Virtuaalinen vanha kirjasuomi
  1. Artikkeleista
  2. Pronominien ja omistusliitteiden käytöstä
  3. Subjektista
  4. Objektista
  5. Predikatiivista
  6. Eräistä attribuuteista
  7. Sijamuotojen käytöstä
  8. Tempuksista
  9. Moduksista
  10. Passiivista
  11. Kongruenssista
  12. Negaation erikoispiirteitä
  13. Infinitiivien käytöstä
  14. Partisiippien käytöstä
  15. Lauseenvastikkeista
  16. Virkkeistä ja lauseista
  17. Sanajärjestyksestä








31.1 Yleistä

31.2 Postpositiorakenteita

31. POSTPOSITIOILMAUKSET SIJAMUOTOJEN VASTINEINA

31.1 Yleistä

Vanhalle kirjakielelle tyypillisiä verbi-ilmauksia ovat verbin ja partikkelin liitot. Ns. prefiksiverbeissä eli yhdysverbeissä partikkeli kuuluu kiinteästi itse verbiin ja koko verbi-ilmaus voi saada määritteekseen mm. objektin: ylitsekäydä käsky, ylitsevoittaa vihollinen tai edesseisoa 'puolustaa' jtk (vrt. ru. övervinna, försvara). Prefiksiverbejä on esitelty muoto-opin jaksossa 23.1.

Osa yhdysverbien prefikseistä esiintyy muiden verbien yhteydessä postpositioina: verbiin liittyy postpositiorakenne, jolla on sama funktio kuin verbin rektion mukaisella sijamuodolla on nykykielessä: katsoa jnk päälle, valittaa jnk ylitse pro katsoa jtk ~ jhk, valittaa jtk ~ jstk. Samankin verbin yhteydessä partikkeli on milloin prefiksinä, milloin postpositiorakenteessa: voittaa jnk ylitse tai vastata jnk edestä 'puolustaa jtk'. Postpositiorakenteille löytää helposti esikuvat ruotsista, jossa samoihin verbeihin liittyy prepositio-objekti (titta på, klaga över). Yleisimpiä ovat nimenomaan verbeihin liittyvät ja nykykielen objektia tai valenssiadverbiaalia vastaavat postpositiorakenteet, mutta postpositiorakenteita esiintyy myös substantiivien ja adjektiivien määritteinä ja vapaina adverbiaaleina.

Ruotsin prepositio-objektien käännösvastineina vanhan kirjakielen verbeissä esiintyvät postpositiot edestä, jälkeen, perään, päälle ja ylitse (ru. för, efter, , över), satunnaisesti jotkin muut. Näiden postpositiorakenteiden nykyvastineena on yleensä partitiivi tai suuntasija (illatiivi tai elatiivi: ajatella jnk päälle -> ajatella jtk, luottaa jnk päälle -> luottaa jhk, tehdä loppu jnk päälle -> tehdä loppu jstk). Ruotsin (prepositiollisten) datiiviobjektien – prepositioina till, för, åt – yleisvastineena on jnk tykö, joskin postpositioilmaus on teksteissä harvinaisempi kuin nykykielen mukainen allatiivi.

Prepositiolla med on ruotsissa useita funktioita, jotka nykysuomi ilmaisee mm. adessiivilla, komitatiivilla tai sti-adverbilla (med handen 'kädellä', med att skriva 'kirjoittamalla', med sin familj 'perheineen', med tålamod 'kärsivällisesti'). Vanha kirjakieli viljelee näissä tapauksissa kanssa-postpositiota, joka esiintyy oudommissakin yhteyksissä ruotsin fraasien mukaisesti. Jopa postpositioita päällä/päälle, sisällä/sisälle ja tykönä käytetään ruotsin prepositioiden tapaan konkreettisissa lokaali-ilmauksissa nykyisten paikallissijojen vastineina (ru. , i, hos).

Olen vertaillut vanhan kirjasuomen postpositiorakenteita nimenomaan ruotsin prepositioihin, koska vastaavuus on helppo havaita. Tietenkin mallin antajina tulevat kyseeseen myös muut kielet, etenkin latina ja saksa. Esimerkiksi prepositiot ad 'luo', pro 'edestä, sijasta' ja sub 'alla, alle' sopivat hyvin postpositioiden tykö(), edestä ja al(l)a esikuviksi.

31.2 Postpositiorakenteita

Vanhan kirjakielen pre- ja postpositioita, niiden rektiota ja merkityksiä on esitelty muoto-opin jaksossa 20.2, jossa on myös joitakin näytteitä nykyisiä sijamuotoja vastaavista postpositiorakenteista. Sijojen vastineina esiintyvät taajimpaan postpositiot edestä, kanssa, päälle, tykö/tykönä ja ylitse. Harvinaisempia ovat alla, edessä, jälkeen, perään, puoleen, päin, päällä ja sisällä. Esittelen kyseisten postpositioiden funktiot ja lause-esimerkkejä saarnakirjailijoilta (postpositiot aakkosjärjestyksessä).

AL(L)A

Ilmaus jnk al(l)a annettu on vanhan kirjakielen taajakäyttöisiä fraaseja, merkitys kontekstin mukaan 'alistaa jhk, joutua jnk alaiseksi, kohteeksi t. kärsimään jstk, olla jnk alaisena, kohteena' (vrt. lat. subiectus 'alistettu, jnk alainen' ja ru. undergiven, underkastad).

Esimerkkejä:

* Aiempi kirjasuomi:

EDESSÄ

Ruotsin (in)för-preposition käännösvastine, nykysuomessa vastineena allatiivi, aistihavaintoverbien yhteydessä elatiivi (ks. 30.3.3).

Esimerkkejä:

* Aiempi kirjasuomi:

EDESTÄ (ETEEN)

Eräiden verbien ja substantiivien määrite, nykyvastineena elatiivi, joskus essiivi tai partitiivi: itkeä, kiittää, pitää (lisäesimerkkejä jaksossa 30.2.2), pitää murhe 'huolehtia', rukoilla, kiitos, maksu, palkka jnk edestä.

Esimerkkejä:

* Agricola:

JÄLKEEN

Liittyy ruotsin efter-preposition vastineena mm. verbeihin etsiä, isota, janota, odottaa, pyöriä 'tavoitella', vaatia, nykykielen vastineena partitiiviobjekti. Ks. myös PERÄÄN.

Esimerkkejä:

* Agricola:

KANSSA

Suurtaajuinen kanssa-postpositio esiintyy mm. nykysuomen adessiivin, sti-adverbien ja komitatiivin funktiossa, satunnaisesti muissakin tapauksissa.

Esimerkkejä:

(adess.)

(sti-adverbi)

(komit.)

(muu nykyvastine)

Tyypillisiä saarnakirjallisuuden fraaseja ovat mm. tehdä jtk hedelmän kanssa 'menestyksellisesti, tuloksekkaasti' sekä synnin ~ kuoleman ~ Perkeleen kanssa solmittu 'syntiin ym. sidoksissa, sidottu'.

Toistuva ilmaus on niin ikään mennä + tavan adverbi + jnk kanssa 'kohdella jtk jllak tavalla', josta esimerkkeinä seuraavat:

PERÄÄN vrt. JÄLKEEN

Esiintyy jälkeen-postposition tavoin ruotsin efter-preposition käännösvastineena mm. verbien halata 'kaivata, haluta, tavoitella', lähettää, pyrkiä ja seisoa yhteydessä.

Esimerkkejä:

PUOLEEN ~ PÄIN

Kumpikin postpositio esiintyy katsoa-verbin yhteydessä illatiivin tai partitiiviobjektin vastineena, Agricolalla myös eräiden substantiivien määritteenä.

Esimerkkejä:

* Agricola:

PÄÄLLE

Postpositiorakenne jnk päälle liittyy partitiiviobjektin vastineena verbeihin ajatella, armahtaa, epäillä, kaivata ~ kantaa 'syyttää', katsoa, kauhistua, muistaa, seurata, tarkoittaa ja vartioida, illatiivin vastineena verbeihin kuluttaa 'tuhlata', luottaa, panna toivonsa, turvata, uskaltaa 'luottaa', uskoa, vastata, vihastua ja elatiivin vastineena mm. verbi-ilmauksiin hämmästyä, tehdä loppu, todistaa ja vaari(n)ottaa. Samainen rakenne liittyy attribuuttina myös joihinkin mainituista verbeistä muodostettuihin deverbaalinomineihin. Lisäksi se esiintyy 'varmaa' merkitsevien adjektiivien vahva ja vissi sekä muidenkin kuin deverbaalisubstantiivien määritteenä (alkupuhe – lähinnä Agricolalla – esimerkki, herra, päämies, valta ym.). Joissakin tapauksissa postpositiorakenne vastaa allatiivia: vihainen, valistaa kasvonsa. Mainittakoon myös ilmaukset tulla jnk päälle 'vallata jk', sanoa aamen jnk päälle ja langeta jnk (päivän) päälle 'sattua jksk (päiväksi)'.

Esimerkkejä:

Muist. Postpositiot PÄÄLLÄ ja SISÄLLÄ esiintyvät myös konkreettisissa lokaali-ilmauksissa nykyisten paikallissijojen asemesta. Ilmauksella heittää jtk jnk päälle on milloin konkreettinen, milloin abstraktinen merkitys: heittää kätensä jnk päälle = 'tarttua jhk'; heittää synnit Herran päälle = 'jättää Herran kannettavaksi'.

Esimerkkejä:

TYKÖ, TYKÖNÄ

Postpositio tykö esiintyy nykyisen allatiivin vastineena puhumis- ja kirjoittamisverbien sekä niitä vastaavien substantiivien yhteydessä. Myös eräisiin muihin "tulosijarektioisiin" substantiiveihin liittyy tykö-konstruktio (halu, rakkaus, toivo ja uskojnk tykö); nykyvastineeksi sopii yleensä illatiivi. Jo 1600-luvun teksteissä tykö-postpositio esiintyy tällaissa tapauksissa melko harvoin, Agricolan kielessä huomattavasti useammin. Postpositiota tykönä saarnakirjailijat käyttävät viitatessaan Raamatun kirjoihin: Matteuksen tykönä seisoo 'Matteuksen evankeliumissa on, mainitaan'. Muissakin yhteyksissä tykönä esiintyy ruotsin hos-preposition käännösvastineena nykykielen olosijan asemesta (något är vanligt hos någon).

Esimerkkejä:

* Agricola:

YLITSE

Postpositiorakenne jnk ylitse liittyy mm. 'hallitsemista', 'hämmästymistä', 'suuttumista' ja 'suremista' ilmaiseviin verbi-ilmauksiin, joiden määritteenä nykykielessä on milloin partitiiviobjekti, milloin elatiivi tai illatiivi. Rakenne esiintyy myös sellaisten substantiivien määritteenä, joihin ruotsissa liittyy prepositio över. Kyseeseen tulevat otsikot (kirjoitus t. saarna jnk ylitse) ja jonkinlaista isännyyttä ilmaisevat sanat (herra, vouti ym. jnk ylitse), satunnaisesti muutkin substantiivit. Nykykielessä kyseisissä tapauksissa on esimerkiksi genetiivi- tai elatiiviattribuutti. Osaksi postpositioita päälle ja ylitse käytetään synonyymisesti: kauhistua, vihastua jnk päälle t. ylitse; selitys, toimitus, herra jnk päälle t. ylitse.

Esimerkkejä: