 1600-luku: Lakikieli
  5. 1600-luku: Lyriikka
  6. 1700-luku: Lyhyt proosa
  7. 1700-luku: Almanakkojen artikkelit
  8. 1700-luku: Laki- ja sanomalehtikieli
  9. 1700-luku: Tilapäisrunous
  10. 1700-luku: Muita tekstejä








1600-LUVUN TEKSTEJÄ - IV. ARKISEMPAA SUOMEA

31. ERASMUS ROTERODAMUS: Cullainen Kiria, Nuorucaisten Tapain sijwollisudest (suomentaja tuntematon), 1670.

Näytä kuva

Otteita Erasmus Rotterdamilaisen Libellus aureus -kirjasen (1530) suomennoksesta Cullainen Kiria, ruotsinnoksesta Gyldenne Book ja latinaisesta alkutekstistä. Vuoden 1670 painokseen kuuluva saksankielinen versio on jätetty pois.

31. ERASMUS ROTERODAMUS: Cullainen Kiria, Nuorucaisten Tapain sijwollisudest (suomentaja tuntematon), 1670.

LIBELLUS AUREUS De CIVILITATE MORUM PUERILIUM , OLIM A DES. ERASMI ROTERODAMI Gyldenne Book, Om vnga Personers Seders Höfligheet

LIBELLUS AUREUS De CIVILITATE MORUM PUERILIUM , OLIM A DES. ERASMO ROTERODAMO Conscriptus ; Nunc Vero CUM IDIOMATE SVECICO , GERMANICO ET FINNONICO , IN USUM SCHOLARUM ET POEDAGOGIORUM , Denuo Editus
ET ABOÆ Typis GEZELIANIS.

Excusus ā JOHANNE Winter , Anno MDCLXX.

Ensimmäisen Osan I. Lucu. Then Förste Delen.
Thet I. CAP.		 PRIMA PARS
CAP. I.
Caswoin Soweliaisudest. Om Anletets Schickelse. DE VULTUS DECORO.
Silmäin. Ögonens. OCULORUM.
1. ETtä sijs yxi 1 Sijwollinen 2 nuorucaisten Toimi 3 joca harald 4 mahdais itzens osotta, 5 (mutta se osotta itzens enimmitten Caswoisa) nijn pitä Silmät oleman lembiät, 6 Kehnot, 7 Sijwolliset: 2 Eij julmat, joca on julmuden mercki: Eij häpemättömät, joca on häpemättömyden: Eij hälywäjset ja juoxendelewaiset 8 joca on tyhmyden: eij carsaat, 9 joca on lulijtten 10 ja pahain juonden ajattelewaisten: eij ylon isoxi lewitetyt, joca on houraitten: 11 eij usein iskewäiset 12 Silmälaudoilla 13 ja Silmäcarwoilla, 14 joca on huikendelewaisten: eij hämmästywäiset, 15 joca on hämmästynyitten, 16 joca wirhi 17 on Socratexesa merkitty: 18 eij aiwan teräwät, joca on wihaisuden mercki: eij wilcuttawaiset ja nijn cuin puhuwaiset ; joca on häwyntiettämättömyden 19 mercki ; mutta yhden 1 hillityn ja ystäwällisen toimen 3 ulos näyttäwäiset. 20 Sillä eij se ole pahoin sanottu wanhoilda Wijsahilda: Silmät Sisun 21 ilmoittawat.
Wanhat malauxet meille kyllä näyttäwät, muinen 22 ollen erinomaisen Siweyden merkin, catzella toisen päälle 23 kyyny Silmin, 24 nijn cuin muutamitten Hispanialaisten 25 seasa 26 näky olewan hywä ja ystäwällinen 27 catzella rawotetuilla 28 Silmillä.		 1. THerföre på thet en vng Pilts schickelige sinne må allestädes lysa, (som thet lyses förnemligast i Ansichtet) så skola ögonen wara blijda, blygsamme, höflige: icke grymma, hwilket hörer til Grymheten, icke oförskämde, thet hörer tll Skamlössheten: icke slinckachtige, och ostadige, thet hörer Ursinnigheten til; icke sneögde, hwilket är Misstankfulles och theras som medh Listigheet vmgåå; icke omåteligen vthsparrade; thet är the fåkunniges: icke med winckande kinder och blinckande ögnebryn, thet är the osatdigas: icke vthsterrade, thet är the förskräcktes, som thet Lytet i Socrate är noterat. Icke förmyckit skarpsynte, hwilket är teckn till Wrede, icke winkande och klaffachtige, thet är ett Teckn til Skamlössheet: vthan the skola wördeligen låta påskijna ett blidt och wänligit Sinne. Ty thet är intet illa talat aff the gamble wijse; Sinnet vthbrister genom Ögonen. Gamble målningar gifwa fuller oss tillkänna, at fordom för en besynnerligh Tucht hållitz hafwer, medh halfwa igenlychta ögon enom ansee; såsom hoos en part Spaniorer hålles liufligit och wänligit, medh halff-öpna ögon någon åskoda. 1. Ut ergo benč compositus pueri animus undiquč reluceat, (relucet autem potissimųm in vultu) sint oculi placidi, verecundi, compositi, non torvi, quod est truculentiæ: non improbi, quod est impudentiæ: non vagi ac volubiles, quod est insaniæ: non limi, quod est suspiciosorum, & insidias molientium: nec immodicč diducti, quod est stolidorum: nec subinde conniventibus genės ac palpebris, quod est inconstantium: nec stupentes, quod est attonitorum, id quod est in Socrate notatum: nec nimiųm acres, quod est iracundiæ signum: non innuentes ac loquaces, quod impudentiæ signum: sed animum sedatum, ac reverenter amicum præ se ferentes. Nec enim temerč dictum est ā priscis sapientiubus: Animi sedem esse in oculis. Picturæ quidem veteres nobis loquuntur, olim singularis cujusdam modestiæ fuisse, semiclusis oculis obtueri, quemadmodum apud Hispanos quosdam semipætis intueri, blandum haberi videtur & amicum.
2. Opimme myös malauxist, että ennen on ollut Siweyden merki, ollat coconwedettyin Hulden cansa. 29 2. Der til medh så läre wij aff målningar, at hålla läpparna trångt tilsammans, hafwer fordom warit ett fromhetz Teckn. 2. Item ex picturis discimus olim contractis strictisque labris esse, probitatis fuisse argumentum.
3. Mutta mikä luonostansa on sowelias, 27 se myös caickein tykönä pitä pidettämän soweljasna. 30 3. Men hwad som aff sielfwa naturen höfligit och wackert är, thet må och hoos alla för höfligit hållit blifwa. 3. Sed quod suâpte naturâ decorum est, apud omnes decorum habebitur :
4. Waicka näisäkin toisinans hywin sopi, että me caickinaiset Tawat oppimme, 31 ja Macunnan Tawan jälken 32 itzem laitamme. 33 4. Ändoch härvthinnan theslijkest wäl höfwes, at wij vndertijden blifwa Polypi, och effter Landzens Seder oss lämpa och skicka. 4. Quanquam in his quoque decet interdum nos fieri Polypos, & ad regionis morem nosmet attemperare.
5. Nytt on kyllä mutamat Silmäin omaisudet, 34 jotca Luondo on mutamille andanut erincaldaiset, 35 jotca eij lange 36 meidän Neuwomma 37 alle, waan se että sijwottomat 2 Käytöxet 38 usein wirhitzewät, 39 eij ainoastans Silmäin, mutta myös coco Rumijn omaisuden 34 ja muodon. 5. Nu äre och några ögonens Schickelse, dem naturen sombligom annorlunda gifwit hafwer, hwilke vnder wår lära intet lyda, vthan thet allenast at oschickelige Seder offta skämma, icke allenast ögonens, vthan jämwäl heela kropsens Gestalt och Schickelse. 5. Jam sunt quidam oculorum habitus, quos alijs alios addit natura, qui non cadunt sub nostras præceptiones, nisi quod incompositi gestus non rarō vitiant, non solųm oculorum, verųm etiam totius corporis habitum ac formam.
6. Sitä wastan, sijwolliset 2 Käytöxet, sen cuin luonostans on sowelias, tekewät soweliammaxi, sen cuin wijallinen 40 on, jos eij he 41 järki 42 pois ota, tosin 43 peittäwät ja wähendäwät. 6. Twärt om, giöra the schickeliga (Seder) thet som aff naturen fagert är, myckit höfligare; och thet som otienligit är, om the icke aldeles affskaffat, så öfwerskyla the doch thet, och förminskat. 6. Contra, compositi, quod naturâ decorum est, reddunt decentius, quod vitiosum est, si non tollunt, certč tegunt minuuntque .
7. Sijwotoin 2 on catzoa jongun päälle 23 cosca 44 toinen Silmä ummesa on. 7. Thet är intet tiänligit medh ettdera Öga igenlycht någon ansee. 7. Indecorum est, clauso oculorum altero, quenquam obtueri.
8. Sillä mikä se on muu, 27 cuin tehdä itzensä Silmäpuolexi? Se Käytös Tynnyrin tekijlle 45 ja Sepille (Rautijoille 46) myöden andacamme. 47 8. Ty hwadh är thet annat, än sigh sielfwan enögdan giöra? Therföre wiljom wij den Seden Tunnebindare och Handwärkare effterlåta. 8. Quid enim hoc aliud est, quam seipsum eluscare ? Enim gestum thynnis ac fabris relinquamus.
Silmälautain. Ögnabrynernes. SUPERCILIORUM.
9. Silmälaudat 13 pitä oleman ulos sysätyt, 48 eij cocon rypistetyt, joca on julmuden mercki: eij corkialle nostetut, joca on Ylpeyden: eij Silmäin pälle painetut, joca on pahaa ajattelewaisten. 9. Ögnebrynerne skole wackert vthräckte wara, och icke sammandragne, hwilket bistert är, intet högt uthsäntte, hwilket ähr ett förmätenheets Teckn; intet högt vthpsäte (pro vthspänte), hwilket ähr ett förmätenheetz Teckn; ey heller in til Ögonen nedertrychte, hwilket hörer them til, som något ondt i sinnet hafwa. 9. Sint exporrecta supercilia, non adducta, quod est torvitatis : non sublata in altum, quod est arrogantiæ : non in oculos depressa, quod est malč cogitatium.
Otzan. Ansichtes. FRONTIS.
10. Otza myös pitä oleman iloinen ja tasainen, yhden 1 hywän oman tunnon ja wapaan luonnon 49 osottawainen; eij ryppyin 50 wedetty, joca on wanhuden: eij lijckuwainen, joca on Ilicottein: 51 eij julma, joca on Sonnein. 10. Ansichtet skall och wara gladlynt och blidt, låtandes ther igenom see sitt sinnes goda samwete och vprichtige Natur; icke vthi skrynckior sammandragit, hwilket Ålderdomen tihörer, icke ostadigt, hwilket kommer Igelkotter til; ey heller grymt, hwilket tiurachtigt är. 10. Frons item hilaris & explanatæ, mentem sibi benč consciam, & ingenium liberale præ se ferens, non in rugas contracta, quod est senij, non mobilis, quod est erinaceorum, non torva, quod est taurorum.
Sieramitten. 52 Näsones. NARIUM.
11. Sieramista 52 pitä pois oleman Rään riettaus, 53 joca on Rietasten 54 Mercki. Se Wika myös wijsalle Miehelle Socratexelle on Häpiäxi lujettu. 55 11. Vthur Näsan skall wara borta snorens oreenligheet, hwilket them sölachtigom tilhörer. Thet samma Feel wardt också den wijse Mannen Socrati til wahnära förkastat. 11. A Naribus absit mucoris purulentia, quod est sordidorum. Id quoque vitium Socrati Philosopho, datum est probro.
12. Nijstää Lakilla eli Waatteella, on Taloinpoicain tapa: pyhkiä Käsiwarrella eli Kynäräpäällä on Suolaitten; 56 eij ole myös palio sijwollisembi 2 sitä Kädella tehdä, jos cohta Rään Watteisijs pyhijt: 57 12. Medh Hatten eller Käderna att snyta sigh, är mechta bondachtigt; medh Armen eller Armbogan, hörer Saltare till; icke myckit höfligare står heller när dhet medh Handena skeer, och tu straxt snoren på Kläderna stryker. 12. Pileo aut veste emurgi rusticarum est, brachio cubitovč salsamentariorum, nec multō civilius id manu fieri, si mox pituitam vesti illinas.
13. Lijnaisella 58 nijstä Sieranden 52 sastaisutta, 2 on sijwollinen, 2 kääten 59 wähän siwulle rumistansa, jos sijnä on läsnä cunniallista Wäke. Jos jotakin on mahan heitetty, sitten cuins 60 olet nistännyt 61 Nenäs cahdella Sormella, nijn pitä se cohta Jalalla pois pyhittämän. 13. Medh Näseduken at vthsnyta Näsones oreenligheet, är höfligit, och det medh Kroppen något lijtet ifrå wändan, om några hederlige tillstädes äro. Om något på Markenna kastat är, när som man Näsan medh tw Finger snyt hafwer, skal thet straxt medh Fothen bortstrykas. 13. Strophiolis excipere narium excrementa decorum, idque paulisper averso corpore, si qui adsint honoratiores. Si quid in solum deiectum est, emuncto duobus digitis naso, mox pede proterendum est.
14. Sijwoitoin 2 on jongun Änen cansa 62 hengittä Sieramillansa, 52 se on Wihan mercki. 14. Ther til medh är thet intet wackert at öfwerliudt fnysa igenom Näseborarna, hwilket är ett bitterheetz Kännetecken. 14. Indecorum est subinde cum sonitu spirare naribus, bilis id indicium est.
15. Wielä surembi wirhi 17 on myös cuorsata, 63 joca on kiucuitzewaisten, jos se ainoastans tapahtu Tawast. 64 Sillä Rascas-Rindaisille, 65 joilla on lyhyt Hengen weto, annetan se myöden. 47 15. Myckit slemmare är och så at snarka, hwilket hörer them Uhrsinnigom till, om thet eliest skeer aff wahnen allena. Ty them trångbrystigom som een svår andedrächt hafwa, moste man sådant tilgifwa. 15. Turpius etiam ducere ronchos, quod est furiosorum, si modo fiat usu. Nam spiritosis, qui laborant orthopnoea, danda est venia.
16. Naurollinen 66 on anda Ändä 67 Sieramillansa, 52 sillä se on Torwen soittajain ja Elephantein. 16. Thet är löijeligit at tala genom Näsan, ty sådant hörer Trommetare och Elephanter til. 16. Ridiculum, naribus vocem emittere: nam id cornicinum est & Elephantorum.
17. Rypistä Nenänsä on pilcaitten 45 ja narraitten 45 Tapa. 17. At krusa Näsan hörer Beggabbarom och Narrar til. 17. Crispare nasum irrisorum est & sannionum.
18. Jos muiden läsnä olles aiwastos päälle tule, nijn on sijwollinen 2 käätä 68 Rumistansa pojes, ja cohta cuin se ijli 69 asettu, wetää Ristin 70 Suunsa eteen, sitten Lakita, 71 terwettäwäisiä, 72 taicka nijtä, jotca piti terwettämän 73 (sillä Aiwastos nijn myös Haucotus peräti pois estäwät Cuulon) jällens 74 terwettä eli 75 kijttä. 18. Om vthi andras närwarelse Prustningh påkommer, tå står thet höfliligt, at man sigh bortwänder, och straxt när then öfwerstånden är, giörer Korss för Munnen, sedan tager Hatten aff, och them som helsade, eller helsa borde, igen helsa, (ty niusningh, äwen som gespningh förtager nästan Hörslen) om förloff bidia, eller them therföre betacka. 18. Si alijs præsentibus incidat sternutatio, civile est corpus avertere; mox ubi se remiserit impetus, signare os crucis imagine, deinde sublato pileo, resalutatis, qui vel salutârunt, vel salutare debuerant, (nam sternutatio, quemadmodum oscitatio, sensum aurium prorsus aufert) precari veniam aut agere gratias.
19. Aiwastaisa 76 toista terwettä 72 on Jumalinen; 77 ja jos sijnä liki on monda wanha Ihmistä, jotca terwettäwät cunniallista Miestä eli Waimo, nijn tule Pojan otta Lacki Päästänsä. 19. At helsa en annan wedh hans niusande, är Christeligit, och ther som flere åldrige tilstädes äro, som helsa en hederligh Man eller Quinna, tå hörer en Ynglingh til at taga sin Hatt vthaff. 19. Alterum in sternutamento salutare, religiosum, & si plures adsint natu majores, qui salutant virum aut foeminam honorabilem, pueri est aperire caput.
20. Mutta mielellänsä 78 pytä cajahtaman 79 Ändänsä, 67 eli hanckiosta 80 Aiwastosta kertoja, 81 nimittäin Wäkiäns 82 näyttäxens, on narrein Tapa. 20. Men medh frij wilja sin Röstz Liudh vphäfwa, eller medh anwendh Flijt niusningen igen kalla, nembligen at låta dher medh sina Kraffter see, hörer them stoorordigom til. 20. Porrō vocis tinnitum studio intendere, aut datâ operâ, sternutamentum iterare, nimirum ad virium ostentationem, nugonum est.
21. Pidättä Ändä, 67 jonga Luondo myöden anda, 47 on taitamattomitten, 83 jotca enämmän pitäwät 84 Sijwollisudest, 2 cuin Terweydest. 21. At förhålla sit Liudh som Naturen medgifwer, hörer them narrachtigom til, som mehr tillägna höflighetenne än egen Sundheet. 21. Reprimere sonum quem natura fert, ineptorum est, qui plųs tribuunt civilitati, quam saluti.
Sasupäiden. 85 Kindernas. MALARUM:
22. Sasupäät 85 malatcon luonollinen ja wilpitöin Kehnous 7 (Häpy) eij wärä (Falski) eli päälle siwuttu 86 Färi. 22. Kinderna bör bepryda en naturligh och fager Blygsamheet, och ey någon falsk eller anstruken Färga. 22. MAlas tingat nativus & ingenuus pudor, non fucus, aut ascititius color.
23. Waicka sekin Kehnous nijn pitä hillittämän, ettei se muuttuis 87 pahanelkisyten, 88 ejkä edes tuottais 87 suurta Häpiä eli 75 Hämmästystä: 89 Ja neliättä, Sananlascun jälken, 90 hourauden 91 Trappua. 92 23. Ändoch samma Blygd bör så tempererat wara, at dhen hwarken vthi Skalckheet förwandlas, ey heller medh sigh bringar någon stoor skam, eller häpenheet, och som Ordspråket lyder, then fierde Dårhetennes Gradh. 23. Quanquam is pudor sic temperandus est, ut nec vertatur in improbitatem, nec adducat, δυσωπιαν, aut stuporem, & quartum, ut habet proverbium, insaniæ gradum.
24. Sillä mutamihin on tämä Halu 93 nijn yhdistetty, että se teke Mielipuolen caldaisexi. 24. Ty vthi sombliga är thenna Affecten så swagh inplantat, at hon giör them en Fåkunnigom aldeles lijk. 24. Quibusdam enim hic affectus tam impotens insitus est, ut reddat deliranti similimum.
25. Tämä Wica hillitän, jos Poica tottu nijden 1 Corkiain Ihmisten cansa elämän ja harjotetan 94 Comoedian Leikisä. 95 25. Thetta feelet blifwer tempererat, om een Yngling warder wahn at omgå ibland förnembligit Folck, och vthi Comoedier at agera, öfwat warder. 25. Temperatur hoc malum, si puer inter majores assvescat vivere, & Comoedijs agendis exerceatur.
26. Ylöspuhalda 96 Poskiansa, on Ylpeyden Mercki: pästää ne alas 97 on epäilewäisen. Ensimmäinen 98 on Thrasonin 99 (kerscajan) toinen Pettäjän Judaxen 100 Tapa. 26. At uppusta Kinbackarna är Teckn til stoormodigheet: Och låtha them nederhängia hörer then til, som förtwifladh är: Thet ena hörer Thrasoni, thet andra Judæ Förrädaren til. 26. Inflare buccas fastus indicium est; easdem dimittere, est animum despondentis; alterum Thrasonis est, alterum Judæ proditoris.
- - - - - - - - -
50. Jos yskä waiwa, waroi 101 ettes 102 jongun suhun yski, ja olcon pois turhuus pytä 103 selkiämmäst 104 yskiä, cuin luondo waati. 50. Om Hostan tigh tränger så see tigh wäl före at tu icke hostar någon i Ansichtet; och ware thet långt bort, at en högre hostar än Naturen kräfwer. 50. Si tussis urgeat, cave ne cui in os tussias, & absit ineptia clarius tussiendi, quam natura postulet.
51. Coscas 105 tahdot ylenanda, 106 nijn mene wähän taamma: Sillä ylen anda 106 eij ole häpiä, waan saatta 107 idzelens ylänannon 106 juomisesta, on ruma. 51. Wil tu kasta vp, så gack affsijdes: Ty at spy, är intet slemt, men aff öfwerflödigt fråssande, spyande til wäga komma, är wederstyggeligit. 51. Vomiturus secede : nam vomere turpe non est, sed ingluvie vomitum accersivisse deforme est.
52. Hammasten puhtaudesta pitä waari otettaman: 108 mutta tehdä nijtä wälkeex 109 hiedalla, 110 on Pijcaisten 111 tapa: Suolalla eli 75 Alunalla 112 hiestää, 113 on Ikenille wahingollinen: tehdä sitä omalla Wedelläns, 114 on Ibererein 115 tapa. 52. Tändernas reenligheet skal man i acht hafwa, men medh Pulwer them hwite göra, hörer pijgor til; medh Salt eller Alun them rijfwa, är tandekötet skadeligit, thet samma medh egit Watn giöra, är the Ibererskes arth i Spanien. 52. Dentium mundities curanda est : verum eos pulvisculo candidare, puellarum est : sale aut alumine defricare, gingivæ perniciosũ : Idem lotio facere, Iberorum est.
53. Jos jotacin on Hambaisin tartunut, eij sitä pidä pois ottaman 108 Weitzellä, eij Kynsillä, Coirain ja Kissain tawalla, eij Pyhielijnalla; 116 waan eli 117 Hammas Puicon Kärjellä, eli 117 pienilla Luilla, Cuckoin eli 75 Canain Sääristä uloswedetyillä. 53. Om något är fastnadt i Tänderna skal thu thet icke medh Knijfwen, ey heller medh Näglarna, effter Hundars och Kattors arth, icke heller medh Handklädet vthtaga, vthan antingen, medh Tandesticko-Udden, eller medh en Fieder och medh något lijtet Been, aff en Hanes eller Hönes Skeenebeen taget. 53. Si quid inhæsit dentibus, non cultello, non ungvibus, canum feliumvč more, non mantili eximendum est, sed vel lentisci cuspide, vel ossiculis č gallorum aut gallinarum tibijs detractis.
54. Suuta huomeltain 118 puhtalla Wedellä wirutta, 119 on sekä sijwollinen 2 että terwellinen, useimin 120 sitä tehdä, on turha. 54. Skölia Munnen om Morgonen medh rent Watn är både höfligit och hälsosampt, thes emellan at görat, är fåfängt. 54. Os manč purâ aquâ eluere, & urbanum est & salubre, subinde id facere ineptum.
55. Kielen Tawoista hänen paicasansa 121 sanotan. 55. Om Tungones öfningh, williom wij på sitt egentelige ställe förhandla. 55. De lingv æ usu, suo dicemus loco.
[1. osan] II. Lucu. Thet II. CAP. CAP. II.
Pään cauniudesta. Om Hufwudetz schickelse. DE CAPITIS DECORO.
1. TAloinpoicainen tapa on, olla harjamattomalla Päällä. 122 1. HAfwa okämbat Hufwudh, är Bondachtigt. 1. RUsticanum est impexo esse Capite.
2. Puhtaus pitä läsnä oleman, 108 waan eij semmoinen caunistos, 123 cuin Pijcoilla 124 on. 2. Man må sigh wäl reenligh hålla, doch icke, som pijgor vthstoffera. 2. Adsit mundities, non nitor puellaris.
3. Saiwarten ja Täiden riettaus 53 pitä pois oleman. Kynsiä 125 usein Päätäns muiden tykönä, eij ole sowelias: Nijn myös kynsiä muuta Rumistansa, on sastainen, 2 lijatengin 126 jos se tapahtu tawasta eij tarpeesta. 3. Man skal och hålla sigh reen ifrån gnetters och löss Orenligheet. Eliest klå Hufwudet vthi fremmandes närwaru är föga tiänligit, lijkasom och thet slemt står, medh Näglarna klåå thet andra aff Kroppen, besynnerligen om thet aff Waanan skeer och ey aff någon nödwendigheet. 3. Absint sor des l endium & Vermiculorum. Subinde scabere caput apud alios, parųm decet: quemadmodum ungvibus reliquum fricare corpus, sordidum est: præsertim si fiat usu, non necessitate.
4. Hiuxet eij pidä odza peittämän, eikä olcapäillä rippuman. 4. Håret skal icke skyla Ansichtet, ey heller kring om axlarna flyga. 4. Coma nec frontem tegat nec humeris involitet.
5. Usein päätäns pudistain 127 hiuxiansa pudistaa, on wasta hacoisten hewoisten työ. 5. Offta skakandes Hufwudet och så skaka Håret, hörer ostyrige Hästar til. 5. Subinde discusso capite discutere capillitium, lascivientium est equorum.
6. Pitkiä hiuxia odzalda tacansa 128 lykätä wasemalla kädellä, eij ole caunis: jacaa oikialla kädellä, on siweembi. 129 6. The långa hårlockarna medh wenstra Handena ifrå ännet åth nackan stryka är föga wackert, men medh högra handena thet ifrå hwart annat skilja, är höfligare. 6. Cæsariem ā fronte in verticem læva, retorquere, parum elegans est: manu discriminare modestius.
7. Cumartaa niscansa ja nostella lapaluitans, on laiscuden merki: pullista ulos rumistansa on ylpeyden mercki: caunist ojettu 130 rumis hywin sopi. 7. Inböija nacken, och draga axlarna ihoop, gifwer Lättia tilkiänna; at luta ryggen tilbaka, är teckn til Högmodh, men hållan wackert räter, thet står wäl. 7. Inflectere cervicem, & adducere scapulas, pigritiam arguit: resupinare corpus, fastus indicium est: molliter erectum decet.
8. Niscan eij pidä oikialle eikä wasemmalle puolelle callistuman, 108 sillä se on ulcocullaisuus, 131 ellei Cansapuhe 132 eli 75 muu sencaltainen Asia wadi. 8. Nackan skal hwarken til den wenstra, eller til den högra Sijdan luuta, ty sådant är skrymtachtigt, så framt icke något Samtaal eller annat sådant thet fodrar. 8. Cervix nec in lævum, nec in dextrum vergat, hypocriticum enim; nisi colloquium aut aliud simile postulet.
- - - - - - - - -
[3. osan] Then tridie Deelen. PARS OPUSCULI TERTIA.
IV. Lucu. Thet IV. CAP. CAP. IV.
Leikistä. 95 Om Leek. DE LUSU.
1. WApaisa Leikeisä 95 olcon iloisus läsnä, caucana olcon eripuraisus rijtain alcu, pois olcon petos ja walhet: Sillä näistä harjoituxista ulos käywät 133 suret wäärydet. 1. VThi lofligh Leek skal man lustigh wara, och ey framfoos, hwilket är en Orsaak til all oenigheet; Bedrägerij och Lögn ware långt ther ifrå. Ty sådan ringa begynnelse, kommer offta månge fåfänge Trättor åstadh. 1. IN lusibus liberalibus adsit alacritas, absit pervicacia, rixarum parens, absit dolus ac mendaci ũ . Nam ab his rudimentis proficiscitur ad majores iniurias.
2. Parammin 134 se woitta joca campauxelle 135 myöden anda, 47 cuin se joca woiton pitä. 136 2. Then winner bätter, som Kijff vndflyr, än then som (i Slagsmål) öfwerhanden fåår. 2. Pulchriųs vincit, qui cedit contentioni, quam qui palmam obtinet.
3. Älä sano Eroittaita 137 wastan. Jos sinulla tottumattomain cansa on kilwoitus, ja aina taidat 138 woitta, nijn salli idzes toisinans woitetta, 139 että leicki olis sitä iloisembi. 3.Skiliesmännerna skal tu intet emoot säija. Om tu medh oförståndige hafwer at beställa, och tu Platzen behålla kan när tu wilt, så låt tigh vndertiijden öfwerwinna, på thet at Spelet må desse (Sic!) frijmodigare wara. 3. Arbitris ne reclamita. Si cum imperitioribus certamen est, possis que semper vincere, nonnunquam te vinci patere, quo ludus sit alacrior.
4. Jos alemmaisten 140 cansa leikitän, 95 nijn älä siellä ole tietäwänäskän 141 ettäs 142 olet ylemmäisembi. 140 Lystin 143 wuoxi on leikitzeminen, 95 eij woiton tähden. 4. Om tu medh them aff ringare stånd hafwer at spela, ther skal tu icke låta tig förmärkia förmeer wara: för Lust, och ey Winnig skul, må man leeka. 4. Si cum inferioribus luditur, ibi te superiorem esse nescias: Animi causâ ludendum est, non lucri gratia.
5. Sanotan Poicain luonnon eij misän 144 enämmin idziäns näyttäwän 145 cuin Leikisä. 95 5. The säija at Ynglingarnas Schickelse ingestädes meer skönies, än i Leek. 5. Ajunt puerorum indolem nusquam magis apparere, quām in lusu.
6. Jos jollakin on nopsa luondo petoxijn, walhesen, rijtan, wihan, wäkiwaldan, ja ylpeyteen, täsä luonnollinen wica julki tule: Sentähden yxi 1 wacainen 146 poica, eij wähemmin Leikisä 95 cuin Pidosakin, 147 olcon yhden caldainen. 148 6. Om någon til Sweek, til Lögn, til Kijff, til Wrede, til Öfwerwåld, til Förmätenheet meer begifwen är, Så rönes här sådana naturens Laster förnembligen: Therföre må en redeligh Yngling ey minder vthi Leek, än i Gästebodh sigh effter sitt egit Sinne skicka. 6. Sicui ad dolos, ad mendacium, ad rixam, ad iram, ad violentiam, ad arrogantiam propensius ingenium, hîc emicat naturæ vitium: proinde puer ingenuus non minųs in ludo, quām in convivio sui similis sit.
- - - - - - - - -
PÄÄTÖS. BESLUUT. EPILOGUS.
1. TÄmän Lahian, sencaltaisen cuin hän 149 on, minun racas Poican Henrice, 150 olen minä tahtonut coco Poicain joucolle sinun cauttas lahioita, 151 sen päälle, ettäs 152 tällä Lahialla cumpanittes 153 mielet idzelles suositaisit, 154 ja kiriallisten konstein 155 harjoituxet heille ylistäisit. 156 1. THenna Gåfwa ehurudana then doch är, min Elskelige Son Henrice, hafwer jagh vnder titt Nampn, alla Ynglingar, welat förähra, på thet tu thenna Gåfwa både tigh och tina Camrater må behaga låta, och at tu them til Booklige Konsters och Seders öfningar befordrar. 1. HOC, quicquid est muneris, Henrice, fili charissime universo puerorum sodalitio, per te donatum esse volui, quo statim hoc congiario simul & commilitonum tuorum animos tibi concilies, & illis liberalium artium ac morum studia commendes.
2. Sinun caunijn luondos JESUXEN hywyys warielcon, ja aina parammaxi 134 corottacon Annettu Friburgin tykönä Brissgojasa, 157 Maalis cuusa, Wuonna 1530. 2. JEsu CHristi Godheet vppehålle tin medfödda härliga Natur, och honom alltijdh til det bästa förfordre. Gifwit widh Freiburg Brissgau. Vthi Martz Månad, Åhr 1530. 2. Præclaram indolem tuam JESU benignitas servare dignetur semper que in melius provehere. Datum apud Friburgum Brisgojæ, Mense Martio, ANNO MDXXX .
FINIS. FINIS. FINIS.

 

 

(cc) Sivuston käyttöehdot — Päivitetty elokuussa 2011.