39. LAUSEENVASTIKKEISTA

39.1 Yleistä

Nykysuomessa on sellaisia lauseenvastikkeisiin luettuja rakenteita, joista en ole todennut esiintymiä 1600-luvun saarnoista enkä asetuksista: ns. fortuitiivinen (Minun ei tullut lähdetyksi/lähdettyä kuntosalille) ja kvantumrakenne (Tietääkseni asia on näin). Kvantumrakenne löytyy toisaalta sekä Agricolan teksteistä (minun nähdexeni /nähdäkseni/) että Formulae puerilium colloquiorum -kirjasesta (luulaxeni /luulakseni/), joissa konteksti on ollut kyseisen rakenteen käyttöön otollinen. Muut nykysuomen lauseenvastikkeet esiintyvät saarnakirjailijoiden teksteissä, mikä nykyistä yleisempänä, mikä harvinaisempana. Useiden nykykirjallisuudesta saatavien frekvenssitietojen perusteella näyttää siltä, että kolme suurtaajuisinta lauseenvastiketta ovat yleensä samat 1600-luvun kirjasuomessa ja nykyproosassa ja että niiden osuus kaikista lauseenvastikkeista on myös melko samansuuntainen.

Kärjessä ovat nykysuomessa nesessiivi-, referatiivi- ja temporaalirakenne, joiden yhteisosuus on vaihdellen 80– 90 % (esim. Hakanen 1986: 20, Lehikoinen 1971, Määttä 1992). Nesessiivirakenteiden kärkisija on kaikissa tutkimuksissa ehdoton; sitä vastoin referatiivi- ja temporaalirakenteen keskinäinen järjestys vaihtelee: temporaalirakenne on jonkin verran referatiivirakennetta yleisempi mm. 1970-luvun neutraalissa asiaproosassa (HKV 1980) sekä nykyisessä yleiskielessä (Ikola & al. 1989). Voidakseni vertailla lauseenvastikkeiden yleisyyttä vanhassa kirjakielessä ja nykysuomessa olen laskenut 1600-luvun saarnakorpuksesta viiden lauseenvastikkeen esiintymistaajuuden tuhatta sanetta kohden. Taulukkoon 17 olen näiden lukujen lisäksi merkinnyt nyky-yleiskielen frekvenssien perusteella laskemani vertailuluvut (vrt. Ikola & al. 1989).

Taulukko 17. Lauseenvastikkeiden taajuus 1000:ta sanetta kohden 1600-luvun saarnoissa ja nyky-yleiskielessä

Lauseenvastike	1600-luvun saarnat (N=68650)	YK (N=190917)
Nesess.	10,2	7,6
Referat.	2,0	2,5
Permiss.	1,5	0,2
Tempor.	1,7	3,5
Finaal.	0,3	0,4
[Modaal.]	[3,5]	[3,7]

Nominaalirakenteiden määrä vaihtelee suuresti 1600-luvun kirjoittajilla. Nesessiivirakenteita on kaikilla runsaasti, mutta referatiivirakenteiden määrä on tuhatta sanetta kohti vaihdellen 0–4,0, temporaalirakenteiden 0,1–3,6 ja permissiivirakenteiden 0,9–3,5. Taulukkoon 18 on merkitty samojen viiden lauseenvastikkeen määrä ja jakauma 1600-luvun saarnoissa ja nyky-yleiskielessä. Taulukosta puuttuu statusrakenne (nominativus absolutus) siitä syystä, että sen edustus on lähes olematon vanhassa kirjakielessä. Se, että taulukossa ei mainita myöskään modaalista lauseenvastiketta, johtuu tutkimuksista saatavien frekvenssitietojen riittämättömyydestä: vain pienen osan modaalirakenteista todetaan edustavan lauseenvastikkeita, mutta lukumääriä ei ole mainittu (vrt. Ikola & al. 1989: 335–340, 346–352).

Taulukko 18. Eräiden lauseenvastikkeiden jakauma 1600-luvun saarnoissa ja nyky-yleiskielessä

	1600-luvun saarnat		YK
Lauseenvastike	f	%	f	%
Nesess.	704	64,9	1453	53,5
Referat.	137	12,6	477	17,6
Permiss.	119	11,0	46	0,2
Tempor.	104	9,6	662	24,4
Finaal.	20	1,8	77	0,6
Yhteensä	1084	99,9	2715	100,0

Taulukosta 18 käyvät ilmi 1600-luvun kirjoittajien ja nykysuomen erot. Vanhassa kirjakielessä nesessiivirakenne on huomattavasti nykyistä yleisempi, syynä pitää-verbin temporaalinen ja modaalinen käyttö (ks. 39.2.2). Selvästi nykyistä yleisempi on myös permissiivirakenne (1600-luvun saarnoissa jopa temporaalirakennetta yleisempi), mihin on syynä sen vierasvaikutteinen, nykyisestä poikkeava käyttö. Temporaalirakenne on vanhassa kirjakielessä nykyistä harvinaisempi, sillä sen vastineena suositaan muita ilmaustyyppejä, mm. deverbaalinomineja (ks. 37.7.3.2). Referatiivi- ja finaalirakenteiden käyttötaajuus on 1600-luvun aineistossa jokseenkin sama kuin nykykielessä, mikä osoittaa näiden rakenteiden taajan tai vähemmän taajan käytön jo varhain vakiintuneen kirjakieleen.

Seuraavissa jaksoissa käsittelen erikseen jokaista 1600-luvun saarna-aineistossa esiintyvää lauseenvastiketta ja otan tällöin puheeksi myös vanhan kirjakielen ja nykysuomen väliset taajuus- ja funktioerot.

39.2 Nesessiivirakenne

39.2.1 Yleistä

Tässä jaksossa käsiteltävät rakenteet on jaettu kahteen ryhmään matriisiverbin perusteella. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat perinteisesti tähän kategoriaan luetut tapaukset, ns. varsinaiset nesessiivirakenteet, joiden matriisiverbinä on pakkoa, velvollisuutta, tarpeellisuutta tai soveliaisuutta ilmaiseva yksipersoonainen verbi (pitää, täytyy, tulee, tarvitsee, sopii ym.) tai synonyyminen ilmaustyyppi on tekeminen, on tehtävä. Toiseen ryhmään kuuluvat nesessiivirakenteita lähellä olevat ilmaukset, joissa matriisiverbinä on olla-verbin ja nominin liitto (on hyvä ~ sopivaa ~ tarpeellista ~ lupa ~ tapana ym.). Jälkimmäisen ryhmän yhteydessä on esitelty myös muut infinitiivisubjektilliset tapaukset, joita ei voi pitää nesessiivisinä. (Kyseisenlaisesta jaottelusta ks. Ikola & al. 1989: 259.)

Varsinaisiin nesessiivirakenteisiin kuuluvat 1600-luvun aineistossa seuraavat rakennetyypit, joissa pääverbin muotona on 3. inf. instruktiivi (1), aktiivin 1. infinitiivi (2), ns. 4. infinitiivi (3) ja passiivin 1. partisiippi (4):

1) pitää tekemän /tehtämän, tarvitaan tekemä(ä)n

2) tulee / täytyy /kelpaa /sopii tehdä

3) on tekeminen

4) on tehtävä.

Tyypissä (1) nominaalimuotona voi satunnaisesti esiintyä 1. infinitiivi, tyypissä (2) taas 3. infinitiivi. Koska varsinaiset nesessiivirakenteet ja nesessiivirakenteita lähellä olevat rakenteet (tyyppi 5) on taulukossa 19 eroteltu muoto-opillisin eikä semanttisin kriteerein, näihin kategorioihin sisältyy joitakin synonyymisia ilmauksia: on sovelias = sopii; on tarpeellinen = tarvitaan. Valtaosa varsinaisiin nesessiivirakenteisiin kuulumattomien rakenteiden matriisiverbi-ilmauksista on kuitenkin toista tyyppiä: on hyvä, on keviä, on tapa jne. Taulukosta 19 ilmenee eri rakennetyyppien jakauma vanhassa saarnakielessä ja nyky-yleiskielessä (ks. Ikola & al. 1989). Huomattakoon, että rakennetyypissä tulee tehdä (2) matriisiverbinä on nykykielessä yleisesti pitää.

Taulukko 19. Erityyppisten nesessiivirakenteiden jakauma 1600-luvun saarnoissa ja nyky-yleiskielessä

	1600-luvun saarnat		YK
Rakennetyyppi	f	%	f	%
1. pitää tekemän	542	77,0	2	0,1
2. tulee tehdä	127	18,0	460	31,6
3. on tekeminen	8	1,1	4	0,3
4. on tehtävä	6	0,8	577	39,7
5. on hyvä tehdä	21	3,0	410	28,2
Yhteensä	704	99,9	2715	99,9

Taulukko 19 osoittaa, että nykyinen kirjasuomi viljelee eri rakenteita kuin vanha kirjasuomi. 1600-luvun aineistossa tyyppiä pitää tekemän on runsaat kolme neljännestä kaikista rakenteista, ja tyyppien pitää tekemän ja tulee /täytyy tehdä yhteisosuus on 95 %. Nyky-yleiskielestä tyyppi pitää tekemän on lähes kadonnut, kun taas tyypin tulee /täytyy tehdä osuus on lähes kaksinkertaistunut. Sitä paitsi vanhassa kirjakielessä nesessiivirakenteena lähes tuntematon tyyppi on tehtävä on noussut nyky-yleiskielessä kärkisijalle. Neljännen infinitiivin sisältävä rakenne on tekeminen on harvinainen vanhassa kirjasuomessa, ja vielä harvinaisempi se on nykyään. Selvä ero vanhan kirjasuomen ja nyky-yleiskielen välillä on myös rakennetyypin on hyvä tehdä käytössä: tällaisia tapauksia on saarna-aineistossa vain kolme prosenttia, nykykielessä lähes kolmekymmentä. Ilmaustyypin kirjakielisyyden huomaa siitä, että sen osuus murreaineistossa on vain kuutisen prosenttia (Ikola & al. 1989: 239, 261). Mainittakoon myös toinen murteiden ja yleiskielen välinen ero: murteissa tyyppiä tulee /täytyy tehdä on lähes 85 % (vrt. 1600-luvun pitää tekemän), yleiskielessä runsaat 30 %.

39.2.2 Varsinaiset nesessiivirakenteet

39.2.2.1 Yleistä

Nesessiivirakenteiden tyypillisimpiä matriisiverbejä ovat pitää, täytyy, tulee ja tarvitsee, joihin nyky-yleiskielessä liittyy lähes poikkeuksetta 1. infinitiivi. Taulukkoon 20 on merkitty näiden verbilekseemien määrä sekä osuus kaikista nesessiivirakenteiden matriisiverbeistä 1600-luvun aineistossa, nyky-yleiskielessä sekä nykymurteissa (Ikola & al. 1989: 247, 261, 356). Pitää-verbiin liittyy 1600-luvun aineistossa 3. infinitiivin instruktiivi ja vain yhdessä tapauksessa 1. infinitiivin latiivi, yleiskielessä taas normaalisti 1. infinitiivi ja kahdessa tapauksessa 3. infinitiivin instruktiivi; murreaineistossa 1. infinitiivejä on 1 231 ja 3. infinitiivin instruktiiveja 87.

Taulukko 20. Eräiden nesessiivisten verbilekseemien määrä ja prosenttiosuus kaikista nesessiivirakenteista 1600-luvun saarnoissa, nyky-yleiskielessä ja nykymurteissa

	1600-luvun saarnat		YK		Murteet
Verbi-ilmaus	f	%	f	%	f	%
pitää	533	75,7	165	11,3	1318	37,0
tulee	83	11,8	152	10,5	6	0,2
täytyy	42	6,0	44	3,0	1130	31,7
tarvitsee	4	0,6	48	3,3	447	12,5
muu ilmaus	42	6,0	1046	72,0	746	20,9
Yhteensä	704	100,1	1453	100,1	3560	99,9

Yleisimmät verbilekseemit ovat samat 1600-luvun aineistossa ja nyky-yleiskielessä: pitää ja tulee. Murteissa tulee on harvinainen, kun taas täytyy on lähes yhtä taajassa käytössä kuin pitää. Verbi pitää on säilyttänyt suosittuutensa niin yleiskielessä kuin murteissa, tulee ainoastaan yleiskielessä, ja täytyy-verbistä on tullut murteissa suurtaajuinen. Nykyään täytyy on erityisen yleinen lounais- ja ylipäänsä länsimurteissa, mutta vanhassa kirjakielessä verbi on harvinainen. Agricolan teoksiin se ilmestyy vasta VT:n käännöksissä eli vuoden 1550 jälkeen (esiintymiä toista sataa). 1600-luvun saarnakirjailijoista täytyy-verbiä käyttävät lähinnä Ikalensis, Thuronius ja Kexlerus (10–50 esiintymää) sekä jonkin verran harvemmin Rajalenius; muilla esiintymiä on 0–3.

Nykymurteissa suhteellisen yleinen nesessiiviverbi tarvitsee tekee vasta tuloaan 1600-luvun kirjasuomeen. Monipersoonaisena tarvita-verbi on yleinen, mutta sen apuverbikäyttö on sporadista. Sitä paitsi nykykielen mukaisen rakenteen tarvitsee /ei tarvitse tehdä tilalla on yleensä tyyppi tarvitaan /ei tarvita tekemä(ä)n, kuten tuonnempana käy ilmi (vrt. Forsman Svensson 2003a: 263–273). Mainittakoon, että Agricolan teksteistä tapaa 1. infinitiiviä.

Kategoriaan "muu ilmaus" kuuluvat kaikki muut nesessiivirakenteet, mm. tyypit on tekeminen, on tehtävä ja on hyvä tehdä. Tällaisten käytössä vanhan kirjakielen ja nykysuomen ero on huomattava: 1600-luvun aineistossa muita kuin taulukossa 20 mainittuihin neljään verbiin liittyviä nesessiivirakenteita on vain kuusi prosenttia, nykymurteissa noin viidennes ja yleiskielessä lähes kolme neljännestä kaikista rakenteista. On ilmeistä, että nesessiivirakenteiden käyttö on saanut uuden ilmeen ennen kaikkea kirjoitetussa kielessä.

39.2.2.2 Tyyppi pitää tekemän/tehtämän

Tässä jaksossa käsiteltäviä rakenteita on saarnojen peruskorpuksessa 542. Näistä 482 edustaa aktiivista pitää tekemän -tyyppiä, 50 passiivista pitää tehtämän -tyyppiä; 10 tapauksessa 3. infinitiivin instruktiivi liittyy verbeihin tarvitaan, tulee tai täytyy. Tyypin pitää tekemän suurtaajuisuus 1600-luvun kirjasuomessa johtuu osaksi sen käytöstä muussa kuin nesessiivisessä funktiossa (ks. 32.2 ja 33.2). Puhtaasti nesessiivisiä rakenteita on vaikea erottaa futuuris-konditionaalisista, sillä usein kontekstiin sopii kumpikin tulkinta.

Rakenteita kirjatessani pyrin erottamaan sellaiset tapaukset, joissa pitää-verbillä oli jokseenkin selvästi muu kuin nesessiivinen funktio: tällaisten osuudeksi tuli 37 %. Niinpä nesessiivisiksi katsottavia lienee rakenteista varovaisesti arvioiden noin 60 %. Jos saarna-aineiston lauseenvastikkeista poistettaisiin sellaiset pitää tekemän -rakenteet, joita on käytetty vain futuurin tai konditionaalin apuverbeinä, lauseenvastikkeiden jakauma muistuttaisi enemmän nykykielestä laskettua: nesessiivirakenteiden osuus vähenisi kymmenisen prosenttia (vrt. taulukkoa 19). Koska eri tapausten välinen ehdoton rajankäynti ei onnistu, myös ilmeiset futuuris-konditionaaliset tapaukset on sisällytetty nesessiivirakenteisiin.

Nyky-yleiskielessä nesessiivirakenteen subjekti on genetiivissä, ellei rakenne ole eksistentiaalinen. Lauseopin arkiston yleiskielen aineistossa nominatiivisubjekti esiintyy pelkästään eksistentiaalisissa rakenteissa, murreaineistossa sitä vastoin myös ei-eksistentiaalisissa (Ikola & al. 1989: 230, 359). Taulukossa 21 on esitetty pitää tekemän/tehtämän -tyyppisten rakenteiden subjektinsijojen frekvenssit toisaalta 1600-luvun aineistossa, toisaalta nykymurteissa (yleiskielen aineistossa on vain kaksi esiintymää).

Taulukko 21. Rakenteen pitää tekemän subjektin sijat 1600-luvun saarnoissa ja nykymurteissa

	1600-luvun saarnat	Murteet
Subjektin sija	f	f
Nollasubj. (aktiivi)	7	22
Nollasubj. (passiivi)	50	10
Nominatiivi	124	29
Genetiivi	341	16
Partitiivi	10	8
Muu	-	2
Yhteensä	532	87

Rakenne pitää tekemän on geneerisenä harvinainen, etenkin verrattuna muihin nesessiivirakenteisiin: nollasubjekteista vain 13 on murreaineistossa geneerisiä, loput ovat ellipsejä. Geneeristen rakenteiden asemesta käytetään passiivisia rakenteita, joiden osuus on kummassakin aineistossa kymmenisen prosenttia. Osa 1600-luvun saarnojen subjektittomista rakenteista on geneerisiä: mitä pitää syömän; mitä pitää juoman; mitä eteensä ottaman pitää. Joukossa on myös tapauksia, joissa rakenteen predikaattiosana on yksipersoonainen verbi: jllek pitää käymän pahoin; jllek pitää kelpaaman; niin pitää oleman. Saarna-aineiston nominatiivisubjekteista (124) vain 7 on peräisin eksistentiaalisista rakenteista, joten valtaosa (117) on "vääriä" nominatiiveja. Murreaineiston nominatiivisubjekteista ei ole esitetty vastaavaa tietoa, mutta 1. infinitiivin sisältävässä rakennetyypissä (täytyy tehdä) "vääriä" nominatiiveja on suunnilleen yhtä paljon kuin 1600-luvun aineistossa. Jos mukaan otetaan vain genetiivi- ja nominatiivisubjektit, ei-eksistentiaalisissa rakenteissa esiintyviä nominatiiveja on nykymurteissa runsaat 38 %; 1600-luvun aineiston pitää tekemän -rakenteissa tällaisten nominatiivien osuudeksi tulee samalla tavoin laskettuna runsaat 25 %.

Genetiivin ja nominatiivin valinta tuntuisi olevan jossakin määrin kytköksissä rakenteen funktioon ja sen predikaattiosan laatuun. Nominatiivisubjektillisista tapauksista lähes kaksi kolmannesta on futuurisia yms. rakenteita, genetiivisubjektillisista taas kolme neljännestä puhtaasti nesessiivisiä. Jos rakenteen predikaattiosana on intransitiivisen tai intransitiivisesti käytetyn verbin infinitiivi, nominatiivisubjekteja on noin kolmannes; jos taas predikaattiosana on transitiiviverbin infinitiivi, nominatiivisubjekteja on alle viidennes. Nominatiivisubjektin tapaa siis varmimmin futuuris-konditionaalisista intransitiivirakenteista, genetiivisubjektin taas nesessiivisistä transitiivirakenteista. Partitiivisubjektit ovat peräisin eksistentiaalilauseista.

Nesessiivirakenteiden objektin ja predikatiivin sija poikkeaa nykyisestä. Akkusatiiviobjekti on normaalisti päätteellinen (ks. 27.4): päätteellisiä akkusatiiviobjekteja on päätteettömiin verrattuna noin nelinkertainen määrä. Predikatiivi on suunnilleen yhtä usein nominatiivimuotoinen kuin n-päätteinen (ks. 28.4), mutta sijanvaihtelussa on selvä systeemi: jos rakenteen subjekti on nominatiivissa, myös predikatiivi on nominatiivissa; sitä vastoin genetiivisubjektisen rakenteen predikatiivi on useimmiten n-päätteinen. Seuraavassa esimerkkejä genetiivi- ja nominatiivisubjektisista rakenteista, joissakin mukana myös objekti (2–6) tai predikatiivi (7–9); näytteessä 5 on geneerinen nollasubjekti.

Esimerkkejä:

(1) Vlconainen walmistus pitä colmella tawalla tapahtuman Raj 1654b K2a

(2) näisä opetetaan, cuinga ihminen pitä täsä mailmas käyttämän elämäns Thur A4a

(3) Sitälikin caicki Pispat, Papit ia saarnamiehet pitä tunnustaman heidän ricoxens LPet 1644b A3b

(4) Nijn että Keisarit, Kuningat, Ruhtinat, &c. pitä tunnustaman idzens syndisexi waiwaisexi LPet 1644b A3b

(5) cuin on pahat puhet - - riettaiset tapauxet, ioista caikista Ø lugun pitä tekemän wijmeis päiwänä LPet 1644b A3a

(6) meidän pitä suurna ja corkiana pitämän tämän Ehtollisen Raj 1654b G3b

(7) Wanhemmitten ey pidä oleman Lejoni huonesans, ja julma pärhettäns wastan Kex B2a

(8) Olcon nyt Syyt nijn suuret cuin he taitawat, jotca meidän itkeä käskewät, nijn cuitengin Itcun pitä cohtullisen oleman Proc 1681 A3a

(9) Jocainen pitä Esiwallalle, jolla walda on, alammainen oleman Ika 1659:101

Parissa aineiston rakenteessa on monipersoonaisesti käytetty pitää-verbi (10, 11). Nykymurteissa persoonataivutusta esiintyy sporadisesti 1. infinitiivin sisältävissä rakenteissa: 35 tapausta 3 269 rakenteessa (Ikola & al. 1989: 232–233).

(10) hö [= Aatami ja Eeva] Caikille Luondocappaleill - - pidhit andaman Nimen Andr A4b

(11) Mitä hywä on sinulle Sodommasta ynnä Lothin Waimon cansa ulgos lähte, jos sinä takas cadzoin pidät tuleman soola wahaxi Bång E3

Passiivisten rakenteiden nominaalijäsen (= nykykielen objekti) on yleisimmin nominatiivissa, ja tällöin sen voi katsoa rakenteen objektiksi, jos konteksti sallii kyseisen tulkinnan. Partitiiveja on saarnoissa 11, näistä 5 kielteisissä rakenteissa. Toisaalta yhtä monessa kielteisessä rakenteessa on nominatiivi, mikä osoittaa kyseisen konstituentin käyttäytyvän myös subjektin tavoin. Parissa tapauksessa passiivisen rakenteen nominaalijäsen on jopa genetiivissä. Joissakin tapauksissa (18, 19) rakenteen infinitiivi on intransitiivinen ja nominaalijäsen puuttuu. Perusaineiston ulkopuolisissa saarnoissa on lisäksi esimerkkejä rakenteista, joiden objektina on lause (20).

Esimerkkejä:

(12) Nämät Sanat pitäpi ymmärrettämän figurate Proc 1681 A4b

(13) Muutamat Puut pitä pehmiästi pideldämän Proc 1690:32

(14) Lijatengin nijtä köyhi ja waiwaisi pitä, muistettaman Kex C2a

(15) mixi haurelist elämät /haureel(l)ist(a) elämät(ä)/ pitä wäldettämän LPet 1656 Bb

(16) sijnä sijas cuin pitäis työtä tehtämän (- -) nijn otetan käsijn, kortit, spelit, taulut, terlingit etc. LPet 1656 B4b

(17) Pitä heidän [= miehentappajien] päällens oikiuden edes cannettaman, eij pidä säästettämän, kätkettämän, poispäästettämän eli heidän cansans wijwytettämän Andr Db

(18) Ja silloingin cuin pitäis HERran huonesen käytämän [luvaton rakkaus] sieldä pois estä LPet 1656 B4b

(19) Vsein myös silloingin cuin pitäis lewätä pandaman ia rucous hetket pidettämän - - paha himo - - wiepi mielen toisial Lpet 1656 B4b

(20) Ja ennein caickia pitä cartettaman, etten me synnin ia pahuden cansa eroita idzem HERrast meidän Jumalastam LPet 1644b C3b

Paitsi pitää-verbiin 3. infinitiivin instruktiivi liittyy 1600-luvun aineistossa sporadisesti matriisiverbi-ilmauksiin täytyy, tulee ja tarvitaan /ei tarvita. Verbien täytyy ja tulee yhteydessä instruktiivi lienee pitää tekemän -konstruktion analogiaa; sekaantumisen havaitsee siitäkin, että rinnasteisena saattaa väliin esiintyä aktiivin 1. infinitiivi (21, 26). Tarvita-verbiin (ehkä myös täytyä-verbiin) liittyvän infinitiivimuodon voinee tulkita myös illatiiviksi (vrt. Saukkonen 1965: 144–148,150–155), joskin instruktiivitulkinta on luontevampi genetiivisubjektin yhteydessä: Hänen ei tarvita sanoman. Sitä vastoin partitiivitapauksiin sopii illatiivitulkinta: Häntä ei tarvita auttamaan. Illatiivin faktisuus onkin Ikalensiksen näytteessä (29) ehdoton, sillä tämä kirjoittaja osoittaa usein muista poiketen jälkitavujenkin pitkät vokaalit. Huomattakoon myös Ikalensiksen hämäläinen syntyperä; hämäläismurteissa on nimenomaan illatiivia jopa pitää-verbin yhteydessä: piti sanomahan.

Esimerkkejä rakenteista tulee /täytyy /tarvitaan tekemä(ä)n:

(21) se tule kärsimisen cansa wastan otta, ja oleman hywäs turwas Kex D4a

(22) nijn tule myös meidän Christilisydesäm caikes Jumalisudes ja puhtas elämäsä pytämän ennättä toinen toistam Flach A4b

(23) hänen täyty waimostans - - eroitettu oleman Fav Aa

(24) hänen täyty joca hetki warustettu oleman Fav A2b

(25) täyty Ihmisen myös usein waiwa - - kärsimän omas wirasans Thur B2b

(26) hänen täyty ajattella endisten aicain päälle, ja puhuman endisistä wuosista Kex D2a

(27) hän täytyi ercaneman heistä Thur A2a

(28) mitä minun enä tarwitan työtä tekemän Proc 1690: 28

(29) Sillä ei händä tarwittu omain Syndeins tähden vhramaan Ika 1659: 116

(30) Eij tarwita hänen enä walittaman, Woi! Proc 1681 A3b

(31) Esimerkiä usembia, eij meidän tarwita - - cauka hakeman Ika 1671 A2a

(32) jerjettömäin juoxuist ei tarwita mitän puhuman LPet 1656 A3a

(33) sentähden ey tarwita pidemmäldä tällä erällä muistuttaman Ika 1673 B4a

(34) Eij sijs nijn, tarwita sanoman LPet 1670 Db

Yksinäinen näyte aktiivimuotoisesta tarvita-verbistä löytyy myös 1600-luvun aineistosta:

(35) Tätä sana pelastanut, CHristus JEsus, ei tainnut, eikä myös tarwinnut sano: Bång Da

39.2.2.3 Tyyppi tulee / täytyy tehdä

Tässä käsiteltävien rakenteiden matriisiverbeinä ovat tulee (81), täytyy (37), kelpaa (5) ja sopii (2), joiden lisäksi on yksinäinen esimerkki pitää-verbiin liittyvästä 1. infinitiivistä (11).

Tyyppi tulee tehdä eroaa muista nesessiivisistä rakenteista subjektisuhteiltaan: genetiiviä on 86 %, nominatiiveja yksi tapaus ja nollasubjekteja (geneerisiä) 12 %. Juuri geneerisiä tapauksia on enemmän kuin mihinkään muuhun nesessiiviseen verbilekseemiin liittyvissä rakenteissa. Tähän on osaltaan syynä rakenteen ilmaisutehtävä: tulee tehdä -rakenne on jossakin määrin fraasiutunut, ja sitä käytetään ennen kaikkea uutta kappaletta tai asiaa aloitettaessa siirtymäfraasina. Saarnoissa toistuvat mm. seuraavat ilmaukset: Ja tulee tässä tietää, että - - ; Niin tulee tietää ensist, että - - ; Ensimmäises osas tulee [meidän] vaarinottaa; Tässä tulee itsekunkin oppia, ettei - -. Yleisimpiä infinitiivejä ovat juuri tietää, vaarinottaa ja oppia. (Muista siirtymäfraaseina käytetyistä nesessiivisistä rakenteista jaksossa 39.2.2.4.)

Esimerkkejä:

(1) II. Kerran tule tietä, kenengä cautta lupaus on meille annettu LPet 1644b Bb

(2) Täsä tule meidän tietä 1. cuca HERra se on joca täsä colmaist mainitan LPet 1644b Ca

(3) Josa meillä on Colmet Cappalett, joista meidän tule waari otta Raj 1654b Ea

(4) meidän tule aina meidän syndim tunnusta Caickiwaldian Jumalan edes LPet 1644b Ab

(5) Ja P. Pawali sano, että waimoin tule cotona opetta LPet 1644ba Ab

(6) nijtten Hengellisten tule myös duomitta /tuomita/ maalmallisist asioist Ika 1659: 100

(7) Ei Judalaisten olis tullut tätä peljätä Raj 1654b O3b

(8) Miesten tule racasta heidän waimons - -. Ja waimot olla miehillens alammaiset Kex B2a

(9) Nijn myös meidän tule tehdä, ia tundeman, että Vni on suuri Jumalan Lahia LPet 1644a G2b

(10) se on: ei tule olla nijncuin Lejonin huonesas, eikä Julman perhettäns wastan LPet 1644a Nb

(11) Ijäises muistos pitä hänen Majestetins rucoella hänen edestäns Raj 1654b A3b

Vaikka tyyppi täytyy tehdä on nykyään yleinen juuri länsimurteissa, se on harvinainen 1600-luvun aineistossa (ks. 39.2.2.1). Valtaosa esiintymistä on peräisin hämäläisen Abr. Ikalensiksen teksteistä. Noin kaksi kolmannesta subjekteista on nominatiivissa; geneerisiä rakenteita ei aineistossa ole, enkä ole niitä tavannut aineiston ulkopuolisistakaan teksteistä. Kuten näytteistä ilmenee, valtaosa kirjoittajista käyttää rakennetta, joskin harvoin. Objektin ja predikatiivin sijaan pätee se, mitä on sanottu pitää tekemän -tyypistä (jakso 39.2.2.2). Täytyä-verbin persoonataivutuksesta on yksinäinen esimerkki (näyte 23).

Esimerkkejä:

(12) meidän caickein täyty ristim kärsiwällisest canda Kex D4a

(13) Hänen on täytynyt - - taistella - - Perkelettä wastan Thur A4b

(14) nijn mös yön täyty olla Walkeuden minun ymbärilläni Andr C2a

(15) Me, meidän Kuningam, meidän Förstim, ia meidän Isäm täyty häwetä, että me olem syndi tehnet LPet 1644b A3b

(16) Hän on täytynyt waelda yhdestä Maacunnasta nijn toiseen Thur Bb

(17) Jumaliset Ihmiset vsein täyty campailla ruumillisten wihollisten cansa Thur Bb

(18) Nijn Alexander täytyi callista päätäns, ja tunnusta woimattomuttans ja heickouttans Kex C3a

(19) Ach! minä onnetoin waimo, joca Jumalan Hirmuisuden wihan widza nähdä täyty Kex D2a

(20) ja cummingin he toinen toisestans täyty eronotta Bång A4b

(21) sillä se palwelia, joca tiesi Herrans tahdon, ia ei tehnyt sen jälken, täyty paljo hawoia kärsiä LPet 1644b C3b

(22) Ja me nyt tällä tilalla täyty pitä yhtä surullist - - hautamisen meno Ika 1673 A2b

(23) jotca - - owat täytynyet - - Hengens ylönanda Ika 1659: 145

Saarnojen kelpaa / sopii tehdä -rakenteet ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta geneerisiä; aineiston ulkopuolelta löytyy jonkin verran genetiivisubjektillisia tapauksia, joskin niitä on harvassa. Kelvata-verbin yhteydessä esiintyy sporadisesti allatiivimuotoinen subjektijäsen.

Esimerkkejä:

(24) Ja tämän caldaisen pilcan cautta, kelpais hänen [= Jeesuksen] cunnians sisälle käydä Ika 1659: 151

(25) joiden se tule, suurisuosiolisest Halusta - - oman Seuracunnan Kielen parren tygö, on näin kelwannut minulle - - sen [= ruumissaarnan] uscoa ja päällepanna Hamm A2a

(26) [Vainaja] andoi itzens Jumalan tahdon ala, mitä hänelle piti kelpaman tehdä hänen cansans, anda elä, eli otta pois tästä elämäst Flach D2a

(27) Ei meidän sowi ketään tappa Ika 1659:97

(28) meidän - - ei sowi itziem secoitta mailmallisijn menohin Ika 1659: 100

(29) Ei nijn sowi armo kerjätä Raj 1654b C2a

(30) walmistus päiwänä - - cosca wielä työtä sowei tehdä Raj 1654b N3b

(31) Nimittäin, 1. Ettei rucoilla sowi Jumalata, oman Ansion eli töiden - - cautta LPet 1644a E4a

(32) Caikista muista, cuin synnistä ja Synnin pahasta sopi sano - - Kolck Bb

39.2.2.4 Tyypit on tekeminen ja on tehtävä

Sekä 4. infinitiivi että passiivin 1. partisiippi ovat 1600-luvun nesessiivirakenteissa suunnilleen yhtä harvinaisia (ks. taulukko 19). Jos mukaan otetaan peruskorpuksen lisäksi muu saarnakirjallisuus, on tekeminen -tyyppisiä esiintymiä on parisenkymmentä. Tyyppiä on tehtävä tapaa saarnoista useammin, mutta sillä on yleensä muu kuin nesessiivinen funktio (ks. 38.3.2). Kumpikin rakenne vastaa latinan esse + gerundiivi -konstruktiota, joka kontekstin mukaan ilmaisee milloin pakkoa, milloin mahdollisuutta. Nykysuomessa rakenne on tekeminen on vieläkin harvinaisempi kuin vanhassa kirjasuomessa; tyyppi on tehtävä on vakiintunut nesessiiviseen funktioon ja kehittynyt nyky-yleiskielen suurtaajuisimmaksi nesessiivirakenteeksi.

Kumpikin edellä esitelty ilmaustyyppi on 1600-luvun saarnoissa paljolti fraasinomainen, sidoksissa määräverbeihin ja määräkontekstiin. Rakenteita on tietäminen ~ vaariottaminen tai on tiettävä ~ vaariotettava käytetään ennen kaikkea jaksojen aloitusfraaseina, nykykielisinä vastineina mm. ilmaukset huomattakoon, mainittakoon. Edellisessä jaksossa mainitsin rakenteiden tulee tietää ~ vaariottaa käytöstä samassa tehtävässä (ks. 39.2.2.3). Kumpikin rakennetyyppi on 1600-luvun teksteissä lähes poikkeuksetta geneerinen; vain on tekeminen -rakenteesta tapaa satunnaisesti genetiivisubjektin (näytteet 8, 9). Saarnakirjailijat käyttävät synonyymisesti rakenteita tulee tietää, on tietäminen ja on tiettävä, mutta valitsevat tyypin tulee tietää, jos rakenteessa on ilmipantu subjekti: itsekunkin, jokaisen, meidän tulee tietää.

Ohessa on esimerkkejä kummastakin rakenteesta. Huomattakoon näytteet (8, 9), joissa on ilmipantu subjekti. Näistä jälkimmäisessä infinitiivi on partitiivissa (tekemist), mutta rakennetta on tässä tapauksessa käytetty on tekeminen -tyypin parafraasina: Mitä hänen olisi pitänyt tehdä - - ? Konstruktio on tehtävä noudattaa samoja kongruenssisääntöjä kuin vanhan kirjasuomen passiivin liittomuodot: määrätapauksissa olla-verbi ja partisiippi monikollistuvat, esimerkiksi Tämä on tehtävä -> Nämät ovat tehtävät. Jo jaksossa 38.3.2 totesin, että tämän rakenteen eri funktioiden välinen rajankäynti on vaikeaa. Niinpä näytteiden (17, 18) ilmauksilla on ymmärrettävä, ovat ymmärrettävät on tarkoittaa-verbin merkitys (jk on ymmärrettävä jstk = 'jk tarkoittaa jtk'), mutta tapaukset voi tulkita myös nesessiivisiksi: asia on ymmärrettävä niin ja niin.

Esimerkkejä:

a) on tekeminen

(1) Mutta täsä on waari ottaminen, etei saarnamiehet ole aiwan nopsat näiden awainden cansa Kex B4b

(2) Josa meillä on Colmet Cappaletta, joista on waari ottaminen Raj 1654b Cb

(3) Mingätähden ainoastans tästä waari on ottaminen, että me lackamata rucoilem Raj 1654b D4a

(4) On sijs tietäminen, että palweljan cansa ymmärtetän täsä Textis - - coco ihmisen Sucucunda LPet 1644b C2b

(5) Wijdennexi on tietäminen: Mistä Materiast - - owat Engelit luodut? LPet 1670 B2b

(6) Sentähden Christicunnan ylistettäwän Tawan jälken, on jocu Lohdutus Oppi P. Raamatust etziminen ja etenottaminen Hamm A2a

(7) Jerusalem on rakettu Caupungixi, johonga on tuleminen cocoon Ika 1659: 7

(8) Jongatähden myös Cansan oli tuleminen joca wuosi siehen [= Jerusalemiin] cokoon, kijttämään HERran nime Ika 1659: 133

(9) Mitä olis hänen enä ollu wijnamäellens tekemist, jota ei hän tehnyt ole? Ika 1659:170

b) on tehtävä

(10) Colmannexi on waari otettawa mitkä Engelit owat? LPet 1670 Bb

(11) Ja on waari otettapa, ettei nimitet, papu-caja - - eli leiwosta - - mutta - - corppein poicaiset LPet 1644a M3b

(12) Toisexi on tiettäwä että Engelit tosin owat, ja owat usiat ja monet LPet 1670 Ba

(13) Joista ensist on tiettäwä että hän on syndynyt tähän Mailman wuona 1615 Thur Da

(14) Nijn on tiettäwä että tämä muinen Jumalinen ja Cunniallinen MATRONA, Hust. CARIN Nilexen Tytär BARCK, on syndynyt Naatulasa Huittisten Pitäjäs - - Kolck C4b

(15) Ainoastans on tiettäwä, että hän [lapsivainaja] synnyi Huhdisa sisälolewaisna Wuonna, Päiwä jälken Kyntilämessun Päiwän, hywintiettäwistä Wanhemmista. Kolck D3b

(16) On sijs suurest surullinen - - Ruumin Hautamus, nyt täsä HERran Huones - - toimitettana [po. toimitettawa] Hamm A2b

(17) Ja se cuin tässä seiso - - on ymmärrettäwä yhteisest caikista uscowaisista Waimoista Kolck Ca

(18) Hezechielille ilmestynesä Templisä owat caicki salaisest ja hengellisest ymmärtettäwät Uden Testamendin Seorcunnasta Hamm A2b

(19) Erinomaisest ne synnit, iotca - - julkisest tehdyt owat eli erinomaisest waiwawat ihmist,on tunnustettawat LPet 1644b A4a

(20) Ja nijn owat ennen ollet Esicoiset - - sekä myös Ensimmäiset Hedelmät - - Jumalalle pyhitettäwät, eroitettawat ja omistettawat Hamm A2b

39.2.3 Nesessiivirakenteita lähellä olevat rakenteet

39.2.3.1 Yleistä

Tässä jaksossa käsiteltävät rakenteet, joissa matriisiverbinä on olla-verbin ja adjektiivin tai substantiivin liitto, on eräin poikkeuksin laskettu nesessiivirakenteisiin (jaksot 39.2.3.2 ja 39.2.3.3). Näiden ohella aineistossa on joitakin tapauksia, joissa 1. infinitiivi tosin esiintyy subjektina mutta joita ei voi katsoa nesessiivirakenteiksi (jakso 39.2.3.4). Nesessiivisiksi katsottavat on hyvä tehdä, on tarkoitus tehdä -tyyppiset rakenteet ovat 1600-luvun saarnoissa huomattavasti harvinaisempia kuin nyky-yleiskielessä: niiden osuus on saarnakorpuksessa vain 3 %, yleiskielessä lähes 30 % (murreaineistossa alle 8 %).

Erona on myös olla-verbin finiittimuotoon liittyvän nominin sanaluokka: adjektiiveja on saarnoissa runsaat kolme neljännestä, yleiskielessä vain runsaat 40 % tapauksista (murteissa sitä vastoin lähemmä 80 %). 1600-luvun aineistossa (samoin nykymurteissa) rakenteessa tulee kyseeseen vain jokunen substantiivilekseemi, yleiskielen aineistossa eri substantiiveja on useita kymmeniä (Ikola & al. 1989: 264–267). Substantiivi on nykykielessä vaihdellen nominatiivissa, partitiivissa ja essiivissä; 1600-luvun teksteissä esiintyy vain nominatiivi. Myös adjektiivin sijana on aina nominatiivi, koska vanhan kirjasuomen adjektiivipredikatiivi on lähes aina nominatiivissa.

39.2.3.2 Tyyppi on hyvä tehdä

Rakennetyypissä on hyvä tehdä esiintyvät seuraavat adjektiivit (neljä ensimmäistä yleisyysjärjestyksessä): hyvä (parempi), luvallinen, sovelias, tarpeellinen, häpeällinen, keveä, mahdoton, otollinen, pitkä, raskas, suloinen, vahingollinen. Näiden ohella on adjektiiviin rinnastuvia sanaliittoja, kuten (on) x:n tilan perästä 'sopivaa', (ei ole) pois tieltä 'sopimatonta'. Rakenteet ovat yleisimmin geneerisiä, mutta jonkin verran esiintyy sekä genetiivi- että allatiivimuotoisia subjektijäseniä: x:n tai x:lle on luvallinen tehdä. Seuraavassa esimerkkejä rakennetyypistä subjektijäsenen mukaan ryhmiteltyinä. Finiittiverbin etisistä infinitiivisubjekteista (tyyppi viinaa eli vettä aina juoda ei ole otollinen) tulee puhe jaksossa 39.2.3.4.

Esimerkkejä:

a) Genetiivisubjektinen rakenne

(1) O cuinga hywä teidän on sitä cuulla Kex D3a

(2) Ei ole Hywä Ihmisen yxinens olla Raj 1654a A2a

(3) Ettei myös meidän ole ikänäns coscaan luwallinen paeta Ika 1659: 100

(4) Pappein - - on myöskin luwallinen paeta Ika 1659: 37

(5) Että miehen oli luwallinen eritä waimostans caickinaisten Syiden tähden Ika 1659:110

(6) Joisa [= vaivoissa] yxinäisen on raskas olla Raj 1654a B2a

b) Allatiivisubjektinen rakenne

(7) Mitä hywä on sinulle Sodommasta ynnä Lothin Waimon cansa ulgos lähte - -. Eli Israelin Cansan cansa, sisälle mennä canaan maalle Bång E3

(8) Palwelialle on parembi cuolla, cuin sencallaisten Jumalattomia käskyiä seorata Ika 1659: 77

(9) nijn on myös meille luwallinen nijtä itke, jotca HERrasa pois nuckunuet owat Ika 1659: 142

(10) Ja nijnä päiwinä eij heille ollut luwallinen syödä hapoinda leipä Ika 1659:7

(11) nijlle ei ole myös sowelias, heidän cuolluittens ruumijta heittä Coirain, eli muiden järjettömäin luondocappalden radella Ika 1659:84

(12) O cuinga suloinen on se teille cuulla, että teidän Isän on Jumalata - - palwellut Kex D3a

c) Geneerinen rakenne

(13) Hywä on olla kärsiwäisnä, ja HERralda apua toiwo Kolck B4a

(14) Ettei se ole hywä catzo Jumalattoman muoto Ika 1659: 104

(15) Eva - - näki sijtä puusta olewan hywän syödä LPet 1670 B3b

(16) Parembi on nauttia tawaroita jotca käsillä on LPet 1644a I3a

(17) Parembi on vskalda HErran pääle cuin luotta Ihmisijn Flach B3a

(18) ettei Sabbathina ole luwallinen Tähkäpäitä noukia Ika 1659: 186

(19) Esicoisia ei ollut sowelias eikä luwallinen Mailmalisijn tarpeisijn käyttä Hamm B3b

(20) nijn on täss tarpelinen tutkia Ihmisen luomisen meno LPet 1644a O3a

(21) [Kaifas] oli Judalaisille andanut neuwo, että yhtä Ihmistä olis tarpeellinen cuoletta cansan edestä Ika 1659: 72

(22) On sijs tarpelinen rucoilla Jumala LPet 1670 Db

(23) Tosin paeta silloin - - ei ole ainoastans häpiällinen, mutta myös wahingollinen Ika 1659: 36

(24) Se on paljon kewiämbi sanoa mitä eij ole olewa ijancaickises Elämäs, cuin sanoa mitä siellä on Proc 1681 C2b

(25) ilman uscota on mahdotoin Jumalalle kelwata Ika 1673 C3a

(26) Sillä wijna eli wettä aina juoda ei ole otollinen, waan toisinans wijna toisinans wettä se on suloinen Ika 1659: 199

(27) Waan että pitkä olis ylös luetella mitä [kokouksia] ulcowaldacunnis on piddetty, on esimerkit omasa Waldacunnasa LPet 1670 A3b

(28) Nijn olis nyt moninaisit opetuxi - - edestuotta, itzecungin säädyn ja tilan peräst Kex B3a

(29) Täsä ei pois tieldä ole neuwo nijtä, iotca ylönpaltisild - - lukemisild ei kylläns saa eikä lepo pidä LPet 1644a G4b

39.2.3.3 Tyyppi on tapa tehdä

Sellaisia nesessiivirakenteita, joissa matriisiverbi-ilmauksena on olla-verbin ja substantiivin liitto, on 1600-luvun saarna-aineistossa vain kourallinen. Yleisin substantiivi on tapa, jonka lisäksi esiintyvät ilo, työ ja velvollisuus. Substantiivi on aina nominatiivissa, ja infinitiivin subjektipersoona on lähes aina ilmaistu substantiiviin liittyvällä genetiiviattribuutilla: Hänen tapansa on tehdä. Sporadisesti näkee myös adessiivia: Hänellä on tapa tehdä. Vain on tapa -rakenne esiintyy myös geneerisenä.

Esimerkkejä:

(1) cosca Sabbathi sisälle tuli, nijn heidän tapans oli anda yhden merkin Raj 1654b N3b

(2) [Luther sanoo lukevansa päivittäin Jumalan sanaa] Samallamuoto, cuin Lastengin tapa on ulco luke ia harjoitella LPet 1644a B2b

(3) Ja että P. kirioituxen tapa myös on, usein sitä asiata kertoi /kertoj(a)/ ’kerrata’ LPet 1644a M2b

(4) menin - - Sacramendille, ia muutamat erät ilman ripittämätäkin, joca ei minun muullaisin ollut tapani tehdä Raj 1654b La

(5) nijncuin Judalaisilla tapa oli haudata Ika 1659: 184

(6) ensimeises Seuracunnas nijllä Jumalisil on tapa ollut weisata Davidin Psalmia rualda lähteis LPet 1644a M4b

(7) On sen jälken ollut aina tapa pitä Christillisiä Cocouxia LPet 1670 A3a

(8) Minun ilon on olla Ihmisten lasten cansa LPet 1670 Ab

(9) meidän ia caickein Pyhäin työ on olewa ijancaikises elämäs, wäsymätä - - weisata Halleluja, se on, kijttä HERran nime Fav C4b

(10) Sillä puhua hywin, nijstä cuolluista, ja kijtä nijtä cunnialisia Miehiä - - : On meidän Eläwitten welgolisudem Proc 1690 esip

39.2.3.4 Muita infinitiivisubjektisia rakenteita

Edellisissä jaksoissa esiteltyjen lisäksi 1600-luvun saarnoista tapaa sellaisia 1. infinitiivin sisältäviä rakenteita, joihin nesessiivitulkinta ei käy (vrt. Ikola & al. 1989: 269–274). Näissä tapauksissa infinitiivi on lauseen subjektina, eikä lauseisiin voi ajatella genetiivimuotoista subjektijäsentä. Harvaa poikkeusta lukuun ottamatta (1–3) lauseet ovat predikatiivilauseita, predikatiivina milloin adjektiivinen (4–7), milloin substantiivinen ilmaus (8–11). Nykykielen käytännöstä poikkeavasti infinitiivisubjekti on usein lauseenalkuinen (näin myös jakson 39.2.3.2 näytteissä 23, 26), ja sen nykyvastineena tulisi kyseeseen minen-loppuinen deverbaalinomini. Infinitiivisubjektin ohella joissakin lauseissa on pronominisubjekti (se, tämä), jolloin kyseessä on subjektin toisto (1, 11) tai eräänlainen ekstrapositio (2, 5).

Esimerkkejä:

(1) Hywin alca ja hywin lopetta, se teke Ihmisen onnellisexi Kolck C3a

(2) nämät molemmat eij sowi yhteen, olla lunastettu Synnistä, ja wielä nyt palwella Syndiä Proc 1681 C3b

(3) Ja nijncuin hänelle ikäwäxi näkyi olla nijn caucana wieralla Maalla Kolck Da

(4) Cuuliaisus on parembi cuin Uhri, ja totella parembi cuin Oinasten Lihawus Kolck Ab

(5) mutta tämä on wielä enämbi, lunastaa händä joca - - Helwetin ansannut oli Proc 1681 B2b

(6) Juoda myös ilo picarit - - ei ole kielty LPet 1644a L2b

(7) Caickein Wertausten seas, Ihmisten ajallista Elämätä ulosmaalata, Ruoho ja Kedon Cuckainen, ei ole halwin, eikä wähimmin sopiwainen, P. Davidin ja Esaian Sanain jälken Hamm Ab

(8) Olla armolinen, on nijn paljon, cuin anda yhden hätändynen waiwan ia tuscan (- -) mennä sydämens LPet 1644b Ea

(9) Olla pyhä ja cutzutta pyhäxi on yxi suuri Christittyin Cunnia-Nimi ja Titel Kolck C2b

(10) meidän Jumalatam kijttä on callis asia Raj 1654b A2b

(11) Racasta se on myös yxi kewiä ja suloinen työ Ika 1673 B3a

39.3 Permissiivirakenne

39.3.1 Rakenteen käyttö ja matriisiverbit

Erisubjektinen infinitiivirakenne, jonka predikaattina on 1. infinitiivin latiivi, esiintyy nykysuomessa sallimista ja käskemistä ilmaisevien verbien objektina. Rakenne on nykyään lauseenvastikkeista pientaajuisimpia, yleiskielen aineistossa vain 0,2 rakennetta tuhatta sanetta kohti. Ei-eksistentiaalisen rakenteen subjekti on nyky-yleiskielessä aina genetiivissä, eksistentiaalisen rakenteen sitä vastoin objektin sijoissa tai määrätapauksissa matriisiverbistä riippumatta partitiivissa: Annoin veden täyttää ammeen; Annettiin tekstiin jäädä virhe; Annettiin ammeeseen valua vettä. Koska nykysuomessa ei käytetä passiivin 1. infinitiiviä, aktiivis- ja passiivismerkityksisen rakenteen ainoana erona on, että jälkimmäisestä puuttuu subjektijäsen: Käskin täyttää ammeen vedellä. Vrt. ruotsin kielen konstruktioita Han lät reparera sin bil ja Han lät sin gamla bil repareras [av en känd verkstad].

Vanhassa kirjasuomessa permissiivirakenne on huomattavasti yleisempi kuin nykyään, 1,7 rakennetta 1000:ta tekstisanaa kohti. Syynä on toisaalta saarnatekstien aihepiiri (kuvataan, mitä Jumala antaa tapahtua tai toivotaan, että Jumala antaisi enkeleidensä suojella ihmisiä), toisaalta vanhan kirjakielen nykyisestä poikkeava fraseologia. Useiden nykyverbien, etenkin kausatiivien, vastineena on antaa + 1. infinitiivi -konstruktio: antaa präntätä tai antaa präntistä uloskäydä 'julkaista, painattaa'; antaa valmistaa [pidot] 'järjestää'; antaa kuuluttaa 'julistuttaa'; antaa tehdä 'teettää'; antaa tappaa 'surmauttaa'; antaa jnk itsellens kelvata 'mieltyä jhk'. Vanhan kirjakielen fraaseja ovat myös tuiki yleinen antaa tietä 'ilmoittaa, tiedottaa' sekä harvinaisempi antaa ymmärtä(ä) 'osoittaa, tarkoittaa', joita en ole laskenut permissiivirakenteisiin.

Rakenteen matriisiverbeinä esiintyvät 1600-luvun saarnoissa verbit antaa (varianttina myöden-, myötäantaa), sallia, käskeä ja aivan sporadisesti suoda. Huomattakoon, että käskeä-verbiin liittyy kuten nykykielessäkin myös 3. infinitiivin illatiivi (ks. 37.6.4.2), sallia- ja suoda-verbeihin taas partisiippirakenne (ks. 39.7.2). Eri ilmaustyyppien sekaantumisesta selittynevät silloin tällöin esiintyvät epäsymmetriset konstruktiot, joissa on rinnastettu kaksi erilaista nominaalimuotoa (nominaalimuotojen epäsymmetrisestä rinnastuksesta on useita esimerkkejä aiemmissa jaksoissa):

Hän käski sen Jumalattoman hyljäman hänen tiens, ja pahantekiä ajatuxens, ja palata HErran tygö Kex C4a

Taulukosta 22 käy ilmi eri matriisiverbeihin liittyvien permissiivirakenteiden määrä 1600-luvun saarnoissa ja nyky-yleiskielen aineistossa. Vanhan kirjakielen luvuista puuttuvat antaa tietä -fraasit, joita on kyseisessä aineistossa 21. Yleisin matriisiverbi on kummassakin aineistossa antaa, osuus 1600-luvun saarnoissa n. 85 %, yleiskielessä runsaat 80 %. Toisella sijalla on vanhassa kirjakielessä käskeä, nyky-yleiskielessä taas sallia. Nykysuomi suosii nähtävästi käskeä-verbin yhteydessä 3. infinitiivin illatiivia suuremmassa määrin kuin 1600-luvun kirjoittajat.

Taulukko 22. Permissiivirakenteen matriisiverbilekseemit ja niiden frekvenssit 1600-luvun saarnoissa ja nyky-yleiskielessä

	1600-luvun saarnat	YK
Matriisiverbi	f	f
(myöten)antaa	101	37
käskeä	10	2
sallia	6	5
suoda	2	2
yhteensä	119	46

39.3.2 Rakenteen subjekti

39.3.2.1 Yleistä

Genetiivi ei ole vielä 1600-luvun kirjakielessä yksinomaistunut ei-eksistentiaalisten lauseenvastikkeiden subjektin sijaksi. Niinpä permissiivirakenteidenkin subjekti on väliin nykykielen vastaisesti objektin sijoissa. Vanhan kirjasuomen käytännön mukaisesti subjekti saattaa myös elliptisesti heittyä, vaikka se ei esiinny lähikontekstissa rakenteen vaatimassa muodossa (vrt. nollasubjektitapauksia jaksossa 26.3.3). Myös passiivin 1. infinitiivin viljely tuottaa nykyisistä poikkeavia rakenteita.

Taulukkoon 23 on merkitty permissiivirakenteiden erityyppisten subjektien määrä 1600-luvun aineistossa. Genetiivin kohdalla hakasulkeissa oleva luku ilmoittaa ns. varmojen genetiivien määrän (n-sija passiivisen tai kielteisen matriisiverbin yhteydessä). Saarnojen perusaineistosta tällaisia tapauksia ei kertynyt kovinkaan monta, sitä vastoin runsaammin muusta saarna-aineistosta. Partitiivin kohdalle hakasulkeisiin merkitty luku ilmoittaa eksistentiaalisista rakenteista peräisin olevien partitiivisubjektien määrän.

Taulukko 23. Permissiivirakenteen subjektit (passiivin objektit) 1600-luvun saarnoissa

Subjekti/Objekti	f
Genetiivi	51 [7]¹
Partitiivi	8 [2]²
Akkusatiivi	15
Ø (geneerinen)	23
Ø (passiivi)	12
Ø (muu)	10
Yhteensä	119

¹Kontekstin perusteella ns. varma genetiivi
²Kontekstina eksistentiaalinen rakenne

Genetiiveiksi tulkitut tapaukset voivat usein yhtä hyvin edustaa akkusatiivia, joten niiden pohjalta on vaikea päätellä mitään. Monikollisista subjekteista vain pari on genetiivissä, akkusatiivissa sitä vastoin toistakymmentä. Partitiivisubjekteja puolestaan esiintyy kielteisen matriisiverbin yhteydessä ei-eksistentiaalisissa rakenteissa. Tällaiset tapaukset osoittavat, että permissiivirakenteen kehitys nykykielen mukaiseksi lauseenvastikkeeksi on vielä kesken. Nykykäytännöstä poikkeavia tapauksia ovat ei-eksistentiaalisten rakenteiden akkusatiivi- ja partitiivisubjektien ohella passiivin infinitiivin sisältävät rakenteet sekä eräät subjektin ellipsit. Tällaisia on subjektien määrästä noin kolmannes (39 tapausta). Poikkeamista tarkemmin kunkin subjektityypin kohdalla.

39.3.2.2 Subjekti n-sijassa

Perusaineiston n-sijaisista subjekteista vain 14 % on ns. varmoja genetiivejä. Jos mukaan otetaan koko saarna-aineisto, kiistattomia genetiivejä on ainakin neljännes n-sijaisista tapauksista. Subjektin genetiivistymiseen on vaikuttanut yksikön akkusatiivin ja genetiivin identtisyys: n-sija sai genetiivitulkinnan ja levisi sellaisiinkin konteksteihin, joihin päätteellinen akkusatiivi ei käynyt objektiksi.

Vanhassa kirjasuomessa kielteinen matriisiverbi partitiivistaa herkästi lauseenvastikkeiden subjektit, mutta tässä tuntuisi olevan alullaan jonkinlainen systeemi: kielto partitiivistaa vain selvästi intransitiivisen rakenteen subjektin, kun taas transitiivi- ja predikatiivirakenteiden sekä niihin rinnastuvien rakenteiden subjekti pyrkii genetiivistymään. Seuraavien näytteiden subjektit ovat kiistattomia genetiivejä seuraavin perustein: matriisiverbinä kieltomuoto (1–8), passiivi (9–11) ja imperatiivin 1. tai 2. persoona (12–14), tai rakenteen subjektina on monikon genetiivi (6, 15).

Esimerkkejä:

(1) eij hän tahtonut Christuxen anda pestä hänen jalcoians Ika 1659: 13

(2) eikä [ ] anna HERran hengen itziäns hallita, ja rangoia 'rangaista' Ika 1659: 83

(3) Älä hänen Cauniudens anna sinuas pettä Raj 1654b A3a

(4) Alkät sallico synnin wallita teidän cuolewaises ruumisanne Thur Cb

(5) älä salli minun tulla tuhlajaxi ja saastaisexi LPet 1656 D2a

(6) ehkei waimoin ole sallittu Miehiäns wallita Ika 1659:116

(7) ei hän nytkään salli wanhurscaan culkiana olla ijancaickisest Ika 1659: 137

(8) Duomari ei käskenyt Lesken asiatans etensä tuoda Raj 1654b Fa

(9) cuitengin nijden annetan kärsiä waiwa Raj 1654b O3a

(10) ja silläns teidän sallitan aldist sisälle käydä - - ijancaickiseen Waldacundaan Hamm B4b

(11) Hänen on annettu itzens Puke puhtalla - - Silkillä Kolck C4a

(12) anna cansan ensin puhua Ika 1659: 87

(13) andacaat näinnen mennä Ika 1659: 64

(14) Käske sen yhden warielda - - hauta Raj 1654b O3b

(15) Nijn Dracula on andanut palweljains colme naula heidän jocaidzen pähäns lyödä LPet 1644a B3b

39.3.2.3 Subjekti muussa sijassa

Jos jätetään tilastoimatta nollasubjektiset rakenteet, subjekteista lähes kolmannes on muussa kuin n-päätteisessä sijassa. Tavallisin on monikon akkusatiivi (1–7), harvinaisin yksikön päätteetön akkusatiivi (8–10). Partitiivisubjekteista vain muutama on peräisin eksistentiaalisista rakenteista (11, 12) ja nykykäytännön mukainen. Valtaosa partitiiveista on ei-eksistentiaalisten rakenteiden subjekteja, ja sijanvalinta johtuu milloin kielteisestä matriisiverbistä (13–19), milloin vanhan kirjakielen taipumuksesta käyttää partitiivia pronominien yleisenä objektinsijana (20, 21). Rakenteiden predikaattina on aina intransitiiviverbi (olla, tulla, joutua, mennä), joten ne ovat melko lähellä eksistentiaalisia rakenteita.

Esimerkkejä:

(1) nijn hän nekin anda idzellens kelwata Raj 1654b Kb

(2) anna - - caicki muut Cappalet olla, ja maata nijn cuin he owat ja macawat Proc 1681 B3b

(3) Jumala - - andacon nämät hänen p. sanans lohhutuxet [!] meidän sydämisäm woimalliset olla Fav Db

(4) Nijn pitä myös meidän andaman ne cuolluet cunnialisest - - heidän - - hautans tulla Raj 1654b O2b

(5) että andais hänen hywät Engelins olla meidän cansam LPet 1670 Db

(6) hän on andanut Vpsalan cocondua Pispat ja Papit LPet 1670 A3b

(7) HERra on andanut Caupungin murit langeta mahan Ika 1659:157

(8) ja andacon caiki tämä tapahtua hänen Pyhän Nimens Kijtoxexi Thur A4b

(9) andakat caicki soweljast ja säädylisest tapahtua Kex Ca

(10) O Herra anna yxikin hywist Engelist meidän cansam olla LPet 1670 Bb

(11) Jumala on rascas sadecuuros andanut jywiä Taiwast alas tulla LPet 1644a I3b

(12) [Jumala] anda sencaldaisia Asetuxia uloskäydä, ja mutoxia tapahtua Kolck Bb

(13) Hiob, joca ei andanut Leskein Silmiä heicoxi tulla Raj 1654b Fa

(14) hän on HErra, joca eij ketän anna tulla häpiän alla, joca hänehen toiwo Kex D2b

(15) ettei hän andanut sitä [= ihmiskunta] synneisäns cadotetuxi tulla Raj 1654b G4b

(16) joca tätä ei andais mennä hänen sydämens LPet 1656 C4a

(17) Mixemme tätä anna mennä sydämmem? LPet 1656 C4a

(18) Sentähden tule meidän aina rucoilla taiwalist Isä, ettei meitä kiusauxen sallis joutua LPet 1644b E2b

(19) että Jumala meitä warjelis - - eikä sallis meitä mielestäm pois kändyä Ika 1659:153

(20) HERra, joca meitä murheseen ia onnettomutten on andanut tulla Fav Bb

(21) [Jumala] tahtoi anda heitä ijäises waiwas olla ia kitua LPet 1670 C4a

Lopuksi näyte permissiivirakenteen allatiivisubjektista:

(22) hänelle myötä annettin nijn pian JEsuxen ruumis maahan otta rististä Raj 1654b N3b

39.3.2.4 Subjektiton rakenne

Kun permissiivirakenteella on passiivinen merkitys, vanhassa kirjasuomessa on kaksi rakennevaihtoehtoa, nykykielen mukainen aktiivin 1. infinitiivi tai nyky-yleiskielessä esiintymätön passiivin infinitiivi: x antoi selittää kappaleen tai x antoi kappaleen selitettää. Voitolla on nykykielen mukainen kanta (1–6), kaksi kolmannesta kyseisistä tapauksista; passiivin infinitiivin sisältäviä rakenteita on kolmannes (7–12). Ilmaustyyppien yhdenveroisuutta todistavat tapaukset, joissa passiivismerkityksisessä rakenteessa on rinnasteisina aktiivin ja passiivin infinitiivi (13). Toisenlaisesta rinnastuksesta ovat esimerkkeinä lauseet (14–17), joissa passiivin infinitiiviin rinnastetuilla aktiivin infinitiiveillä on myös aktiivinen merkitys. Kaikki aineiston nollasubjektiset rakenteet eivät ole merkitykseltään passiivisia; mukana on yksipersoonaisia ilmauksia (Herra antoi sataa; Herra, anna hyvin menestyä) sekä sellaisia ellipsejä, joissa subjekti selviää lähikontekstista.

Esimerkkejä:

(1) [Paavali] sildä Julmalda Keisar Nerolda joka hänen andoi Päiwild pois otta, jo näitä kirjottaisans oli Fangiutten heitetty Flach A4b

(2) ettei meidän pidä andaman meitäm estä Raj 1654b La

(3) Herodias, saatti Herodexen andamaan tappa Johannes Castajan Ika 1659:118

(4) olcon sanotut meille cartamisexi, etten me millän tawal - - salli meitäm Jumalasta eroitta LPet 1644b C3a

(5) Mutta ettei aica myötä anna yhdellä hetkellä coco tätä corkiata oppia jongun hedelmän - - cansa ulwos puhua ia opetta Raj 1654b G2a

(6) ettei näistä caikista aica myöden anna yhdellä hawalla puhua Ika 1659: 4

(7) [Hän on] andanut idzens lohdutetta Jumalan sanasta Bång G2b

(8) Minä tahdon nijlle caikille Esimerkixi, jotca tahtowat idziäns neuwotta anda, oman coettelemisen tiettäwäxi tehdä Raj 1654b K4b

(9) [Kristuksen vanhemmat] owat - - mennyet Bethlehemin andamaan heitäns arwatta Ika 1659: 97

(10) ettei he - - anna wuodatetta wiatoinda werta Ika 1659: 127

(11) Christus on hänen Ewangeliumins käskenyt saarnatta caikille luoduille Ika 1659:150

(12) Jumala - - ei salli meitä kiusatta ylidze meidän woimam Thur Cb

(13) [Jumala] käski Jumalattomitten synnit sito ia pidettä Kex B4b

(14) Eij ainoastans andanut Jumala Poicaans Ihmisexi tulla, häwäistä, pilcatta, pijnatta, waan myös cuolla Proc 1681 C2a

(15) Muutamat Jumala anda tulla rascan wiholisen fangiuteen, ruoskitta ja tulesa poldetta LPet 1656 C2a

(16) sitä myöden hän [Jumala] on myös andanut P. Ramatun eli Biblian tulkitta ia präntijn tulla LPet 1644a esip

(17) [Jumala] eij anna meitä ijäisesti kiusatta ja murhees olla Ika 1659: 12

Koska vanhassa kirjasuomessa käytetään agenttipassiivia, aktiivismerkityksisen objektillisen permissiivirakenteen sijasta voi käyttää passiivin infinitiivin sisältävää rakennetta, jossa tekijä on ilmaistu agentilla (18–23). 1600-luvun kirjakielessä on siis mahdollista käyttää joko aktiivin tai passiivin infinitiiviä niin aktiivis- kuin passiivismerkityksisessä rakenteessa, jos vain aktiivismerkityksiseen rakenteeseen kuuluu objekti: Muutamat antavat naisten vietellä itsensä = Muutamat antavat itsensä naisilta vieteltää (vrt. Muutamat antavat vietellä itsensä = Muutamat antavat itsensä vieteltää). Ilmaisukeinojen sekoittumisesta selittynevät sellaiset tapaukset, joissa on käytetty agenttia myös aktiivin infinitiivin yhteydessä (24–26). Kyseessä on ilmeisesti kontaminaatio: Herodes antoi pilkata häntä + Herodes antoi häntä (tai hänen) pilkattaa sotamiehiltä = Herodes antoi häntä pilkata sotamiehiltä.

Esimerkkejä:

(18) ja en anna meitäm wieteldä ia ylidze puhutta joldaculda ihmiseldä Raj 1654b I2b

(19) Ja [muutamat Jumala] anda coilda ja madoilda syötä ja cuiwettu maan pääldä LPet 1656 C2b

(20) Muutamat myös keykäisydes andawat idzens Naisildans wallitta LPet 1656 Ca

(21) [Jumala on] andanut hänen Sieluns Engeleins cautt johdatetta Abrahamin helmaan Ika 1659:12

(22) Nijn salli hän hänen Pyhän ruumins Jumalisild - - Ihmisildä cunnialisest haudatta Raj 1654b N2b

(23) Olcon sanotut cartamisexi, etten me millän tawal HERran siunaust salli meildäm estetyxi tulla LPet 1644b D2a

(24) jotca - - tahdoit anda itzens Opin Tuulelda hälötellä Proc 1690:19

(25) Brasilla neidzy ennen ajateli cuolema päiwän etens, cuin tahdoi yhdeld sotamieheld idzens raiscat anda LPet 1656 B2b

(26) että hän idzens luwattoman rackauden alamaisexi anda, ia salli sillä idzens wallita nijncuin Isännäld LPet 1656 B4b

39.4 Finaalirakenne

39.4.1 Yleistä

1600-luvun saarnoissa 1. infinitiivin translatiivin osuus kaikista infinitiiveistä (1,8 %) on sama kuin nykyisessä yleiskielessä, mutta infinitiivillä on vanhassa kirjasuomessa yleisesti muu kuin lauseenvastikkeen funktio (ks. 37.4): vain puolet aineiston tapauksista voi tulkita finaalisen sivulauseen vastikkeiksi. Varsinaisten finaalirakenteiden ja finaalirakennetta muistuttavien rakenteiden välinen rajankäynti on usein hankalaa, esimerkkinä vaikkapa tyyppi Äiti toi maitoa juodaksemme. Nyky-yleiskielessä infinitiivin ja matriisilauseen subjektipersoona on lähes poikkeuksetta sama ja sen ilmaisimena niin ollen omistusliite. Vanhan kirjakielen rakenne ei tässä suhteessa paljonkaan eroa nykyvastineestaan, kuten seuraavasta jaksosta käy ilmi. Esimerkkeinä finaalirakenteesta ja synonyymisesta että-lauseesta pari tekstinäytettä (1, 2) Rajaleniuksen saarnasta:

(1) Jota hedelmän cansa tehdäxem rucoilcam ja sanocam, Isä meidän joca olet &c Raj 1654b Gb

(2) että me sitä hedelmän cansa tutkistelisim, nijn rucoilcam - - sanoden: Isä meidän, etc. Raj 1654b L2b

Edellä viittasin tyypin Äiti toi maitoa juodaksemme vaikeatulkintaisuuteen. Siinä matriisilauseella ja rakenteella on yhteinen objekti. 1600-luvun saarna-aineistossa yhteisenä jäsenenä on joko objekti tai adverbiaali (3–6) tai sitten (elliptinen) rakenne on täydennettävä kontekstin avulla (7). Tällaiset rakenteet muistuttavat läheisesti seuraavassa jaksossa (39.4.2) esiteltäviä.

Esimerkkejä:

(3) Ja cosca Mies otti Picarin juodaxens, sanoi hän LPet 1644a E4b

(4) cosca Lacedaemonii ajoit händä [= Themistoklesta] Graeciast taca tappaxens, nijn hän pakeni LPet 1644a Fa

(5) Että wastahacoiset häpeisit, eikä mitän löydäis meistä pahoin puhuaxens Kex C2a

(6) en minä löydä soweliamba Puhetta lohduttaxen tätä Suruun jälkenjänyttä Miestä Proc 1681 A2a

(7) Wäkewät puhuwat oman tahtons jälken wahingoittaxens Thur C3b

Eräät 1600-luvun aineiston finaalirakenteet ovat epäluontevia nykykielen näkökulmasta, koska rakenteen finaalinen merkitys ei sovi kontekstiin.

Esimerkkejä:

(8) joca cadzo waimon päälle himoitaxens händä, nijn hän teki io huorin hänen cansans sydämesäns LPet 1656 Ba

(9) [Jumala] racastaa Jumalatoinda tehdäxens händä wanhurscaxi, racasta heickoo tehdäxens händä terwexi, racasta wastahacoista tehdäxens händä oikiaxi, racasta cuollutta tehdäxens händä eläwäxi Proc 1681 Bb

39.4.2 Rakenteen subjekti

Saarna-aineistosta löytyy vain kourallinen tapauksia, joissa finaalirakenteella ja matriisilauseella on eri subjekti (1, 2). Tällöinkin subjekti on aina ilmaistu omistusliitteellä, ja näytteessä (2) omistusliite viittaa jonkinlaiseen ajatussubjektiin ('Herra'). Normaalisti infinitiivin subjektipersoona on nykykielen tavoin sama kuin matriisilauseen. Kahdessa kolmanneksessa tapauksista subjektina on 3. persoonan omistusliite.

Esimerkkejä:

(1) sinä juotit meitä wijnalla,combistuaxem 'päihtyäksemme' Fav Ba

(2) HERran caswo on pahain tekiöitä wastaan, hucuttaaxens Maasta heidän muistoans Ika 1659: 24

(3) sen Wiran, jonga minä olen HERralda JEsuxelda ottanut, todistaxeni Ewangeliumita Jumalan armosta, olen minä hywin toimittanut Thur B4a

(4) Minä tahdon Seuracunnasa, paremmin wijsi Sana puhua - - muita neuwoxeni Proc 1690: 23

(5) Tätä me odotamme iloitaxem ja riemuitaxem täsä Autudesa Proc 1690:13

(6) Että meidän näitä itkexem pitä säästämän meidän Kyynelem Proc 1681 A3a

(7) ota händä [= veljesi vaimoa] awioxes, herättäxes Wäliälles /veljelles(i)/ siemendä Andr B4a

(8) Ensimäisen Tiedon, osottaxens Oppins ja Elämäns Täydellisyttä ja Nuhtettomutta, otta - - Pawali - - Työns Wireydestä Proc 1690: 15

(9) Judalaiset pidit newo /neuv(v)oo/ keskenäns tappaaxens Pawalita Ika 1659: 37

(10) jota [= naista] Draaki ’lohikäärme’ hän cowin wainoisi, puuscais wettä suustans, nijncuin coske, vpottaaxens händä Ika 1659: 22

(11) Coska Pharao Kuningas Israelin cansa ajoi taka heitä Murhataxens Andr C2b

39.5 Modaalirakenne

39.5.1 Yleistä

Lauseenvastikkeiksi on tapana katsoa toisaalta sellaiset modaalirakenteet (2. infinitiivin instruktiivi ja 3. infinitiivin abessiivi), joissa on ilmipantu subjektijäsen, toisaalta sellaiset nollasubjektiset – geneeriset ja passiiviset – rakenteet, joiden subjektipersoonaksi ei käy matriisilauseen subjekti. Kyseeseen tulevat tyypit isän nähden, tieteni, tietämättään, ei uni maaten lopu, se on selvä sanomattakin. Etenkin myönteinen modaalirakenne on lauseenvastikkeena harvinainen, ja esiintymät ovat paljolti fraasiutuneita (vrt. Ikola & al. 1989: 335–341). Kielteinen rakenne on produktiivisempi.

1600-luvun saarnoissa modaalirakenne on lauseenvastikkeista pientaajuisimpia, suunnilleen yhtä harvinainen kuin edellisessä jaksossa puheena ollut finaalirakenne: esiintymiä on 1000:ta sanetta kohti vain 0,3. Samoja infinitiivejä viljellään tosin ahkerasti muussa kuin lauseenvastikkeen funktiossa (ks. 37.5.2 ja 37.6.6). Kyseeseen tulevia infinitiivimuotoja on saarnojen peruskorpuksessa 338, mutta näistä vain runsaat 7 % täyttää lauseenvastikkeen vaatimukset. Suhde olisi toinen yksittäisten kirjoittajien tuotannossa, sillä esim. Laur. Petrillä on runsaasti lauseenvastikkeiksi tulkittavia tapauksia. Vanhan kirjakielen modaalirakenne ei näytä nykyvastinettaan produktiivisemmalta: 1600-luvun teksteissä rakenne on yhtä stereotyyppinen ja fraasiutunut kuin nykyään. Kahdestatoista saarnakirjailijasta vain kuusi käyttää lauseenvastikkeeksi tulkittavaa modaalirakennetta, ja vain neljällä kirjoittajalla on vähintään viisi esiintymää (puolet esiintymistä on Laur. Petriltä).

39.5.2 Myönteinen rakenne

Lauseenvastikkeiksi tulkittavista modaalirakenteista kaksi kolmannesta on myönteisiä. Ilmipannun subjektin yhteydessä predikaattina on samoin kuin nykysuomessa nähden, tieten tai kuullen. Vain Laur. Petrillä esiintyy muunkin verbin infinitiivi (14, 15). Puolessa saarna-aineiston tapauksista on ilmipantu subjekti: genetiivi tai 3. persoonan omistusliite. Infinitiiveistä tieten esiintyy vain omistusliitteisenä (tietens) tai subjektittomana, ja muoto on selvästi leksikaalistunut ('tahallaan'). Muut myönteiset rakenteet ovat geneerisiä tai passiivisia, joten niissä ei ole subjektin ilmaisinta. Seuraavassa esimerkkejä rakenteista subjektijäsenen mukaan ryhmiteltyinä. Geneerisiä rakenteita on esitelty jo jaksossa 37.5.2, jossa on lisäesimerkkejä.

a) Subjektina genetiivi tai omistusliite

(1) Ja että se on ulcocullaisus, olla enämin jumalinen muinen nähden, cuin idze wälillens LPet 1644a N2a

(2) Ja HERra ilmoitta sinun Pahudes, Maahan cukistan sinun julkisest Ihmisten nähden Hamm 1683 C2a

(3) [Jumala] wijmein julki caicken nähden anda sinun julkisest Perkelein haldun waiwatta LPet 1656 A4b

(4) [Mooseksen] piti Aronin ylimäisen Papin Waatet hänen wielä eläisäns Silmäensä nähden, Aaronin poian Eleazarin päälle puettaman Proc 1690: 6

(5) caicki hänelle uscotut Seuracunnat, caswoit Silmäen nähden, hänen aiallans Proc 1690: 41

(6) Joca vhra köyhän tawarasta, hän teke nijncuin se, joca pojaan teurasta Isän silmäin nähden Ika 1659: 84

(7) jotca [= virret ja rukoukset] hänen edesäns ja cuuldens laulettaman ja rucoildaman piti Ika 1673 D2a

(8) waicka sitten luetaisingin, ruan kijtoxet, heidän cuullens ia edesäns LPet 1644a N2a

(9) [vanhemmat näyttävät esimerkkiä siten, että] opettawat Lapsians ia Perhettäns ia heidän cuuldens lukewat [rukoukset] LPet 1644a A2a

(10) Joca on yxi cauhistus [nim. rukoilun laiminlyöminen], jonga edest heidän pitä paljon hawoia kersimän, että he tietens HERran tahto wastan tekewät LPet 1644a A3a

(11) Saul, joca tietens langeis omaan mieckaans Ika 1671 B4b

(12) sillä hö [= murhaajien suojelijat] mieleläns ja tietens toisen Synnist idzens wikapääx tekewät Andr Da

(13) Sillä hän [= Pilatus] tietens ja omatundoons wastaan Christuxen duomitzi Ika 1659: 123

(14) [Aviopuolisot] oman puolisans suuttuwat - - sen cuolema toiwowat, ja cauwan odottains idze telottawat LPet 1656 Ca

(15) Jumala sano että caxi pitä (hänen asettains) tuleman yhdexi lihaxi LPet 1656 B3b

b) Subjektiton rakenne

(16) sen Cuoleen Meren tykönä, caswa sangen caunijta Omenita, joitca [!] pääldä nähden ihanaiset owat caswaisans Ika 1671 Aa

(17) Mutta en me täsä sentähden puhu Laiscain unesta, joca ei maatengan wähene LPet 1644a G3a

(18) eikä sitä catzota, jos hän waatien, taicka waatimata työns tehnyt on Raj 1654b Kb

(19) yhteisest Jumalan edes pitä meidän caicki synnit tunnustaman olis ne tehdyt tieten eli tietämät ; nuorna eli wanhan LPet 1644b A4a

* Agricolan rukouskirjasta löytyy Laur. Petrin esimerkkejä muistuttavia modaalirakenteita, joilla on selvä temporaalinen merkitys. Sellaiset tapaukset kuin sinun puhaltes, sinun varjelles on myös mahdollista tulkita 2. infinitiivin inessiiveiksi (= puhalt(a)es(sa), varjelles(sa).

Esimerkkejä:

Matkoisa sine näännyt - - Saarnaten sine wäsyit, Armachtain sine idkit
catzo armolisesta, sinun perehes pälle, ette he sinun annollas, hallitaijsijn rumin cautta, ia sinun warielles, se möskin mielen cautta kätketeisijn
Sine teet casten pyhexi wedhex sielut pestäxes, Sinun puhaltes tuleuat Inhimiset pyhexi
laijna sinun Neurilles, ette me, sinun siselle puhaltes, nijte aijattelisim - - ja sinun hallittes, ne samat tekisim

39.5.3 Kielteinen rakenne

Noin kolmannes lauseenvastikkeen vaatimukset täyttävistä modaalirakenteista on kielteisiä. Rakenteen nominaalimuoto, 3. infinitiivin abessiivi, on vanhassa kirjakielessä selvästi harvinaisempi kuin nykysuomessa, ja vain harvat esiintymät voi katsoa lauseenvastikkeiksi. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa on ilmipantu subjekti, infinitiivinä on tietämätä + omistusliite (1–3), vain poikkeuksellisesti muu lekseemi (4–6). Selvästi enemmän on nollasubjektisia tapauksia, ja niissä infinitiivi vaihtelee (7–12).

Esimerkkejä:

(1) joca [= Jumala] myös siemenen kylwäjälle anda, ia sen lisä meidän tietämätäm LPet 1644a I2a

(2) Ja jos me tietämätän Wahingollisia rucoilem, nijn pyhä Hengi rucoile meidän edestäm Raj 1654b D2a

(3) nijncuin Isä anowalle Lapsellens, ei Kiwe, Scorpioni, taicka Weistä anna, joita lapsi tietämätäns ano, waan leipä Raj 1654b D3b

(4) joca [= lapsi] - - medzän - - iuoxi, ia sinne jäi Wanhembanis [po. Wanhembains] huomaitzemata LPet 1670 Ca

(5) Christuxen ruumis - - on ia pysy coconans, ilman yhdengän Jäsenen pienenemet Raj 1654b H4b

(6) nisuin seas caswa - - wahingolisij yrtiä - - ioita syötyä (toisinans huomaidzematakin) mors in olla, cuolema edes seiso LPet 1644a K3b

(7) [Enkelit ovat] nijn ahkerat ettei he käskemätä mitän tee; Waan käskettynä caicki LPet 1670 Cb

(8) [Karl Gustaf] on wissin asetuxen andanut präntistä uloskäydä, ettei sen ylitze käywät pästetäis rangaisemata LPet 1670 A3b

(9) etteij heidän pitä rangaisemata pääsemän Andr Cb

(10) lapset curittamat ynseydes ia elkiwallas ylöscaswawat LPet 1656 B4a

(11) Ja siehen [= ruokarukoukseen] pitä kehoittaman: 1. Moninaiset waarat ia wahingot jotca siunamat tarjon owat LPet 1644a K3a

(12) cusa [= Jumalan hallusa] myös suremat ’surematta, huolehtimatta’ [omaisuus, sielu ja ruumis] rauhas owat LPet 1644a F4b

Mainittakoon tässä yhteydessä seuraavat vaikeatulkintaiset tapaukset (13-15), joissa on n-sijainen nomini (mielen, sinettimen) + rikkomata. Jos nominin tulkitsee objektiksi (akkusatiivi pro partitiivi), rakenne ei ole lauseenvastike. Toisaalta lienee mahdollista tulkita nomini genetiiviksikin ja siis rakenteen subjektiksi, joskaan tällainen tulkinta ei tunnu uskottavalta; rikkoa-verbiä olisi tällöin käytetty intransitiivisesti merkityksessä 'pahoittua, rikkoutua' tms. Näin tulkittuina rakenteet olisivat lauseenvastikkeita. Kyseessä lienee eräänlainen subjektillisen ja subjektittoman rakenteen kontaminoituma, jossa objekti on analogisesti saanut ilmipannun subjektin asun.

Esimerkkejä:

(13) Ja anna sinun pyhä armos, että me cohtulisest, ia (ilman) sinun mieles rickomata, nijtä [= Jumalan lahjoja] nautidzisim LPet 1644a esip

(14) me rucoilemme - - että me taitaisim Jumalan lahjoia nautita: 1. - - ilmain lähimeisen mielen rickomata - - 2. Ilmain Jumalan mielen rickomata LPet 1644a L2a

(15) [Jeesuksen hauta sinetöitiin] nijn ettei yxikän olis tainnut lijcutta kiwe ilman sinettimen rickomata Raj 1654b O4a

39.6 Temporaalirakenne

39.6.1 Yleistä

Temporaalirakenne on nyky-yleiskielessä (Ikola & al. 1989: 325–334, 450–453) samoin kuin neutraalissa asiaproosassa (HKV 1980: 113) nesessiivirakenteen jälkeen toiseksi yleisin lauseenvastike (ks. taulukko 17); eräissä muissa aineistoissa se on jonkin verran referatiivirakennetta pientaajuisempi. 1600-luvun saarnakorpuksessa temporaalirakenne on neljänneksi yleisin (hivenen yleisempi on permissiivirakenne), mutta esimerkiksi Laur. Petrin ja Jaakob Flachseniuksen tuotannossa referatiivirakennetta tavallisempi. Rakenteen suurkäyttäjä on juuri Laur. Petri, jonka koko tuotannosta löytyy parisensataa temporaalirakennetta. Rakenteita on eri korpuksissa 1000:ta sanetta kohti seuraavasti: yleiskieli 3,5, neutraali asiaproosa 2,6 ja 1600-luvun saarnat 1,5 (Laur. Petri 3,7 ja Flachsenius 3,6).

Nyky-yleiskielen rakenteista lähes neljä viidennestä (77,8 %) edustaa ns. ensimmäistä temporaalirakennetta, jossa predikaattina on aktiivin tai passiivin 2. infinitiivin. inessiivi; vain viidenneksessä rakenteista predikaattina on passiivin 2. partisiippi (= toinen temporaalirakenne). 1600-luvun saarnakorpuksessa ensimmäisen temporaalirakenteen osuus on 86,5 % ja toisen temporaalirakenteen 13,7 %. Jos pohjaksi otetaan laajempi aineisto (tällöin mukana on Laur. Petrin, Ikalensiksen, Rajaleniuksen ja Procopaeuksen koko tuotanto), toista temporaalirakennetta on 18 % eli lähes yhtä paljon kuin nyky-yleiskielen aineistossa; kyseistä muotoa suosivat juuri nämä tuotteliaimmat saarnakirjailijat. Taulukkoon 24 on merkitty temporaalirakenteen predikaattiosien määrä ja suhteellinen osuus 1600-luvun aineistossa, nyky-yleiskielessä sekä nykymurteissa.

Taulukko 24. Temporaalirakenteen predikaattiosat 1600-luvun saarnoissa, nyky-yleiskielessä ja nykymurteissa

	1600-luvun saarnat		YK		Murteet
Predikaatti	f	%	f	%	f	%
tehdessä	88	84,6	381	57,5	377	93,8
tehtäessä	2	1,9	134	20,2	-	-
tehtyä	14	13,5	147	22,2	25	6,2
Yhteensä	104	100,0	662	99,9	402	100,0

Passiivin 2. infinitiiviä on 1600-luvun peruskorpuksessa vain pari esiintymää (koko saarna-aineistossa pari tapausta lisää), ja nykymurteista esiintymät puuttuvat täysin. Sitä vastoin passiivin 2. partisiipin osuus on 1600-luvun saarnoissa murreaineistoon nähden kaksinkertainen, ja vielä runsaammin tätä muotoa löytyy peruskorpuksen ulkopuolisista saarnoista. Peruskorpuksessa tehtyä-muodolla on aina aktiivinen merkitys (yleiskielen aineistossa on yksi passiivisesti käytetty tapaus), mutta muusta saarna-aineistosta löytyi joitakin passiivismerkityksisiä esiintymiä. Subjektitonta tyyppiä tehdes(sä) käytetään yleiskielessä yksinomaan passiivisen tai geneerisen sivulauseen vastineena; 1600-luvun saarnoissa muodon passiivikäyttö on huomattavasti harvinaisempaa kuin sen käyttö tapauksissa, joihin nyky-yleiskielessä kuuluu ilmipantu subjektijäsen. Tällaisista seikoista tulee erikseen puhe subjektin yhteydessä (39.6.2.3).

Eeva Lindén (1966: 1–8, 339–346) on tarkastellut latinan vaikutusta kirjasuomen temporaalirakenteeseen aineistonaan Agricolan UT:n temporaalirakenteet. Lindénin esittämien taajuuslukujen perusteella on ilmeistä, että Agricolan rakenteiden predikaattijakauma on samansuuntainen kuin 1600-luvun saarnoissa: (karkeistaen) tehdessä 86 %, tehtäessä 2 %, tehtyä 12 %. Lindén toteaa, että Agricolan temporaalirakenne viittaa useimmiten yleisesti tunnettuun tai puheena olleeseen asiaan ja noudattaa tässä suhteessa murteiden mallia. Agricola on käyttänyt temporaalirakennetta latinan participium conjunctumin ja ablativus absolutuksen käännösvastineina, ja rakenne on täten saanut kirjakielessä murrekäytöstä poikkeavia tehtäviä.

Se, mitä Lindén on todennut Agricolan temporaalirakenteista, pätee paljolti myös 1600-luvun saarnoista tavattaviin: tyypillinen temporaalirakenne on tunnettuun asiaan viittaava, stereotyyppinen ajanilmaus, sen predikaattina on suffiksisubjektinen tai subjektiton intransitiiviverbin aktiivin 2. infinitiivi, johon saattaa liittyä kevyt määrite. Runsas kolmannes tapauksista on ollesa, eläisä -esiintymiä, ja kun mukaan otetaan ilmaukset kuollesa, lähteisä, eritesä (kaikilla 'kuolemisen' merkitys), maatesa, maata pannesa ja mennesä, näiden yhteisesiintymät kattavat jo 50–60 % infinitiiveistä.

Passiivin 2. partisiipin esiintymistä ovat yleisimpiä tultua, saatua sekä Laur. Petrin aamu- ja iltarukouksia käsittelevässä saarnakokoelmassaan toistamat herättyä, noustua. Vanhan kirjasuomen temporaalirakenne on nykyvastinettaan fraasiutuneempi ja vähäilmeisempi. Kuten edellä on käynyt ilmi, saarnakirjailijat eroavat sen käytössä toisistaan. Jos pohjaksi otetaan koko saarnakirjallisuus, temporaalirakenteita on neljättäsataa ja frekvenssi selvästi suurempi. Tällöin kuitenkin yksittäisten kirjailijoiden (esim. Laur. Petrin) vaikutus kasvaa liian suureksi, eivätkä frekvenssiluvut enää kuvasta 1600-luvun keskiarvoa. On oireellista, että Laur. Petrillä on runsaammin ja myös moni-ilmeisempiä temporaalirakenteita kuin muilla, sillä latinan vaikutus tämän kirjoittajan kielenkäyttöön on ilmeinen monessa muussakin suhteessa.

39.6.2 Rakenteen subjekti

39.6.2.1 Yleistä

Eeva Lindén (1966: 6–7) toteaa, että omistusliite viittaa suomen murteissa yleensä taaksepäin, saman tai edellisen lauseen (ajatus)subjektiin, joskus kauemmaksikin. Lindén pitää latinan vaikutuksena sitä, että kirjakielen temporaalirakenteiden suffiksi voi viitata myös jäljessä tulevaan korrelaattiin. 1600-luvun saarnoissa on vain muutamia tapauksia, joissa omistusliitteen korrelaatti on jäljempänä, ja näissä on yleensä kyseessä muu kuin 3. persoona (esim. sairaana ollesam lohduttakaam meitäm).

Kun ottaa huomioon toisaalta sen, että omistusliite kansankielessä viittaa edellisen tai kauempanakin olevan lauseen (loogiseen) subjektiin, toisaalta sen, että looginen subjekti käsitetään vanhassa kirjakielessä nykyistä laajemmin (ks. 25.2), odottaisi omistusliitteiden olevan 1600-luvun teksteissä taajakäyttöisempiä temporaalirakenteen subjektijäseninä kuin nykyään. Temporaalirakenteiden subjektisuhteet 1600-luvun saarnoissa ja nyky-yleiskielessä ilmenevät taulukosta 25. Hakasulkeisiin on merkitty koko saarna-aineistosta lasketut prosenttiluvut pyöristettyinä.

Taulukko 25. Temporaalirakenteen subjektit 1600-luvun saarnoissa ja nyky-yleiskielessä

	1600-luvun saarnat		YK
Subjekti	f	%	f	%
Genetiivi (+ suffiksi)	29	27,9 [14]	243	36,7
Possessiivisuffiksi	60	57,7 [63]	245	37,0
0	15	14,4 [23]	174	26,3
Yhteensä	104	100,0	662	100,0

Nyky-yleiskielessä genetiivi- ja suffiksisubjektisia rakenteita on suunnilleen yhtä paljon, 1600-luvun saarnoissa suffiksisubjektisten määrä on kaksinkertainen (laajemmassa saarna-aineistossa jopa nelinkertainen). Nykyisistä poikkeavien viittausuhteiden ohella suffiksien paljouteen on syynä temporaalirakenteen runsas fraasinomainen käyttö (eläisäns, kuollesans, ollesans ym.). Omistusliitteistä neljä viidennestä edustaa 3. persoonaa, loput yleensä 1. persoonaa (2. persoona sporadinen); suhteet ovat samantapaiset yleiskielen aineistossa. 1600-luvun subjekteissa on nykykielen käytännöstä poikkeavia tapauksia noin 16 %. Yleisin "virhe" (kaksi kolmannesta tapauksista) on ilmipanematon subjektijäsen rakenteissa, joihin nyky-yleiskieli vaatii omistusliitteen (tehdessä pro tehdessään); muissa tapauksissa suffiksi viittaa nykykielisittäin outoon ajatussubjektiin tai (tosin harvoin) matriisilauseen subjektin kanssa samaviitteinen subjektipersoona on ilmaistu persoonapronominin genetiivillä.

39.6.2.2 Subjektina genetiivi tai omistusliite

Genetiivisubjektiset rakenteet ovat yleensä nykykielen mukaisia: rakenteen ja matriisilauseen subjektipersoonat ovat eritarkoitteiset (1-9). Näytteisiin (7, 8) odottaisi 1600-luvun käytännön mukaisesti pelkkää omistusliitettä, sillä kummassakin tapauksessa matriisilauseessa on ajatussubjekti, joka soveltuisi omistusliitteen korrelaatiksi (hänestä, Cansalle). Sellaiset rakenteet, joissa subjektin ilmaisimena on matriisilauseen subjektin kanssa samaviitteinen persoonapronominin genetiivi (10-13), ovat aineistossa äärettömän harvinaisia. Kyseiset näytteet ovat kaikki yhdeltä ja samalta kirjoittajalta!

Esimerkkejä:

(1) Tilesius myös sisäll wetä - - yhden Talonpoian Lapsen joca Isäns ia Äitins medzän Talwella mendyä peräs iuoxi, ia sinne jäi LPet 1670 Ca

(2) [Jumala] annoi Käskyn ylimmäisen Papin Waatet, jo tämän Herran Pispa wainan eläes puetta, hänen Poicans päälle Proc 1690: 6

(3) Jos Mosexen caswot HERran puhutelles Sinain wuorel - - tuli paistaman - - cuinga sijs meidän caswom LPet 1644b Ea

(4) Eikä myös ehtolista aiwa myöhäxi - - wijwytä (ajatellen ettei se ole oikia atrian aica, paidzi hädän tuldu) LPet 1644a I2b

(5) pidä sinun Engelis cunnias, ettes hänen lässnä ollesans mitän tee, iotas minun lässnä ollesani häpeisit LPet 1670 D2b

(6) JA Heidän Kedolla ollesans, Carkais Cain Habelin - - päälle, ja Tappoi hänen Andr A3b

(7) Hänen Lassa ollesans owat Wanhemat hänestä swren waarin pitänet Andr D2b

(8) Cuinga käwei Jumalan Cansalle heidän palatesans Babelin Fangiuxest Proc 1690:3

(9) he heitä [nim. enkelit ihmisiä] aina - - warjelewat - - heidän tääl eläisäns, ollesans ja tääld eritesäns LPet 1670 B4b

(10) waan hänen cuollesans, eihän [= Jeesus] ole rucoillut ystäwäins - - edestä - -. Mutta wihollistens Ika 1659: 159

(11) nijn hän - - on heildä [nim. kirkkoherra seurakuntalaisilta] cahtalaisen cunnian ansainut, eij ainoastans hänen eläisäns, mutta myös nyt jälkeen hänen cuolemans Ika 1671 A2b

(12) Näin on tehnyt Jacob, ja hänen cuollesans, siunawut [po. siunanut] itzecutakin hänen lapsistans Ika 1671 D2a

(13) Nijn myös - - hänen autuallisest, ja hywäs taidos eritesäns, ja cuollesans tääldä, puhuttele hänen racasta puolisatans Ika 1671 D2a

Kun rakenteen subjekti on ilmaistu pelkästään omistusliitteellä, se on yleensä matriisilauseen subjektin kanssa samaviitteinen (14–20). Silloin tällöin erisubjektisissa tapauksissa esiintyy 1. persoonan omistusliite (20–22).

Esimerkkejä:

(14) että me aina tällä eläisäm, olisimme walmit Bång Bb

(15) Ihme ettes racas Assaph peljännyt näin rohkiast weisatesas Proc 1681 A4b

(16) Hywä Christitty ahkeroidze täsä mailmas eläisäs hyljätä mailmaliset himot Thur C3b

(17) hän sildä Julmalda Keisar Nerolda - - jo näitä kirjottaisans oli Fangiutten heitetty Flach A4b

(18) Ruoho riudas, ja Cuckainen Kiwistös ruwettuans caswaman on cohta cuiwettunut ja culoistunut Hamm Ab

(19) Droningi [po. Drotningi] rickasta Arabiasta tulduans Cuningas Salamonin [!] tygö, puhutteli händä näin: Proc 1690: 37

(20) sinä olit minun turwani ollesani wielä äitini Rinnalla Flach B4a

(21) Tästä Mailmasta lähtesäm on hän läsnä apuns cans Flach B4a

(22) Jumalan apu on meitä läsnä sikisäm 'siitessämme' Äitim cohdus Flach B4a

Vanhassa kirjakielessä 3. persoonan omistusliite voi viitata sellaisiin konstituentteihin, jotka eivät nykykielessä sovi ajatussubjekteiksi (ks. 25.2). Seuraavissa tekstinäytteissä matriisilauseen ja rakenteen subjektipersoonat ovat eritarkoitteiset, ja nykykieli ilmaisisi rakenteen subjektin persoonapronominin genetiivillä + suffiksilla. Useassa tapauksessa omistusliitteen tarkoitteesta on ollut puhe edeltävässä kontekstissa, joten omistusliitteen käyttö muistuttaa murteiden käytäntöä. Näytteissä omistusliite viittaa matriisilauseen objektiin (23–26), datiiviadverbiaaliin (27–29), subjektin genetiiviattribuuttiin (30–33) ja ablatiiviagenttiin (34).

Esimerkkejä:

(23) [Jeesus lähetti opetuslapset etsimään] hänellens tila sen Miehen huoneesa jonga palwelia heidän piti wettä candaisans cohtaman Ika 1659: 9 (vrt. Mark 14:13)

(24) Mutta paremmin joita mee Eläisäns olemma hywänä pitänet, että mee nijtä wastan myös iälken heidän Cuolemans näytäm meidän rackaudem Flach A2a

(25) nijcuin [!] myös Jumala - - Palwelians Mosexen käske tekemän, walmistaesans Armon istuinda Cherubimia - - ja sano Proc 1690: 25

(26) Christusta on kiusattu ristisä rippuisans Ika 1659: 152

(27) [esimerkkinä] On myös se cuin hänelle [= Paavalille] Philippes tapahdui, tullesans Thessalonian Proc 1690: 16

(28) On myös monda Esimärkiä, cuinga JVMAlan pyhille Waimolle, on tapahtunut suuria töitä Huoneisans ollesans Raj 1654a C4a

(29) Eleasar - - Isaachille Herransa pojalle, Emändätä ottaisansa, Rucoili Herra Awio onnen edhest Raj 1654a B4a

(30) Jos nyt hautaan mennesäns hänen kielens wielä wois puhua, ja aiwuns jotakin ajatella Ika 1671 D2a

(31) mutta herättyäns on hänen sieluns wielä tyhiä; janowa mies on juopanans, mutta herättyäns on hän woimatoin ja janoisans Ika 1659: 121

(32) tämä callis hedelmä - - myös cuoleman cautta maahan caatu ja warise, ja waristuans ei hänen cauneudens enämbi kestä Ika 1671 Ab

(33) jonga sydän ei wieriskele JESVsta cuulellesans ia händä cumarra, kyllä hän kumarta caicki Perkeleit Helwetis LPet 1644a B3b

(34) että ne [= raamatunsanat] täldä hywin-nimitetyldä Kirckoherra wainalda, nijn hywin terwenä ja raidisna ollesans, cuin myös tautiwuotesans - - usein owat kerroitut ja mainitut Ika 1673 A4a

39.6.2.3 Subjektiton rakenne

Nyky-yleiskielessä subjektittoman temporaalirakenteen nominaalimuoto on joko passiivin 2. infinitiivi tai merkitykseltään passiivinen tai geneerinen aktiivin 2. infinitiivi, joka on useimmiten leksikaalistunut. Yleiskielen aineistossa tehtäessä-tyyppiä on noin viidennes (134) temporaalirakenteista, passiivismerkityksisiä tehtyä-muotoja vain yksi ja passiivis-geneerisiä tehdessä-muotoja 39 (näistä peräti 28 leksikaalistuneita tähän mennessä -esiintymiä). Nyky-yleiskielessä käytetään suhteellisen runsaasti passiivin 2. infinitiiviä, kun taas passiivin 2. partisiipin passiivismerkityksinen käyttö on lähes olematonta. Harvinaisia ovat myös leksikaalistumia lukuun ottamatta passiivismerkityksiset aktiivimuodot.

1600-luvun peruskorpuksessa subjektittomia temporaalirakenteita on alle 15 %, laajemmassa saarnakorpuksessa sitä vastoin 23 % eli lähes yhtä paljon kuin nyky-yleiskielessä (runsaat 26 %). Subjektittomat rakenteet ovat paljolti erityyppisiä kuin nykysuomessa. Passiivin 2. infinitiiviä on koko saarnakorpuksessa neljä esiintymää, ja yhtä paljon on passiivin 2. partisiippeja, joilla on passiivinen merkitys. Kaikissa muissa nollasubjektisissa tapauksissa esiintyy milloin aktiivis-, milloin passiivismerkityksinen tehdessä-muoto, sporadisesti myös aktiivisessa merkityksessä käytetty tehtyä-tyyppi.

Saarnojen perusaineiston subjektittomista tehdessä-muodoista vain pieni osa on merkitykseltään passiivisia, sitä vastoin lähes kaksi kolmannesta laajemman saarnakorpuksen tehdessä-muodoista voi tulkita geneerisiksi tai passiivisiksi (huom. yksittäisten kirjoittajien osuus!). Muissa tapauksissa 1600-luvun tehdessä-muodot ovat merkitykseltään selvästi aktiivisia ja subjektittomuus johtuu nykyisestä poikkeavasta käytännöstä. Jättäähän vanha kirjakieli subjektin ilmipanematta finiittilauseissakin, jos subjektin voi päätellä lähikontekstista (ks. 26.3.3).

Kuten edellä totesin, muodoltaan passiivisia rakenteita on vain jokunen (1–6). Huomattakoon erityisesti Laur. Petrin rakenteet, joissa passiivin 2. partisiippiin liittyy objekti (4–6). Akkusatiiviobjektia (näytteissä ravinnon) ei nyky-yleiskielessä käytetä tällaisessa rakenteessa.

Esimerkkejä:

(1) Cunnialisis cocouxis myös oldais, [huorintekijä] ei soisi muusta puhet pidetäwän - - cuin haureuden menost LPet 1656 B4b

(2) Mitä Opetuslapset owat Christusta kijnniotettais tehnyet Ika 1659: 57

(3) Ah josca näin caicki ajattelisit - - ei nijn pahoia sanomita yölesist Reijuist cuuldais nostua LPet 1644a C4b

(4) nisuin seas caswa ohjackeit - - ja wahingolisij yrtiä, hywis krydimais - - ioita syötyä - - cuolema edes seiso, jollei idzens ole siunannet LPet 1644a K3b

(5) II. Näytetän, idze K. Davidin kehoitus kijttämän Jumalat rawinnon saatua, sanoden LPet 1644a M3a

(6) Syrach neuwo - - kijtost Luojal andaman, rawinnon saatua LPet 1644a Nb

Näytteissä (7–19) predikaattina on tehdessä-tyyppi, jolla on passiivis-geneerinen merkitys. Rakenteet tuntuvat luontevilta, koskapa niitä viljellään nykyisessä puhekielessä: passiivisen ja geneerisen sivulauseen vastineina esiintyvät tehdessä-muodot ovat yleisiä murreaineistossa (Ikola & al. 1989: 331–333).

Esimerkkejä:

(7) jotca [= kirjat] hän - - annoi Präntin tulla - - joita lukees monen Silmät owat auwennet Proc 1690: 40

(8) [synti] on Ihmiselle tehdes sangen makia Ika 1659: 80

(9) Pitä myös pitämän tallella [palkka ym.] - - että tarwites Löytäisijn Raj 1654a C4b

(10) Ja tämä [= syntien tunnustaminen] taita tapahtu sekä Seuracunnan yhteydes - - Nijn myös Ripille käydes LPet 1644b A4a

(11) Walwoisa Sathan kehoitta pahoin töihin, maatesa häijyin unijn LPet 1644a F2a

(12) [huoruus tapahtuu] sucu rutzaudes, ja maatesa miehen puolen ia eläinden cansa LPet 1656 A4b

(13) Tätä P. Lutherus jocapäiwä sekä ylösnostes että maata pannes ajatteleman neuwo LPet 1644a Aa

(14) jotca [= Isä, Poika ja Pyhä Henki] rucoillesa ei eritetä toinen toisestans LPet 1644a Fa

(15) että ne hywät pyhät Engelit - - tääldä lähteis ijancaickiseen Elämän sisälle johdataisit LPet 1670 esip

(16) nijn myös - - Perkelet sitä suloista ändä, JESVxen Nime mainites, carconewat LPet 1644a Ma

(17) he sidottuna patzasen händä [nim. sotilaat Jeesusta], ei nijncuin lapsia curittaesa, piesne witzoilla, waan - - julmilla caarexilla ja ruotiamilla - - frimoit ja suomustelit Raj 1654b M2a

(18) Nijncuin Wierast cunniall wastan ottais, tule monda estettä, ettei tahdon jälken, saada sen cansa mennä Raj 1654b C4a

(19) monda muutakin syndiä tehdän, wilia pyytes, sitä nautites ia sen seas LPet 1644a K4a

Nykykieleen käymättömiä ovat seuraavien tekstinäytteiden subjektittomat rakenteet, sillä nominaalimuodon merkitys ei ole passiivinen eikä geneerinen. Näytteissä (20–26) subjektin ilmaisimena olisi nyky-yleiskielessä persoonapronominin genetiivi + omistusliite. Rakenteen subjekti ilmenee näissä tapauksissa kontekstista: se on matriisilauseen objekti (Bileamia, Diinaa, muutamat), objektin määrite (vanhan miehen, jonka) tai objektiin rinnastettava konstituentti (hänelle). Näytteissä (27–29) nykykieli ilmaisisi subjektipersoonan omistusliitteellä. Valtaosa esimerkeistä on Laur. Petriltä, jonka teksteissä subjektittomia rakenteita on erityisen runsaasti.

Esimerkkejä:

(20) Herran Engelit owat wastan [väärintekijöitä]: Nijncuin Bileami mennesä Israelin cansa kiroman LPet 1670 D2a

(21) jota aina cowa onni cohta, nijncuin Dijnat, joutilassa käyskendelles, weliein työs olles LPet 1656 D3a

(22) muutamat Ihmisten Lapsist tähän raadolliseen Elämään tuldua, Risti riudutta - - ja Sairaus surcastutta Hamm Ab

(23) Jumala on yhden wanhan miehen silmät awannut, muiden cansa atrioites LPet 1644a K4b

(24) luemme, yhdest toisest Jumalisest Miehest - - jonga silmät Jumala oli awainut, Munckein joucon olles LPet 1644a G2a

(25) Ja cosca hänelle [= Ignatiukselle] kysyttin martyrerades, mixi sijnäkin nijn usiast Jesusta mainitzi, wastais, sanoden LPet 1644a A4a

(26) Simon Noidan tygö P. Hengi myös casteen wastan ottades Philippuxeld, caswons puolen käänsi LPet 1644b E2a

(27) Mosexen Waimo - - tiellä matkas olles ymbärinsleickais hänen poicans Esinahan Kex B4a

(28) ihminen taitamatoinna nuorna olles casten lijtton wahwana pitä LPet 1656 B3a

(29) Catzo cuinga Herran Engelild warieldin Moses, nijncuin sijtes, nijn syndymises LPet 1670 B4b

(30) Nijn myös Ripille käydes, cusa me yhteisest Jumalan saarna miehen edes caicki syndim tunnustam - - item; idze wälil ollesa, aina joca paicas LPet 1644b A4a

39.7 Referatiivirakenne (partisiippirakenne) ja sen sukulaisrakenteet

39.7.1 Yleistä

Osmo Ikolan (1974) lauseenvastikekriteereistä poiketen käsittelen referatiivisina lauseenvastikkeina myös sellaiset rakenteet, joiden predikaattina on translatiivimuotoinen partisiippi. Ikolan (1960) aiemman terminologian mukaisesti käytän eri rakennetyypeistä nimityksiä ensimmäinen, toinen ja kolmas partisiippirakenne. Tällöin ensimmäistä partisiippirakennetta edustavat tyypit Luulen vauvan nukkuvan ja Vauva näyttää nukkuvan, toisin sanoen nykysuomen varsinaiset referatiivirakenteet. Toista partisiippirakennetta edustaa tyyppi Odotan häntä tulevaksi ja kolmatta tyyppi Ehdotan tehtäväksi joitakin muutoksia. Koska ns. translatiivirakenne (Luulin sinua ahkerammaksi) määrätapauksissa vastaa partisiippirakenteen tavoin että-lausetta, käsittelen myös sen tässä jaksossa.

Aistimista, ajattelemista ja puhumista ilmaiseviin verbeihin liittyvä, eksplikatiivista että-lausetta vastaava referatiivirakenne on nykyään suunnilleen yhtä yleinen kuin temporaalirakenne; eri aineistoissa sen ranki vaihtelee (ks. taulukko 17). 1600-luvun saarnojen peruskorpuksessa referatiiivirakenne on toiseksi yleisin lauseenvastike, mutta eräillä kirjoittajilla (mm. Laur. Petri) temporaalirakennetta harvinaisempi. Lauseopin arkiston yleiskielen aineistossa (Ikola & al. 1989: 466-484) referatiivirakenteita on tuhatta sanetta kohti 2,5, ns. Oulun korpuksessa (Koistinen & al. 1976) 2,3; eräissä tekstilajeissa, kuten asiaproosassa, sanomalehtiuutisissa, humanistisissa ja yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa, määrä on lähes kaksinkertainen. 1600-luvun aineistossa vastaava frekvenssiluku on 2, mutta yksilölliset erot ovat huomattavat (Petrus Bångilla ei ole ainuttakaan rakennetta, kun taas Tuomas Rajaleniuksen frekvenssi on 2,8 ja Laur. Petrin 3,3).

Nykysuomen referatiivirakenne on siinä määrin itsenäinen, että sen konstituenttien muoto on vain määrätapauksissa matriisiverbistä riippuvainen. Rakenteen predikaatin asuksi on vakiintunut n-päätteinen muoto (= 1. partisiippirakenne), joskin sporadisesti tapaa myös translatiivimuotoisia; nämä ovat kuitenkin adjektiivinomaisia ja niin ollen lähellä translatiivirakennetta: Tiesin painoksen loppuunmyydyksi, Tunsin itseni uhatuksi (ks. 39.7.4). Aktiivisen ei-eksistentiaalisen rakenteen subjekti on nykykielessä aina genetiivissä: Uskottiin ~ En usko lasten hukkuneen; objekti ja predikatiivi taas ovat samassa sijassa kuin vastaavassa että-lauseessa. Sitä vastoin eksistentiaalisen rakenteen subjektin sekä passiivisen rakenteen objektin sija määräytyy edelleen matriisiverbistä, sikäli kuin konstituentin partitiivi ei johdu muista syistä: Luulin heille syntyneen kaksoset; En usko miestä vangitun; Kerrottiin mies pidätetyn jne.

Vanhan kirjakielen partisiippirakenne etsii vielä muotoaan: se on nykyvastinettaan epäitsenäisempi sikäli, että sen konstituenttien muoto on paljolti riippuvainen matriisiverbistä. Eksistentiaalisen ja ei-eksistentiaalisen rakenteen välillä ei ole nykyisenlaista eroa, joten esimerkiksi subjektin sija vaihtelee rakenteen laadusta riippumatta. Niin subjektin kuin predikatiivin sija on normaalisti sidoksissa matriisiverbiin. Rakenteen predikaatinkaan asu ei ole vielä vakiintunut, joskin n-päätteiset partisiipit ovat enemmistönä (tästä ja muista eroista seuraavissa jaksoissa). Nykyisestä poikkeavia piirteitä ovat kieltoverbin esiintyminen rakenteessa ja nykyistä vaihtelevampi sanajärjestys.

39.7.2 Ensimmäinen ja toinen partisiippirakenne

39.7.2.1 Matriisiverbit

Valtaosa referatiivirakenteista liittyy transitiiviverbeihin ja on siis matriisiverbinsä objektina. Intransitiiviverbiin liittyviä subjektina olevia rakenteita on nykyisessä kirjoitetussa kielessä 20–30 % partisiippirakenteista, yleiskielen aineistossa 20,3 %. Subjektisia rakenteita on 1600-luvun saarnoissa huomattavasti vähemmän, alle 10 % rakenteista.

Ainoa todella yleinen intransitiivinen matriisiverbi on 1600-luvun teksteissä näkyä; toisella sijalla on huomattavasti harvinaisempi pitää (merkitys 'sanotaan, kuuluu'), jolla vielä nykyäänkin voi murteissa olla tämä funktio. Sitä vastoin intransitiivinen näyttää-verbi esiintyy saarnoissa partisiippirakenteen matriisiverbinä vain pari kertaa, tuntua ja kuulua eivät kertaakaan. Nykymurteissa näkyä on säilyttänyt suosionsa: se on kuulua-verbin jälkeen toiseksi yleisin intransitiivinen matriisiverbi. Yleiskielessä suosituimmat ovat näyttää ja tuntua, kun taas näkyä ja kuulua ovat harvinaisia. Ylipäänsä subjektinen partisiippirakenne on murreaineistossa – siis puhekielessä – tavallisempi kuin yleiskielessä.

Vaikka referatiivirakenteen matriisiverbeinä tulee kyseeseen suuri joukko eri verbejä, valtaosa rakenteista liittyy harvalukuisiin suosikkiverbeihin. Yleensä kahteen suurtaajuisimpaan verbiin liittyy noin neljännes rakenteista, viiteen suurtaajuisimpaan noin puolet ja kymmeneen kaksi kolmannesta tai enemmän. Seuraava kaavio osoittaa, kuinka suuren osan matriisiverbiesiintymistä eräiden aineistojen kärkiverbit kattavat (ks. Forsman Svensson 1985: 57–64). Mukana on 1600-luvun uskonnollinen kirjallisuus (saarnojen lisäksi käännöskirjallisuus, mutta ei Raamattu), nykyinen taide- ja asiaproosa.

Ranki	1–2	1–5	1–12
1600-luvun usk. proosa	22 %	46 %	75 %
Nykyinen taideproosa	27 %	49 %	74 %
Nykyinen asiaproosa	27 %	48 %	68 %

Referatiivirakenteiden suurtaajuisimmat matriisiverbit ovat paljolti samoja 1600-luvun uskonnollisessa kielessä kuin nykyään; eniten verbivarasto on muuttunut nykyisessä asiaproosassa. Taulukkoon 26 on merkitty edellä mainittujen tekstilajien viisitoista kärkiverbiä, sekä transitiiviset että intransitiiviset (i). Ainoa nykykielessä matriisiverbinä esiintymätön 1600-luvun verbi on käännöslaina löytää (ru. befinna).

Taulukko 26. Referatiivirakenteen 15 yleisintä matriisiverbiä 1600-luvun uskonnollisessa proosassa sekä nykyisessä taide- ja asiaproosassa

	1600-luvun usk.proosa	Nyk. taideproosa	Nyk. asiaproosa
1.	luulla	näyttää (i)	näyttää (i)
2.	tietää	sanoa	sanoa
3.	nähdä	tuntua	ilmoittaa
4.	sanoa	luulla	katsoa
5.	näkyä (i)	kuulla	kertoa
6.	kuulla	tuntea	uskoa
7.	uskoa	nähdä	arvella
8.	ajatella	tietää	tuntua (i)
9.	ymmärtää	pelätä	väittää
10.	tunnustaa	huomata	arvioida
11.	tuntea	odottaa	todeta
12.	toivoa	uskoa	toivoa
13.	löytää	kuvitella	nähdä
14.	opettaa	tahtoa	osoittaa
15.	suoda	haluta	odottaa

39.7.2.2 Predikaatti

Referatiivirakenteiden predikaateista noin 85 % on 1600-luvun saarnoissa n-päätteisiä: tekevän, tehneen, tehtävän, tehdyn; translatiivimuotoista tyyppiä tekeväksi, tehneeksi jne. on runsaat 10 %. Lisäksi on kolmisen prosenttia sellaisia tapauksia, joissa predikaatti on tyyppiä tekevä(t), tekevää, olevan t. olleen tehneen, olevan tehty t. tehdyn. Mainittakoon, että nykykielessä harvinaisia muotoja esiintyy huomattavasti runsaammin 1600-luvun lakikielessä: translatiivimuotoisten partisiippien osuus on peräti 30 %. Translatiivissa on yleensä 2. partisiippi, ennen kaikkea passiivinen (tyyppiä tehdyksi 90–95 %, tyyppiä tehdyn 5–10 % tästä partisiippikategoriasta), joskin myös aktiivin 2. partisiipin translatiivi on melko tavallinen (tehneeksi lähes 25 %, lakikielessä 40 %). 1600-luvun partisiippirakenteen predikaatin valinta partisiippityypeittäin näyttää karkeasti seuraavanlaiselta:

tekevän (akt. 1. partisiippi)
tehneen t. tehneeksi (akt. 2. partisiippi)
tehtävän (pass. 1. partisiippi)
tehdyksi (pass. 2. partisiippi)

Yleisin predikaatti on niin 1600-luvun teksteissä kuin nyky-yleiskielessä aktiivin 1. partisiippi (osuus 70–80 %), ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tämä partisiippi on 1600-luvun saarnoissa nykyasussaan (tekevän). Passiiviset rakenteet (tehtävän, tehdyksi ym.) ovat vanhassa kirjakielessä nykyistä yleisempiä: saarnakirjallisuudessa niiden osuus on noin 13 % (lakikielessä yli 20 %), nykyisessä kirjasuomessa yleensä viiden prosentin paikkeilla (yleiskielen aineistossa 4,4 %). Erityisen harvinainen on 1600-luvun teksteissä passiivin 2. partisiipin n-päätteinen asu (tehdyn), kuten ilmenee seuraavasta 1600-luvun uskonnolliseen proosaan perustuvasta laskelmasta: tehtävän 38, tehtäväksi 10, tehdyn 4, tehdyksi 28 (partisiippeja 631). Mainittakoon, että tehdyn-tyyppiä on nyky-yleiskielenkin aineistossa vain kuusi esiintymää (partisiippeja 477).

Esittelen seuraavassa sellaisia 1600-luvun aineiston partisiippirakenteita, joissa predikaatin muoto poikkeaa nykyisestä. Nykykäytännön mukaisia predikaatteja esiintyy mm. seuraavan jakson (39.7.2.3) subjektiesimerkeissä. Jos saarnakirjailijat eivät käytä näitä muotoja tai jos kyseisiä muotoja on hyvin vähän, esitän näytteitä muusta 1600-luvun kirjallisuudesta.

Esimerkkejä:

a) Tyyppi tekeväksi, tehneeksi

(1) nijncuin he olisit tahtonet itze heillens tehtäwäxi ja tapahtuwaxi Hamm Ca

(2) [vaimo ei] muista enä waiwans, waan iloitze syndynexi Ihmisen Mailman Kolck C3b

(3) [Penelopen kosijat] hogit Vlyssexen jo pois tullex LPet 1656 Db

(4) Ja pidetän tämä Mailma eli luomisen meno jo culunexi P. Lutheruxen laskun jälckin hänen Bibliasans 5636 Ajastaica: LPet 1670 B2b

(5) Muitten askelet ia jäljet minua peljättäwät, caicki näky mennex ja ei yhtäkän palannex LPet 1644a Da

(6) Jumala cuca minä olen ettäs tahdot itzes minulda racastettawax Proc 1681 B4a

(7) Kirckon, cusa te taas saatte cuulla Jumalan sana Saarnattawax Kex A3b

(8) Ja hän Jumalata racasta joca toiwotta itzens Jumalan cansa yhdistetyxi Proc 1681 B3b

(9) he ymmärsit heidän Sielun paimenens ajallisen cuolemen [!] cautta poistemmatuxi Kex Da

(10) Ja samalla tawalla toises paicas sanotaan, elämän Pää-Ruhtinas tapetuxi Ika 1659: 6

(11) Yxi wiheliäinen Hiob nähdän ja cuullan waiwatuxi ja ahdistetuxi Kolck Bb

* Muu proosa :

(12) TÄstä me opim HERran JEsuxen ollehen, olewan ia olewaxi - - catuwaisille armolisen Pacch 1667 G4b

(13) löytän se tapahtuwax paitzi maacunnan wahingota, nin - - As 29.8.1664b A3a (Pipping 112)

b) Tyyppi tekevä(t), olevan tehneen

(14) Kijttä Jumalat on nijn paljon, cuin tuta ia tunnusta häneldä ainoalda ollen caicki hywät saanen LPet 1644a Ca

(15) muinen tähän aican luullan enin osa ex Regionibus septentrionalibus Christuxen uscoon tulluen käändynexi Ika 1673 A2a

* Muu proosa:

(16) Cuule Christusta neuwowa, ettei sinun täydyis Duomiolla cuulla sanowata: Mengät ijancaickiseen Tuleen te kirotut Tamm 1688:221

(17) sijnä cuullan ruoscat winisewän, ja pyörät kitisewän, orhit hirnuwat, ja rattat wieriwät R 1686 Naahum 3:2

(18) sentähden sanotan jocaitzen Duomiopäiwä olewan tullut, cohta cuin hän cuollut on R 1686 2 Piet esip

Muist. Agricolalta Ojansuu (1909) on kirjannut seuraavanlaisia näytteitä partisiippirakenteiden predikaateista:

leuttin hen oleua raskas
sel eikengen sanota istuua
Ne sanotan oleua Yhden Wanhan Johannesen lehetuskiriat
monet Tōpelit leuten pyhes sijas istuua 'pyhässä virassa on useita typeryksiä'
mine cwlen minun Lapseni Totudhesa waeldawat
että he näghyisit Inhimisilde pastowaiset 'että ihmiset näkisivät heidän paastoavan'
he näky wihainen oleua
ihmedhen - - ioijta eikengen luullut tuleuata

Agricolan partisiipit ovat usein tekevä(t)-tyyppiä, jos partisiippirakenteen subjekti on nominatiivin näköisessä asussa. Näin on silloin, kun matriisiverbi on intransitiivinen tai passiivinen tai kun subjekti on monikollinen. 1600-luvun tekstit osoittavat kehityksen tässä suhteessa kulkeneen pitkälle nykykielen suuntaan, sillä tekevä(t)-tyyppisiä predikaatteja on koko 1600-luvun proosassa vain kourallinen, 15 esiintymää lähes 5 000 partisiipista (Forsman Svensson 1983).

39.7.2.3 Subjekti

Partisiippirakenteen subjektin sijajakauma on 1600-luvun uskonnollisessa proosassa karkeasti seuraavanlainen (jakauma on laskettu n-päätteisen partisiipin sisältävien objektina olevien rakenteiden perusteella):

n -päätteinen sija 70 % ("varma" genetiivi n. 10 %)
nominatiivi-akkusatiivi 20 %
partitiivi 10 %

Intransitiiviverbeihin liittyvien rakenteiden subjekti on nykykielen tavoin yleisesti nominatiivissa (tyyppi Hän näkyy tulevan); translatiivimuotoisten partisiippien subjekti on puolestaan lähes aina matriisiverbin objekti eikä n-sijaa voi katsoa genetiiviksi (Huomasin miehen kadonneeksi).

Nykykielen mukaisen n-päätteisen sijan osuus partisiippirakenteiden subjekteista on peräti 70 %, mutta valtaosaa tapauksista voi yhtä hyvin pitää akkusatiiveina kuin genetiiveinä, koska yksikön akkusatiivi ja genetiivi ovat muodoltaan identtiset. Genetiivistyminen on tosin jo 1600-luvun kirjasuomessa käynnissä, koska "varmoja" genetiivejä on sentään 10 % (Agricolalla "varmoja" genetiivejä on vain muutama). Ilmeisesti juuri akkusatiivin ja genetiivin identtisyys on vaikuttanut genetiivin yleistymiseen, ja yksikkömuodoista genetiivi on levinnyt monikkoihin.

Jos toisaalta otetaan huomioon vain monikolliset subjektit, niistä on puolestaan 70 % nominatiivin näköisessä sijassa. Samoin on laita lukusanojen. Vanhan kirjasuomen passiivin luonteen mukaisesti partisiippirakenteen subjekti on passiivisen matriisiverbin yhteydessä nominatiivissa, toisin sanoen se on matriisiverbin subjekti. 1600-luvun normaalikäytännön mukaisia ovat seuraavanlaiset rakenteet: Näin miehen lähtevän; Näin miehet lähtevän; Mies nähtiin lähtevän. Partitiivisubjektien määrä on nykyistä suurempi, sillä partitiivin käyttö ei 1600-luvun kirjakielessä rajoitu eksistentiaalisiin rakenteisiin. Partitiivisubjekti on mm. melko tavallinen kielteisen matriisiverbin yhteydessä: En nähnyt miestä lähtevän. Kuten jo edellä totesin, eksistentiaalisen ja ei-eksistentiaalisen rakenteen ero ei 1600-luvun kirjasuomessa ole nykykielen mukainen, ja kummankin rakenteen subjektiin pätevät paljolti samat säännöt. Ohessa näytteitä nykyisestä poikkeavista subjektin sijoista.

Esimerkkejä:

(1) tiedät caicki muuttuwan sinulles hywäxi, mitä sinulle tapahtu LPet 1644a Ea

(2) cosca hän [= Rebekka] merkitzi caxoiset rijtelewän cohdusans Ika 1659:45

(3) me ymmäräm - - nämät Hiobin sanat todet olewan Fav A3a

(4) ios sinä näet ia cuulet muut aina muuta huhuwan ia puhuwan LPet 1644a Ma

(5) Israel luetan racastanen Josephita enä cuin muita lapsians Ika 1673 A4b

(6) Ehkä myös Apostolit sanotan Duomidzewan 1. Israelin Sucucunda LPet 1649 D4a

(7) Wertauxen cautta hö sanotan Hwtawan sijhen asti etteij heidän pitä rangaisemata pääsemän Andr Cb

(8) Jos en minä woi kärsiä sormeni päätäkään walkias palawan LPet 1656 B2b

(9) Sekäetti [!] hängään [= Pilatus] vsconut Christusta woiwan ylösnosta Ika 1659:197

(10) Ei myös woi cauwain cuulla, nijtä cahta wihamiestä: Laiscuut ia wireyt keskenän rijtelewän ia napisewan LPet 1644a Ea

Normaalikäytännöstä poikkeavasti subjekti on joskus genetiivissä, kun matriisiverbi on intransitiivinen tai kun partisiippi on translatiivimuotoinen. Tällaisia tapauksia en ole löytänyt saarnoista, vaan esimerkit (11–14) ovat Raamatusta.

(11) Nämät näky wijsan miehen pannen Salomon sananlascuin secaan R 1686 Sananl 30:1 marg

(12) Ei tästä seura, ihmisen taitawan idzestäns käändäidzens R 1642 Hes 18 sel

(13) Nijn sanottin Saulille Dawidin tullexi Kegilaan R 1686 1 Sam 23:7

(14) HERra ymmärsi Phariseusten cuullexi, että JEsus teki enämmän Opetuslapsia ja casti cuin Johannes R 1686 Joh 4:1

Niissä tapauksissa, joissa partisiippirakenteen subjekti ilmaistaan nykysuomessa omistusliitteellä, vanhassa kirjasuomessa käytetään paitsi omistusliitettä myös refleksiivipronomineja, joko itse-tyyppisiä tai suffiksillisia persoonapronomineja (ks. 17.3). Yleisin on pelkkä omistusliite (60–70 %), seuraavana itsens(ä) ym. (10–20 %), harvinaisin on tyyppi hänens(ä), heidäns(ä) (5–10 %). Kuten muissakin nominaalirakenteissa yleisin on 3. persoonan omistusliite tai refleksiivipronomini (neljä viidennestä tapauksista), harvinaisin 2. persoonan. "Virheellisiä" subjektin ilmaisimia on suffiksitapauksissa 7–8 %, yleisimpänä poikkeamana nykykielen käytännöstä refleksiivipronomini + omistusliite pelkän omistusliitteen asemesta (näytteet 15–22).

Esimerkkejä:

(15) me pidäm idzem sille corkialle - - atrialle olewan walmistamattowat [!] Raj 1654a K4b

(16) että hän sillä olis osottanut hänens olewan yhden totisen Wälimiehen Jumalan ja ihmisten wälillä Ika 1659: 160

(17) Christus täsä opetta, osotta ia näyttä hänens, caickella muoto meitä cuulewans Raj 1654b D2b

* Muu proosa:

(18) HERRA käske Prophetan teeskellä idzens olewan hullun R 1642 Sak 11 sel

(19) minä näin minuni woimallisna porteisa olewan R 1686 Job 31:21

(20) tänäpän sinä ilmoitit sinus ei lucua pitäwän sodan päämiehistä eli palwelioistas R 1686 2 Sam 19:6

(21) Sillä eläwät tietäwät heidäns cuolewan R 1686 Saarn 9:5

(22) me vscomma HERran JEsuxen armon cautta, meidäm autuax tulewam Raum 1651c B3b

Noin viisi prosenttia 1600-luvun partisiippirakenteiden subjekteista on infinitiivejä, lauseita tai nollasubjekteja. Infinitiivi- ja lausesubjektit ovat vanhan kirjakielen rakenteissa yleisempiä kuin nykyproosassa, jossa osuus on alle prosentin. Ilmeisesti nykykieli karttaa nominaalimuotojen kasaumia (infinitiivi partisiipin subjektina), kun taas vanha kirjasuomi ylipäänsä suosii kompleksikkaampaa lauserakennetta.

39.7.2.4 Muita seikkoja

Partisiippirakenteen objektia koskeva yleissääntö on 1600-luvun tekstien perusteella sama kuin nykysuomessa: aktiivisen rakenteen objekti on samassa sijassa kuin vastaavassa että-lauseessa, passiivisen rakenteen objektin sija taas määräytyy matriisiverbistä (sivulauseen partitiiviobjekti säilyy tietenkin partitiivina myös nominaalirakenteessa). Ne poikkeamat nykykielen käytännöstä, joita 1600-luvun aineistosta tapaa, selittyvät yleisten objektisääntöjen eroista (ks. jaksoa 27). Poikkeamia on karkeasti arvioiden neljännes objektitapauksista.

Esimerkkejä:

(1) jostas sencaltaiset hywät sanomat aina olet cuullu Saarnattawan LPet 1649 F2a

(2) cuin cuulewat sitä mainittawangin, nijn peljästywät cowin LPet 1649 A2a

* Muu proosa:

(3) hän näki caicki seitzemen poicans yhtenä päiwänä - -pijnattawan R 1686 2 Makk 7:20

(4) HERra näki Lean catzottawan ylön R 1686 1 Moos 29:31

(5) te näettä - - teitänne ulosajettawan R 1686 Luuk 13:28

Passiivisen partisiipin genetiivimuotoinen objekti (näyte 6) on aktiivisten rakenteiden analogiaa:

(6) Calwinianeit, jotca ei luule wastudest syndynein JVmalan armost ia P. Hengen asuimest eroitettawan, ehkä cuinga eläisitkin: LPet 1649 D3a

Partisiippirakenteen predikatiivi on 1600-luvun käytännön mukaisesti subjektin tai objektin sijoissa (ks. 28.4): se noudattaa rakenteen subjektin muotoa siten, että n-sijaisen subjektin yhteydessä on n-sijainen predikatiivi, nominatiivin näköisen subjektin yhteydessä taas nominatiivipredikatiivi; partitiivissa ovat vain jotkin pronominit.

Esimerkkejä:

(7) me ajattelemme Jumalan vnhottaneen olla armollisen Thur

(8) hän [= Jumala] anda sen cuin hän näke meille hyödyllisemmän olewan Raj 1654b

* Muu proosa:

(9) Simon ymmärsi sen caiken olewan petoxen R 1642 1 Makk 13:17

(10) Nijn että nähdän, sen ollen sangen oppenen miehen R 1642 Hebr esip

(11) [Ihminen] ymmärtä ja näke caicki ihmiset olewan sen curiset R 1686 VT:n esip

(12) Mwtamat Kirkot - - näkywät ialot olevan vlcoiselda puolen Alas 1634 C3a

(13) jos se ainoastans löytän olewan cohtulinen Flor 1688: 84

Partisiippirakenteeseen ei nykysuomessa sijoiteta kieltoverbiä, puuttuuhan kieltoverbiltä tarvittava nominaalimuoto (*evän). Yhtenä vaihtoehtona on tällöin sivulause, määrätapauksissa kiellon voi sijoittaa matriisilauseeseen tai ilmaista kielteisyyden kiertoteitse. Vanhassa kirjakielessä on yleistä käyttää kieltosanaa nominaalirakenteissa, niin myös partisiippirakenteessa (ks. 36.2), joskin muut keinot kiellon ilmaisemiseen ovat yhtä yleisiä.

Esimerkkejä:

(14) Jos hö kieldäwät eij murha technens Andr Db

(15) minä sen ymmärsin ei mitän muuta olewan cuin Perkelen cawaluden Raj 1654b K4b

(16) Sillä he hokewat ei taitawan Pawin wäärin mennä, eli erhettyä, eikä kenengen tohtiwan händä nuhdella Raj 1654b Fb

(17) Ja waicka monda jumalatoind on, iotca ei coscan malda yhteist siunaust odotta eli cuullella - - ia ajattelewat ei sen pahemmin heilläns käywän LPet 1644b D3a

Nykykielessä partisiippirakenteen sanajärjestys on melko kiinteä, vanhassa kirjakielessä joustavampi. Rakenteen konstituentit, esimerkiksi subjekti + objekti tai predikaatti + objekti siirtyvät herkemmin matriisilauseeseen kuin nykyproosassa (18–20). 1600-luvun kirjoittajat saattavat sijoittaa jopa koko rakenteen matriisiverbin edelle (21), mikä on nykykielessä tuntematonta.

Esimerkkejä:

(18) Jota [= väärien oppien torjumista] hurskan ja vscolisen opettajan wiran sano Apostoli P. Pawali waatiwan Raj 1654b Gb

(19) Jota tekewän [= pitävän ruumissaarnan] moni minun cansan taisi toiwoa, jongun toisen Hamm A2a

(20) Taencaldaisen tilan - - wielä nytkin mailmas olewan, wahwista jocapäiwäinen coettelemus Fav A2a

(21) Mutamat opettawat - - Että Christus on Jumaluden luondons puolesta kärsinyt: Waan tämän heidän opetuxens wäärän olewan osottaa itze Christus Ika 1659: 7

39.7.3 Ns. kolmas partisiippirakenne

Kuten jo edellä kävi ilmi (39.7.2.2), partisiippirakenteiden translatiivimuotoisista partisiipeista ovat 1600-luvun teksteissä yleisimmät aktiivin ja passiivin 2. partisiippi. Nykykirjallisuuden harvalukuisista ksi-partisiipeista taas valtaosa edustaa 1. partisiippia ja nimenomaan passiivin 1. partisiippia: asiaproosaa käsittävästä aineistosta laskin tehtäväksi-tyypin osuudeksi noin kolme neljännestä kaikista ksi-partisiipeista (Forsman Svensson 1984: 48). Kyseessä on Osmo Ikolan (1956, 1960, 1974) ns. kolmanneksi partisiippirakenteeksi nimittämä rakenne, jota Ikola ei kuitenkaan pidä lauseenvastikkeena. Rakenne liittyy tahdonilmausverbeihin ja vastaa passiivista että-lausetta: Vaalit määrättiin toimitettavaksi myöhemmin; Aquinon murhaa vaaditaan perusteellisesti selvitettäväksi.

Rakenteen yleisimmät matriisiverbit ovat nykykielessä määrätä, vaatia, ehdottaa, esittää, haluta ja suositella, joiden ohella esiintyy sporadisesti muitakin. Kyseistä rakennetta tapaa lähinnä virallisessa kielenkäytössä, mm. komiteoiden ja muiden virallisten elinten esityksiä ja päätöksiä referoivassa asiaproosassa; taideproosassa tyyppiä on vain prosentti tai pari kaikista partisiippirakenteista. Lauseopin arkiston yleiskielen aineistossa on vain 12 esiintymää, mikä on runsaat 2 % partisiippirakenteista; se, että rakenteen osuus on peräti 5,5 % ns. Oulun korpuksen (Koistinen & al. 1976) partisiippirakenteista, johtunee mm. tietokirjallisuuden ja sanomalehtikielen suhteellisen suuresta edustuksesta kyseisessä korpuksessa.

Vanhassa kirjasuomessa kolmas partisiippirakenne on tuiki harvinainen. Passiivin 1. partisiipin translatiivin osuus koko 1600-luvun proosassa jää alle yhden prosentin partisiippirakenteiden predikaateista, ja alle puolet tästä määrästä on tahdonilmausverbeihin liittyviä rakenteita. Ilmaustyypin käyttö on 1600-luvun kirjasuomessa vasta alullaan, ja vielä harvinaisempi kyseinen rakenne on aiemmassa kirjakielessä, mm. Agricolalla ja Sorolaisella.

Vanha kirjakieli viljelee 3. partisiippirakenteen sijasta muita ilmaustyyppejä, passiivin 1. infinitiiviä (Tahdon tämän tehtää), passiivin 2. partisiippia (Tahdon tämän tehdyksi) ja asetusten käännöskielessä myös olla-verbistä + passiivin 2. partisiipista koostuvaa perifrastista infinitiiviä (Tahdon tämän olla tehdyn). 1600-luvun saarnakorpuksessa on suunnilleen saman verran tahdonilmausverbeihin liittyviä passiivin infinitiivejä ja passiivin 1. partisiipin translatiiveja, kumpaakin tyyppiä vain jokunen esiintymä. Peruskorpuksen ulkopuolelta esimerkkejä löytyy tietenkin useampia. Tahdonilmausverbeihin liittyvästä passiivin 1. infinitiivistä on esimerkkejä jaksossa 37.3.3, liittoinfinitiivistä saman jakson muistutuksessa.

1600-luvun proosan harvalukuiset 3. partisiippirakennetta edustavat ilmaukset liittyvät lähinnä verbeihin asettaa 'määrätä', säätää ja tuomita sekä satunnaisesti ilmauksiin anoa, antaa käsky, määrätä, päällepanna 'määrätä' ja tahtoa. Lähes kaikilla verbeillä on 'määräämisen' merkitys, ja verbi määrätä onkin nykysuomessa kolmannen partisiippirakenteen matriisiverbien ehdoton ykkönen.

Esimerkkejä:

(1) Tämä Texti on asetettu saarnattawaxi Seidzemendenä-colmatta-kymmendenä-Sunnundaina jälken P. Colminaisuden Sunnundain LPet 1649 A3b

(2) meidän Esi Isäm on tämän [= julkiripin], yhteisest ia julkisest asettanet Seuracunnan waihella pidettäwäxi LPet 1644b A2a

(3) salaisist menoist, jotca Jumala on säänyt cunnialisest ia toimes tehtäwäxi LPet 1644a L4b

(4) ne [= raamatunsanat] myös häneldä itze hänen Ruumijns saarnaxi - - owat asetetut, ja tällä tilalla täsä HERran Seuracunnas, minulda epäkelwottomalda julistettawaxi anotut Ika 1671 A4a

(5) Ensimmäisistä Maan Hedelmistä - - on Jumala - - Käskyn andanut, yhden Osan ulos tehtäwäxi caiken Nöyryden ja Kijtollisuden canssa Hamm A2a

(6) Sanat jotca tällä hetkellä, Jumalalle cunniaxi - - owat määrätyt selitettäwäxi Kirjoitta Apostoli P. Pawali Thur A3b

39.7.4 Translatiivirakenne

Predikatiivilausetta vastaavan partisiippirakenteen voi niin nykysuomessa kuin vanhassa kirjasuomessa yleensä korvata translatiivirakenteella: Tiedän, että poika on älykäs -> Tiedän pojan älykkääksi. Toisaalta nykykielessä on runsaasti translatiivirakenteita, joiden synonyymiksi ei käy enempää partisiippirakenne kuin että-lausekaan (esim. kokea, kuvata, leimata, luonnehtia, tulkita jk tai jtk jksk). Ja päinvastoin: joidenkin verbien yhteydessä partisiippirakenne on luonteva, translatiivirakenne taas joko käymätön tai vain tietyin ehdoin mahdollinen (?Kuulin sinut sairaaksi; ?Ilmoitin itseni uudeksi luokanvalvojaksi).

Translatiivirakenne on 1600-luvun proosassa huomattavasti yleisempi kuin nykyään. Jos lasketaan mukaan sekä partisiippi- että translatiivirakenteen esiintymät, translatiivirakenteen osuus on 1600-luvulla noin 30 %, nykyään 20 %. Taajuus vaihtelee sekä vanhan kirjasuomen että nykyproosan eri tekstilajeissa: translatiivirakenne on suurtaajuisempi 1600-luvun lakikielessä (n. 45 %) ja nykyisessä asiaproosassa (n. 30 %) kuin 1600-luvun uskonnollisessa proosassa (n. 25 %) ja oman aikamme taideproosassa (n. 10 %).

Se, että translatiivirakenteita on 1600-luvun lakikielessä lähes yhtä runsaasti kuin partisiippirakenteita, johtuu lakikielessä toistuvista ilmauksista: lainsuomennoksissa löydetään 'havaitaan', sidotaan ~ tunnustetaan ~ täytetään ~ voitetaan 'todistetaan', langetetaan ~ solvaistaan ~ sorretaan 'julistetaan' ja tuomitaan joku syylliseksi tai syyttömäksi; asetuksissa taas hallitsija löytää, lukee 'katsoo', arvaa 'arvioi, katsoo' tai näkee hyväksi, kohtuulliseksi, kristilliseksi ym. käskeä tai kieltää jotakin. Vanhan kirjakielen translatiivirakenteiden määrää nostaa myös se, että intransitiivisiin aistihavaintoverbeihin (näkyä, näyttää) liittyvä predikatiiviadverbiaali on translatiivissa eikä ablatiivissa kuten nykyään (ks. 30.3.3); sellaiset ilmaukset kuin jk näkyy t. näyttää jksk ovat suhteellisen suurtaajuisia. Taulukkoon 27 on merkitty 1600-luvun uskonnollisessa kirjallisuudessa sekä nykyajan asiaproosassa esiintyvät 15 yleisintä translatiivirakenteen matriisiverbiä; taideproosan olen jättänyt huomiotta, koska rakenne on siinä pientaajuinen ja matriisiverbejä vähän.

Taulukko 27. Translatiivirakenteen suurtaajuisimmat matriisiverbit 1600-luvun uskonnollisessa proosassa sekä nykyisessä asiaproosassa

Ranki	1600-luvun usk.proosa	Nyk. asiaproosa
1.	löytää	katsoa
2.	lukea	osoittautua
3.	tunnustaa	leimata
4.	tuntea	tuntea
5.	näkyä	julistaa
6.	luulla	luonnehtia
7.	osoittaa	kokea
8.	tietää	tulkita
9.	nähdä	nähdä
10.	arvata	tajuta
11.	näyttää	todeta
12.	sanoa	epäillä
13.	uskoa	kuvata
14.	soimata	tunnustaa
15.	ajatella, ymmärtää	väittää

1600-luvun suosikkiverbit löytää ja lukea kattavat noin 30 % kaikista matriisiverbiesiintymistä; viiden kärkiverbin osuus on 60 % ja kymmenen lähes 80 % esiintymistä. Toisin on nykyisessä asiaproosassa: viiden yleisimmän matriisiverbin osuus on 30 % ja kymmenen yleisimmän alle puolet esiintymistä. 1600-luvun proosan matriisiverbeistä löytää, näkyä, soimata ja (intransitiivinen) näyttää eivät esiinny nykykielessä translatiivirakenteen matriisiverbeinä, eikä nykykieli juuri käytä tässä funktiossa lukea-verbiäkään. Vanhan kirjakielen kärkiverbien löytää ja lukea suosio perustuu vieraiden kielten vaikutukseen: verbit ovat useiden muunkielisten ilmausten yleisvastineita, ja niillä on monta merkitysvivahdetta. Ohessa esimerkkejä sellaisista translatiivirakenteista, jotka ovat nykykielessä epäluontevia.

Esimerkkejä:

(1) nämät Wijsi Wijsastakin Neidzet löyttin, myös Vneliaxi - - yliän tulles LPet 1649 Fb

(2) wiatoinda Christusta nijtten edestä cuoletta, ei he mixikään lue Ika 1659: 84

(3) ettei [sanankuulijat] sencaldaisia cauhioita Lihan töit - - ollengaan synnixi lukenet LPet 1656 A2a

(4) Nijn Pilatus, että hän cuuli hänen Galilaealaisexi, lähetti hänen Herodexen tygö Ika 1659: 102

* Muu proosa:

(5) eikä yxikän uscaldanut ilmoitta itzens Judalaisexi R 1686 2 Makk 6:6

(6) Mutta muista paha silmä saidaxi R 1686 Siir 31:14

(7) Micha näki heidän händäns wäkewämmäxi R 1686 Tuom 18:26

(8) Jumala tahto caickia ihmisiä autuaxi R 1686 1 Tim 2 summ

(9) jotca Jumalan luottawat, he ymmärtäwät hänen uskollisexi Pacch 1667 K4a

(10) Nyt kieldä hän ihdhensä rascaxi Koll 1648:290

(11) Jos Isändä cuole, ja emändä sano ihdhensä rascaxi Koll 1648:49

Translatiivirakenteen subjektijäsen on vanhan kirjasuomen objektisääntöjen mukaisesti usein nykyisestä poikkeavassa sijassa: akkusatiivissa odotettavan partitiivin sijasta (12, 13, 18) tai partitiivissa akkusatiivin sijasta (14, 19, 20) ja nominatiivissa passiivisen matriisiverbin yhteydessä (15–17). Objektikatsauksessa on esimerkkejä myös translatiivirakenteesta (ks. 27.2.2).

Esimerkkejä:

(12) he luulit hänen mailmallisexi Cuningaxi Raj 1654b Ga

(13) Lulechcos nijn halwaxi sinun huorudes LPet 1656 A3b

(14) suruttomat ihmiset, jotca huorutta - - ei synnix, waan yhteisex tawax ia cunniaxi lukewat LPet 1656 A3b

(15) myös se on suuri asia, että me kijtolisexi löyttäisimme LPet 1644a M2b

(16) Että me näin Jumalan edes puhtaxi ja nuhtettomaxi, Rauhas löyttäisin Hamm C3a

(17) täsä Textis he todistetaan, wapaaxi Walhest ja puhtaxi Petoxest Hamm B4b

* Muu proosa:

(18) cuinga he sanowat Christuxen Dawidin Pojaxi R 1686 Luuk 20:41

(19) cuinga sijs sinä olet minua nijn halwaxi lukenut R 1686 2 Sam 19:43

(20) tundecat minua Jumalaxi R 1642 Ps 46:11

Odotettavan translatiivin sijasta saattaa esiintyä vieraiden mallien mukainen komparatiivilauseke. Lause Lammikko näytti veren kaltaiselta voi vanhassa kirjasuomessa kuulua joko Lammi näkyi vereksi tai Lammi näkyi niin kuin veri (ks. 30.3.3). Pari esimerkkiä:

(21) osottacam meitäm caikisa nijncuin Jumalan Palweliat Proc 1690: 20

(22) [meidän pitä] osottamam meitäm caikis Asiois nijncuin Jumalan palweliat Hamm 14

39.8 Statusrakenne

Nominativus absolutus ja partitivus absolutus (irrallinen nominatiivi ja partitiivi) tunnetaan Osmo Ikolan (1974) käyttöön ottaman terminologian mukaisesti statuslauseenvastikkeena. Tätä lauseenvastiketta on kahta tyyppiä. Ensimmäisessä on predikaattiosana 2. inf. instruktiivi: Tyttö katsoi poikaa silmät säteillen. Tämä tyyppi on harvinainen, sillä Lauseopin arkiston yleiskielen aineistossa tätä rakennetta on vain seitsemän, murreaineistossa ei ainuttakaan (Ikola & al. 1989: 344–345). Toisesta tyypistä puuttuu varsinainen predikaattiosa, joskin sitä edustaa rakenteessa adverbiaalina tai predikatiiviadverbiaalina oleva nomini (etärakenteeseen voi ajatella olla-verbin): Tyttö katsoi poikaa hymy huulillaan; Poika astui sisään posket punaisina. Tätä tyyppiä on yleiskielen aineistossa 69 esiintymää (vain yhdessä subjektiosa on partitiivissa) ja murreaineistossa 172 (mts. 507–511). Kaiken kaikkiaan statusrakenne on nykykielessä harvinainen, joskin sitä on enemmän kirjoitetussa kuin puhutussa kielessä.

Vanhassa kirjakielessä statusrakenteiksi katsottavia esiintymiä on vain muutama, kaikki nominativus absolutus -tyyppisiä. Predikaattia edustaa nomini. Ylipäänsä nominativus absolutusta on vain kahdella saarnakirjailijalla, Laur. Petrillä ja Thuroniuksella (näytteet 1–5). Laur. Petrin ilmaus päät hawin 'päätä pahkaa' esiintyy hänellä samassa teoksessa myös asussa päätä hawin (owat työhöns juosnet päätä hawin 1644a D4b), joten ”nominativus absolutus” lieneekin tässä tapauksessa loppuheittoinen partitiivi, toisin sanoen päät(ä).

(1) [Rukoilijat] cadzowat suloisest yhtiäpäin, pää wähäist cummarruxes LPet 1644a H2a

(2) ei meidän pidä cuin jerjettömät Luondo-cappalet - - ja cuin Sica caucalos, Pöydän tygö päät hawin juoxeman LPet 1644a H2b

(3) tuli Sathanas hänen tygöns, suuri kiria kädes LPet 1670 C3a

(4) Seisocat wyötetyt cupeista totudella - -. Ja jalat walmixi kängitetyt, saarnaman rauhan Evangeliumita Thur s. 17

(5) He [= kuolleet] seisowat Caridzan edes, walkeilla waatteilla puetetut, ja Palmut heidän Käsisäns Thur s. 21

Nominativus absolutus voisi olla kyseessä myös näytteissä (6, 7). Toisaalta sama Raamatun sitaatti (1 Moos. 3; 17, 19) esiintyy myös varmana genetiivinä (8), joten genetiiveinä lienee pidettävä kaikkia kolmea varianttia.

(6) Idzecungin pitä elättämän idzens surulla caickena elinaicanans, ja syömän leipäns odzans hies Thur s. 12

(7) Sun Leipäs pitä sun syömän odzas Hies Andr C4a

(8) hänen pitä syömän Leipäns Otzan Hies Kolck B3a

Sellaisissa tapauksissa, joissa nykyinen kirjoitettu kieli todennäköisesti käyttäisi nominativus absolutusta, vanha kirjakieli suosii muita ilmauksia: absoluuttista instruktiivia (9–12), joka sekin on harvinainen, muita instruktiivi-ilmauksia sekä adessiivia tai sen synonyymina kanssa-postpositiota 13–17).

Esimerkkejä:

(9) Zionin tyttäret - - käywät kenos cauloin, kijlus silminä ja corjast astelewat Ika 1659: 114

(10) Tämän tähden on myös nyt monda wesis Silmin Thur s. 4

(11) Monda löytän myös tämän Ischariotexen welie, jotka ylistäwät Ihmistä silmäin edesä, waan takana corwin panettelewat Ika 1659: 55

(12) Eikö hänellä ole syytä, itcu Suulla ja wesissä Silmin walitta ja surcutella Kolck A2a

(13) he caicki [= Israelin kansa] cuiwin jalgoin läpidzen käwit Raj 1654b D4a

(14) [Jumala ruokkii jokaisen] ettei yxikän, cusakan, tyhijn wadtsoin maata mene LPet 1644a M3b

(15) Lasten ia Perhen pitä siwiäst yhteen panduin eli ylösojetuil käsil, pöydän edes seisoman ia sanoman: LPet 1644a esip

(16) opetetan, cuinga idzecukin - - pitä idzens walmistaman pöydän tykö lukeman, nimittäin - - siwiäst, caunist, yhten-pannuil ia ylösojetuil käsil LPet 1644a M2a

(17) erinomaisest on hän Jumalata aina Jumalisilla huocauxilla ja ylösnostetuin kätten cansa rucoilut Thur s. 28

Huomattakoon myös näytteen (18) inkongruentti ilmaus, jonka nykyvastineeksi tosin ei käy nominativus absolutus vaan kongruentti essiivi-ilmaus: molempina värssyinä = kumpanakin versiona.

(18) on tarpelinen, että tämä - - kijtos lucu - - wielä edespäingin molembina wersyin luetan LPet 1644a I4b