 |
||||||||||||
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
||||
|
|
|
|
|
|||||||||
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|||||
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Esitelmä Vanhan kirjakielen päivillä Kotuksessa 6.9.07
Verkkoartikkeli "Virtuaalinen vanha kirjasuomi (Vvks) itseohjautuvaan opiskeluun ja omaksi iloksi"
Esitelmä Kielitieteen päivillä 22.5.2010
Esitelmä Vanhan kirjakielen päivillä Turun Fennicumissa 10.11.2011
Vanhinta kirjasuomea -sarjan osien 1-3 alkusanat (1989)
Vvks-tiimin vaiheita kuvina
Pirkko Forsman Svensson
Alkuperäinen osoite:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2487
Pirkko Forsman Svensson
Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa 6. –7. syyskuuta 2007 pidetyillä Wanhan kirjakielen päivillä esittelin avustajani Johanna Eerikäisen kanssa digitaalisen aineiston Virtuaalinen vanha kirjasuomi (Vvks). Aineistoa kokeiltiin alkuvuodesta 2007 vanhan kirjasuomen peruskurssilaisten oheismateriaalina Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksessa. Johanna Eerikäinen oli työstänyt aineistoa verkkoon syksystä 2006 lähtien, jolloin laitos myönsi tähän työhön tuntipohjaista hankerahaa. Vvks-hanke ei vielä syyskuun alkuun 2007 mennessä lukuisista hakemuksista huolimatta ollut saanut rahoitusta ulkopuolisilta tahoilta.
Vanhan kirjasuomen oppimateriaalin laatimiseen sain innoitteen omista opinnoistani Uumajan yliopiston suomen laitoksessa 1970- ja 80-luvun taitteessa. Opintoihini kuului keväällä 1978 vanhan kirjasuomen kurssi, jossa tekstinluvun apuneuvoina olivat Martti Rapolan Vanhan kirjasuomen lukemisto (SKS, 1968) ja sen suppea sanasto sekä saman kirjoittajan Vanha kirjasuomi -vihkonen (Tietolipas 1, SKS, 1969). Olin ensimmäisen lukuvuoteni ajan ns. etäopiskelija, eivätkä silloiset vanhan kirjasuomen apuneuvot riittäneet omin neuvoin opiskelevalle ongelmien ratkaisuun: kysymysmerkkejä jäi useaan kohtaan teksteissä. Kristfrid Gananderin sanakirjakin (1787) oli tuohon aikaan vain käsikirjoitteen näköispainoksena Uumajan yliopiston kirjastossa ja Elias Lönnrotin sanakirja (1880) niin ikään kampuskäytössä, joten kumpikaan näistä ei hyödyttänyt toisella paikkakunnalla asuvaa opiskelijaa. Seuraavana opiskeluvuonna asuin jo Uumajassa ja liityin syksyllä 1978 professori Tryggve Sköldin Äldre texter -seminaariin, jossa jatko-opiskelijat tutkivat ja esittelivät vanhan kirjasuomen tai varhaisnykysuomen tekstejä.
Suomalaisen tutkintojärjestelmän pro gradu -tutkielman sijasta Ruotsissa kuului 60 pisteen (60 poäng) opintoihin ns. C-aine (C-uppsats), 80 pisteen opintoihin puolestaan D-aine (D-uppsats). Ruotsin poäng vastasi periaatteessa suomalaistutkintojen opintoviikkoa, ts. 40 viikkotunnin opiskelua. Sekä C- että D-aineen laajuus oli tuohon aikaan 5–10 pistettä. Valitsin C-aineeni aiheeksi syksyllä 1978 professorini tarjoamista vaihtoehdoista Ericus Justanderin muistorunon Wijmeinen Muisto (Vvks-aineiston teksti nro 27) ja vuotta myöhemmin D-aineeni aiheeksi Laurentius Petrin riimikronikan Ajan Tieto (Vvks-aineiston teksti 28). Innostukseni vanhaan kirjasuomeen alkoi Justanderin runosta.
Vuosina 1980–83 väitöskirjatyöni, jonka aiheena olivat 1600-luvun partisiippirakenteet, perehdytti minut 1600-luvun tekstilajeihin ja tekstinluvun ongelmiin: tutkimusaiheen ohella mieleen jäi paljon muuta selvitystä vaativaa. Syksystä 1979 lähtien hoidin Uumajan yliopistossa ulkomaanlehtorin virkaa, ja opetuksen piiriin kuuluivat myös suomalaisopiskelijat ja heidän vanhan kirjasuomen opintonsa. Olin 60-luvulla opiskellut Turun yliopistossa latinaa tutkintoni sivuaineena ja tottunut siihen, että tekstejä tulkittiin monipuolisesti omin neuvoin: silloiseen Rooman kirjallisuuden cum laude -oppimäärään kuului pitkähkön tekstin interpretaatio, josta helposti kasvoi seminaariesitelmän laajuinen tutkielma. Siirsinkin ”interpretaation” Uumajan suomalaisten opiskelijoiden D-kurssiin; nämä olivat suorittaneet vanhan kirjasuomen peruskurssin tekstinlukuineen C-tasolla, joten D-vaiheessa oli tarjottava uutta opiskeltavaa. Omien opetusmonisteideni jatkoksi kävin 80-luvulla hankkimassa Helsingin yliopiston suomen laitoksesta siellä käytössä olevat A4-monisteet, mm. Laila Lehikoisen Kirjasuomen historiaa, josta valikoin Uumajan kursseille sopivat harjoitukset ja laadin niihin ratkaisut.
Lukuvuosina 1987–88 ja 1988–89 Uumajan yliopiston humanistinen tiedekunta myönsi minulle kahden lukukauden eli kokonaisen vuoden verran opetuksesta vapaata tutkimusaikaa (”medel för universitetslektorers forskning”). Olin hakenut näitä tutkimuskausia valmistaakseni itseopiskeluun soveltuvan oppimateriaalin, koska Uumajan yliopiston suomen laitos suunnitteli lukuvuodeksi 1989–90 Luulajassa pidettävää C-tason etäkurssia. Tällaiseen kurssiin kuului myös vanhan kirjasuomen opintoja, joten uudenlainen oppimateriaali oli tarpeen. Kirjasarja Vanhinta kirjasuomea, joka hahmottui syksyksi 1989, on nykyisen Vvks-aineiston pohja- ja paperiversio. Siinä esitellään 1500- ja 1600-luvun tekstejä, ja Mikael Agricola on edusteilla sekä lukuteksteinä että harjoitusten pohjateksteinä. Alkuperäisessä Uumajan yliopiston suomen laitoksen sarjassa oli kolme valmista osaa: tekstit, selitykset ja kielioppi. Sarjan neljäs osa, lähinnä 1600-luvun teksteihin perustuva lauseoppi, oli kevääseen 2007 asti raakile, jota ryhdyin päivittämään perusteellisesti huhtikuussa 2007. Lauseopin tiedostoja olin kuitenkin hyödyntänyt useilla kursseilla tulostamalla opiskelijoille opetuksessa käsiteltävät jaksot. Kirjasarjan osat ovat seuraavat:
Laatimaani oppimateriaalia kokeilin ensimmäisen kerran syyslukukaudella 1989 Luulajan etäkurssin vanhan kirjasuomen opetuksessa, mihin tarkoitukseen materiaali oli suunniteltukin. Tuohon aikaan ei ollut käytössä internetiä eikä sähköpostia, joten kerran kuussa järjestettävien opetusviikonloppujen välillä itseopiskelun neuvonta tapahtui paimenkirjeinä. Mainittu etäkurssi jäi viimeiseksi Uumajan yliopistossa pitämäkseni vanhan kirjasuomen kurssiksi, sillä siirryin 1990 opettamaan suomea Indianan yliopistoon Bloomingtoniin. Siellä sama materiaali oli käytössä lukuvuonna 1992–93 graduate-tason opiskelijoille pitämälläni Old Finnish -kurssilla ja osoittautui toimivaksi. Käytin aineistoa oppimateriaalina Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksessa dosentinkursseillani 1995, 1999, 2003 ja 2007, ja kirjoja ovat käyttäneet eräiden ulkomaisten opetuspisteiden suomen kielen lehtorit.
Oppimateriaalini eroaa aiemmista vanhan kirjasuomen oppikirjoista ja opetusmonisteista mm. seuraavasti:
Tekstikommentaarin periaate on ollut seuraava: 1500-luvun teksteissä on runsaasti selityksiä ja viittauksia kieliopin kohtiin, sitten selitykset vähenevät, koska oppijan on tarkoitus sisäistää monet asiat 1500-luvun teksteistä 1600-luvun teksteihin siirtyessään. Tästä syystä on hyvä opiskella heti alkuun aimo annos 1500-luvun tekstejä.
Oli useampi kuin yksi syy siihen, että halusin kirjasarjani verkkopohjaiseksi: Itseohjautuva opiskelu oli vuosikymmenen aikana yleistynyt ja samalla verkkoistunut. Virtuaalisen opiskelun etuna oli aineiston saatavuus kaikissa opetuspisteissä, samoin mahdollisuus vaivatta päivittää ja korjata aineistoa aina tarvittaessa. Kirjat tai A4-painatteet olivat hankalia käsitellä, kun monta oli levällään työpöydällä. Opiskelijan palautteesta: ”Selitykset kyllä löytyvät ihan helposti, mutta on raskasta selata useaa kirjaa samanaikaisesti!” Totesin saman päivittäessäni paperiversioita, ennen kuin ne siirrettiin verkkoon. Verkkopohjaisuutta puolsi myös se, että Kirjasuomi 2007 -kurssilta tuli Vvks:n osalta pelkästään positiivista palautetta, vaikka koekaniineiksi kesken normaalikurssinsa joutuneiden ensimmäisen vuoden opiskelijoiden mielestä päällekkäisyys, ts. vanhan ja uuden systeemin käyttö rinnatusten, tuotti hankaluuksia. Tämä haitta poistuu, kun jatkossa ilmoitetaan etukäteen, onko kyseessä perinteinen (luento)kurssi vai onko opetusmateriaali verkossa.
Aineiston siirtäminen verkkoon alkoi syyskuussa 2006, kun suomen laitos myönsi rahoituksen avustajan (Johanna Eerikäisen) työskentelyyn. Työ sujui niin, että tarkastin ja päivitin paperiversiot ja Johanna siirsi sitä mukaa päivitykset verkkoon. Alkuperäiset kolme osaa saatiin koekäyttöön helmikuun 2007 alkuun mennessä, kun taas lauseopin työstöön löytyi aikaa vasta loppukeväästä. Paljon aikaa vei mm. lähteiden tarkistus ja monessa tapauksessa kontekstin täydentäminen; tarkistus sujui hyvin, mikäli teksti löytyi Kainosta eli Kotuksen aineistopalvelusta, mutta Kainosta puuttuu puolisen tuhatta sivua 1600-luvun saarnatekstejä. Lauseopin raakileversiostani puuttui mm. tekstinäytteiden numerointi, ja vuosien varrella olin muuttanut lukujen/jaksojen paikkaa, joten niidenkin numerointi sekä viittaukset aineiston muihin osiin oli pantava monelta osin uusiksi.
TEKIJÄN HUOMAUTUS: Tarvetta vanhan kirjasuomen opiskeluun on omien yliopistojemme suomen laitosten lisäksi etenkin Pohjoismaiden, Viron, Venäjän, Saksan ja USA:n yliopistoissa. Vvks-materiaalia voisi niin ikään joiltakin osin hyödyntää lukioiden äidinkielen ja kirjallisuuden kursseilla.
Verkkoaineiston alkuun on jätetty aiempien osien 1–3 alkusanat, koska ne sisältävät tietoja kirjojen sisällöstä, lähteistä yms. Tekstinäytteiden edelle on sijoitettu erilliset katsaukset vanhan kirjasuomen ortografiaan sekä vanhimpaan kirjallisuuteen. Viimeisenä aineistossa on kirjallisuusluettelo, johon on yhdistetty kaikkien neljän alkuperäisosan lähteet. Varsinainen oppimateriaali koostuu seuraavista osioista:
Tekstinäytteet olen 1500-luvun osalta jakanut toisaalta Agricolan ja hänen aikalaistensa kirjoituksiin, toisaalta muihin teksteihin; 1600-luvun osalta tekstit on jaettu aiheittaisiksi kokonaisuuksiksi: uskonnollinen proosa, lakikieli, lyriikka. Aineiston ensimmäiset tekstit ovat Agricolan runoja, ja niiden vieressä on nykyortografian mukainen äänneasu – tarkoituksena lukemisen opettelu. Paikoin näytteinä on tekstien autenttisia fraktuurasivuja. Kukin tekstinäyte on omana sivunaan ja linkit selityksiin numeroituina yläviitteinä selitettävän sanan tai kohdan jäljessä (juokseva numerointi teksteittäin). Numeroa klikkaamalla avautuu selitys kyseiseen kohtaan.
TEKIJÄN HUOMAUTUS: Vanhan kirjasuomen opiskelussa on tärkeää tekstinluku, eivät yksinomaan ortografia ja kielioppiasiat. Tekstinymmärrys ei synny itsestään, vaan ainoastaan siten, että oppija tekstien ja selitysten avulla vähitellen sisäistää vanhan kirjakielen systeemin. Tähän Vvks-aineisto tarjoaa mahdollisuuden ajasta ja paikasta riippumatta.
Selitys sisältää usein numeron tai on pelkkä numero: numerot ohjaavat lukijan sellaiseen äänne- ja muoto-opin (luvut 1–23) tai lauseopin (luvut 24–41) jaksoon, josta löytyy lisää tietoa kyseisestä aiheesta. Kieliopin luvut ovat samoin kuin tekstit omana sivunaan, joten käyttäjä voi halutessaan lukea kerralla kokonaisen luvun. Myös sisällysluettelosta pääsee suorilla linkeillä kieliopin lukuihin, joten niitä voi lukea itsenäisesti tarvitsematta lukea samalla tekstinäytteitä. Sisällysluettelosta on niin ikään suorat linkit lauseopin taulukoihin (1–30) ja harjoitusosioon. Lauseopissa on runsaasti vertailun mahdollistavaa tutkimustietoa vanhasta ja nykyisestä suomesta, olennaisena vertailukohteena Osmo Ikolan, Ulla Palomäen ja Anna-Kaisa Koiton teos Suomen murteiden lauseoppia ja tekstikielioppia (SKS, 1989).
Kesän 2007 aikana Vvks-aineistoon liitettiin itsenäinen harjoitusosio ratkaisuineen; osiossa on tällä hetkellä kuutisenkymmentä vanhan kirjakielen eri osa-alueita käsittelevää harjoitusta.
Noin kaksi kolmannesta harjoituksista on Laila Lehikoisen kursseilleen laatimia ja löytyy joko opetusmonisteesta Kirjasuomen historiaa tai Silva Kiurun ja Laila Lehikoisen oppikirjasta Kirjasuomen kehitys (HY:n suomen kielen laitos, 1. painos 1989, 2. painos 1998); tekijät ovat antaneet luvan hyödyntää näitä harjoituksia. Muut harjoitukset perustuvat Vvks-aineistoon ja ovat omia laatimiani. Kaikkiin harjoituksiin olen itse työstänyt ratkaisut, ja Johanna Eerikäinen on kirjoittanut harjoituksiin tarvittavat pohjatekstit monisteista ja kirjasta.
TEKIJÄN HUOMAUTUS: Toisen opettajan suunnittelemien harjoitusten ja niihin kuuluvien erillisten pohjatekstien hyödyntämisessä on tärkeä pedagoginen puoli: Vvks:n tekstinäytteiden ongelmat ja kielioppi on selitetty linkeissä, joten muihin teksteihin perustuvassa harjoitusosiossa opiskelija joutuu soveltamaan Vvks:sta oppimaansa. Harjoitusosiolla niin opiskelijat kuin opettajat voivat testata vanhan suomen tietojaan, ja harjoituksiin voi tarvittaessa lisätä uusia.
Virtuaalinen vanha kirjasuomi on oppimateriaali, jota voi hyödyntää toisaalta vanhan kirjasuomen kursseilla etäopiskeluosiona tai tuutorin ohjaamassa opiskelussa, toisaalta täysin itseohjautuvissa opinnoissa. Oppimateriaali on verkossa ennen kaikkea sellaisia opiskelijoita varten, jotka joutuvat eri syistä hankkimaan tietonsa vanhasta kirjasuomesta itseopiskelulla. Vvks-aineistoa kurssisuoritteena käyttävien on hyvä ennen opiskelua tavata ohjaaja, joka perehdyttää heidät aineiston käyttöön. Tällöin voi myös sopia kurssiin luettavasta tekstimäärästä, harjoituksista ja muusta vaadittavasta. Aineisto tarjoaa vanhan kirjasuomen kurssin jo suorittaneille mahdollisuuden laajentaa osaamistaan lukemalla lisää.
Vvks-aineisto kattaa tällä hetkellä vanhan kirjasuomen ajan Agricolasta 1600-luvun loppuun. Mahdollisen jatkohankkeen jälkeen aineistoon kuuluisi myös 1700-luvun ja 1800-luvun alun kirjallisuusnäytteitä selityksineen sekä niihin soveltuvia harjoituksia. Tällöin opiskelupaketissa olisi koko vanhan kirjasuomen kausi. Hanke sai äskettäin Alfred Kordelinin säätiöltä jonkin verran rahoitusta jatkoa varten, ja syksyllä 2007 hakemus on jätetty myös Koneen Säätiölle ja Suomen Kulttuurirahastolle.
Verkossa olevaa sivustoa viimeistellään parhaillaan sekä tarkistamalla että miettimällä aiheeseen sopivaa graafista ilmettä. Vaikka tarkistustyö ja grafiikan suunnittelu ovat kesken, sivusto on avattu käyttäjille ja sen löytää mm. Googlesta hakusanalla Vvks.