 |
||||||||||||
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
||||
|
|
|
|
|
|||||||||
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|||||
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
40.2 Päälauseet ja sivulauseet
40.2.1 Virkkeiden ja lauseiden pituus
40.2.2 Sivulausetyypit ja konjunktiot
40.3 Eräistä sivulausetyypeistä
Suomen kielen virkerakennetta koskevia kvantitatiivisia tutkimuksia on tehty mm. neutraalista asiaproosasta (HKV 1980), nyky-yleiskielestä sekä nykymurteista (Ikola & al. 1989). Tutkimuksissa on noudatettu jossakin määrin erilaisia lauseistusperiaatteita, mistä syystä esimerkiksi asiaproosasta ja nyky-yleiskielestä lasketut frekvenssit poikkeavat odotettua enemmän toisistaan. Vanhan kirjaruotsin virkerakenteesta on myös olemassa suhteellisen tuore kvantitatiivinen tutkimus (Nyström & Saari 1983 ja Saari 1987), jonka lauseistusperiaatteet poikkeavat kummassakin edellä mainitussa suomen kielen tutkimuksessa noudatetuista.
Vanhan kirjaruotsin tutkijat ovat joutuneet ottamaan kantaa samoihin ongelmiin, joita tulee eteen vanhan kirjasuomen lauseita kartoitettaessa. Kyseisen tutkimuksen systeemiä ei kuitenkaan jo kielten erilaisen rakenteen vuoksi voi ilman muuta soveltaa 1600-luvun suomen analysointiin; tällöin ei olisi mahdollista vertailla saatuja tuloksia nykysuomen tutkimuksissa esitettyihin. On siis tehtävä kompromissi, noudatettava niin paljolti kuin mahdollista suomalaistutkimusten periaatteita, mutta tarpeen tullen tehtävä myönnytyksiä vanhan kirjakielen erikoislaadun vuoksi. Jopa nykysuomen, etenkin puhutun kielen, virkerakenteen analysointi saattaa olla hankalaa, mikä käy ilmi edellä mainituista tutkimuksista; 1600-luvun teksteissä on kuitenkin omat ongelmansa.
Olen pyrkinyt noudattamaan nyky-yleiskielen tutkimuksessa käytettyjä laskentaperiaatteita (vrt. Ikola & al. 1989: 27–28) mutta ottanut huomioon myös vanhan kirjasuomen erikoispiirteet. Ongelmat ovat paljolti samat kuin nykyisen puhekielen jaksottelussa: välimerkit osoittavat vanhassa kirjakielessä vain harvoin semanttisen kokonaisuuden, joten graafista virkettä ei voi ottaa virkkeistyksen perustaksi (ks. tuonnempia esimerkkejä). Virkkeistystä hankaloittavat myös anakoluutit, rinnasteisten lauseliitosten löyhyys sekä eräiden konnektorien nykyisestä poikkeava funktio. Esimerkiksi relatiivisanalla alkava lause on määräkonteksteissa tulkittava päälauseeksi (vrt. Nyström & Saari 1983: 78). Lauseenalkuinen että-konjunktio ei välttämättä aloita sivulausetta, vaan sitä on saatettu käyttää ilman merkitystä jonkinlaisena täytesanana (samasta ilmiöstä murteissa ks. Ikola & al. 1989: 87). Myös usein muulloin virkkeistyksessä on käytettävä omaa harkintaa. Lauseistuksen ongelmista mainittakoon etenkin lauseiden alistussuhteet, jotka ovat hankalia silloin, kun virkkeessä on useita rinnasteisia ja sisäkkäisiä sivulauseita (kiilalauseita).
Valaistakseni vanhan kirjakielen virkerakenteeseen liittyviä ongelmia esitän virkenäytteitä 1600-luvun saarnoista (1–8). Ongelmakohdat on lihavoitu ja kunkin näytteen lopussa olen maininnut sulkeissa, miten olen tapauksen ratkaissut, toisin sanoen virkkeistänyt.
(1) Ja waicka Apostoli P. Pawali ymmärsi cuolemans hetken läsnä olewan, puolittain hänen cowasta Fangiudestans ja cahleistans, puolittain Tyrannin wihast ja uhcauxist. Sillä se on tosi cuin wijsas Salomon sano: Cuningan wiha on cuoleman sanan Saattaja Prov. 16:14. Cuitengin Opettajat enimmäst ajattelewat, että Pyhä Hengi on hänelle ilmoittanut hänen cuolemans hetken Thur s. 7 (= 1 virke)
(2) [Isäntä] läxi muille maille, cutzui palweljans, ja andoi heille tawarans yhdelle hän andoi wijsi Leiwiskätä, toiselle caxi, ja colmannelle yhden, ja jocaitzelle warans jälckin, ja meni cohta matkans Kex A4a (= 2 virkettä)
(3) HERra caxi leiwiskätä sinä annoit minulle, catzo, toiset caxi olen minä nijllä woittanut, Näiden palweljoitten wireys tälle Herralle kelpa - - Kex A4a (= 2 virkettä)
(4) Ja coska hän paljon waiwa oli kärsinyt, pijnattu, cuoletettu, ylitzen woittanut synnin, helwetin ja cuoleman, nijn hän on ylösastunut corckiuten ja fangiuden fangixi wienyt. Eph. 4:8. Ja on nyt ey waiwon Adelsmies, waan coko maan Cuningas Kex A4b (= 1 virke)
(5) Patriarchasta Jacobista on opettaja Augustinus merkitäxens ottanut, että cosca hän aiwan cowin rupeis murhettiman Cahden Poicans Josephin ja Benjamin tähden, nijn Jumala sitten eij itzens hänelle nijn julkisest ilmottanut cuin ennen. Pättäen sijtä, että nijncauwan cuin Mailmallinen Suru on meidän Sydämmesäm nijn eij Taiwallinen Lohdutus saa sinne sia Proc 1681 A3a (= 1 virke)
(6) Eikö oikeilla Christityillä yhteisest, ja tällä Uskelan Seuracunnalla erinomaisesti ole Syy itkee tätä Jumalata pelkäwäistä Waimoa josa heidän Seurastans on pojes temmattu yxi erinnomainen hywä Christitty, joca muiden wanhurscasten cansa meni Raolle 'muurin aukolle' HERraa wastan ettei hän pääsnyt Maata turmeleman, nyt että hän on pois otettu on teillä Syy walittaa ja sanoa: Proc 1681 A3a (= 2 virkettä)
(7) Sinä sanot minä uscon että Jumala on minun Isäni, waan minä epäilen sijtä ettei se ole tosi, sillä ett sinä pelkä Jumalata Lapsilisella Pelwolla, ett myös waella Lapsillises Uscalluxes ja cuuliaisudes hänen Caswoins edes, sinä sanot, minä uscon että JEsus on minun lunastanut Synnistä ja Cuolemasta, Sanat owat hywät, mutta cuingasta sinä wielä nytt palwelet Syndiä ja Synnin cautta Cuolemaan itzes wajotat, nämät molemmat eij sowi yhteen, olla lunastettu Synnistä, ja wielä nyt palwella Syndiä - - Proc 1681 C3b (= 3 virkettä)
(8) Jos nyt luonnollisellä Ihmisellä on sencaltainen halu lapsians wastan, ettei hän heille millään muoto, anna wahingollista anomusta, waan mitä hän terwellisemmäxi tietä. Palio enämmin meidän racas Taiwallinen Isän, anda meille Raj 1654b D2b (= 1 virke)
Koska tutkimukseni frekvenssit on laskettu käsin, koko aineiston lauseiden laskeminen olisi liian työläs tehtävä. Tästä syystä aineistona on huomattavasti suppeampi tekstimäärä: kultakin kirjoittajalta on analysoitu noin 800 sanetta (3–4 sivua). Tällöin koko aineistossa on 9 424 sanetta ja 1 311 lausetta. Mainittakoon, että Mirja Saaren (1987: 31) vanhan kirjaruotsin virkkeitä ja lauseita käsittelevässä tutkimuksessa eri tekstilajien lausemäärä oli vaihdellen 1 243–1 738.
Lauseita kirjatessani otin mukaan myös eräät lauseenvastikkeet (vrt. HKV 1980 sekä Nyström & Saari 1983), mutta voidakseni vertailla tuloksia nyky-yleiskielen aineistosta saatuihin (Ikola & al. 1989) vähensin ne sivulauseiden määrästä. Jos lauseenvastikkeet (yhteensä 46) olisi otettu mukaan, lausemäärä olisi ollut 1357 ja lauseenvastikkeiden osuus lauseista 11,7 %. Kokeilin saamieni tulosten luotettavuutta laskemalla frekvenssit ensin vain puolesta aineistosta (kuuden kirjoittajan lauseet); muiden kuuden tekstistä lasketut frekvenssiluvut osoittautuivat lähes samoiksi. Tämän perusteella voi päätellä, että eri saarnakirjailijoiden virkerakenne on hyvin samantapainen eikä laajempi aineisto juuri tuloksia muuttaisi.
Sivulauseiden osuus lauseiden yhteismäärästä on nyky-yleiskielessä noin 25 % (aineistossa 6 853 sivulausetta ja 20 486 päälausetta). Asiaproosasta (HKV 1980) saatu hiukan korkeampi luku (30 %) johtuu osaksi erilaisista lauseistusperiaatteista, esimerkiksi siitä, että eräät lauseenvastikkeet on laskettu sivulauseiksi. 1600-luvun saarna-aineistossa sivulauseita on 47 % (622 sivulausetta ja 689 päälausetta), siis huomattavasti enemmän kuin nykyisessä kirjoitetussa kielessä. Yhtä selvä ero on virkkeiden pituudessa: nykysuomen virke sisältää keskimäärin kaksi lausetta tai vähemmän (vrt. HKV 1980 ja Ikola & al. 1989), 1600-luvun saarnat noin neljä lausetta.
Virkerakenteen erot käyvät ilmi taulukosta 28, johon on merkitty seuraavat 1600-luvun saarnoista ja nyky-yleiskielen aineistosta lasketut frekvenssit: lauseiden määrä virkkeessä (L/V), sivulauseiden määrä yhtä päälausetta kohti (SL/PL), sanojen määrä lauseessa (Sa/L) sekä sanojen määrä virkkeessä (Sa/V). Vertailun vuoksi taulukossa on esitetty myös vuosien 1721–50 ruotsinkielisestä uskonnollisesta proosasta lasketut frekvenssit (Saari 1987), joskaan ne eivät ole täysin vertailukelpoiset erilaisen virkkeistys- ja lauseistussysteemin vuoksi.
Taulukko 28. Lauseiden ja sanojen frekvenssit kolmen aineiston virkkeissä
| L/V | SL/PL | Sa/L | Sa/V | |
| Aineisto | f | f | f | f |
| 1600-luvun saarnat | 4,1 | 0,9 | 7,2 | 29,6 |
| YK | 1,7 | 0,3 | 7,0 | 12,2 |
| 1700-luvun usk. ruotsi | 2,6 | 1,3 | 6,7 | 17,8 |
Luvut osoittavat, että vanhan kirjasuomen virkerakenne on mutkikkaampi kuin nykysuomen: virkkeet ovat pitempiä ja alisteisia lauseita on enemmän. Sitä vastoin lauseiden sanamäärä on suunnilleen sama. Vanhan kirjaruotsin lukuihin vaikuttaa laskentasysteemin erilaisuus: lauseita ja sanoja on virkettä kohti vähemmän, koska virke on rajattu eri tavoin; sivulauseita taas on päälausetta kohti enemmän, koska sivulauseissa ovat mukana lauseenvastikkeet ja sellaisiin rinnastettavat rakenteet. Jos näiden seikkojen vaikutus eliminoitaisiin, kuva olisi ilmeisesti hyvin samanlainen kuin 1600-luvun suomalaissaarnoista saatu. Huomattavasti kompleksikkaampi virkerakenne on mm. saman ajan kansliaruotsissa sekä sellaiseen perustuvissa, tosin harvalukuisissa suomennoksissa: kutakin päälausetta kohti on kolme tai neljä sivulausetta, ja sanoja on lauseessa kymmenen tai enemmän, virkkeessä jopa viisikymmentä.
Vanhalle kirjakielelle on tyypillistä runsas konjunktioiden käyttö. Päälauseetkin ovat usein konjunktioalkuisia, yleisimpinä ja sekä sillä, usein myös mutta. En ole laskenut aineistosta rinnastuskonjunktioiden määriä, mutta rinnasteisten päälauseiden runsaudesta saa käsityksen vertaamalla päälauseiden määrää virkkeiden määrään: päälauseita on 689 ja virkkeitä 318. Virkkeessä on siis keskimäärin kaksi rinnasteista päälausetta. Myös sivulauseita on virkettä kohti keskimäärin kaksi, sillä sivulauseiden määrä on aineistossa 622.
Tarkoituksenani on osoittaa, että vanhan kirjakielen virkerakenne poikkeaa nykyisestä nimenomaan alistussuhteiltaan, mistä syystä olen laskenut erityyppisten sivulauseiden määrän: relatiivilauseet, epäsuorat kysymykset ja konjunktiolauseet. Konjunktiolauseista olen laskenut myös erifunktioisten lauseiden määrän. Taulukosta 29 ilmenee mainittujen kolmen sivulausetyypin osuus 1600-luvun aineistossa ja nyky-yleiskielessä.
Taulukko 29. Sivulausetyypit 1600-luvun saarnoissa ja nyky-yleiskielessä
| 1600-luvun saarnat | YK | |||
| Sivulausetyyppi | f | % | f | % |
| Relatiivilause | 258 | 41,5 | 2440 | 36,3 |
| Epäsuora kysymys | 18 | 2,9 | 462 | 6,9 |
| Konjunktiolause | 346 | 55,6 | 3810 | 56,8 |
| Yhteensä | 622 | 100,0 | 6712 | 100,0 |
Taulukon luvut osoittavat, että sivulausekategorioiden suosittuus ei ole paljonkaan muuttunut: konjunktiolauseiden osuus on sekä 1600-luvun saarnoissa että nyky-yleiskielessä suunnilleen 55 %, relatiivilauseiden osuus 40 %:n paikkeilla, joskin relatiivilauseita viljellään hiukan taajempaan 1600-luvun teksteissä. Epäsuora kysymys on ylipäänsä pientaajuinen, mutta sen käyttö on vanhan kirjakielen ajoista enemmän kuin kaksinkertaistunut. Eri kategorioiden taajuuserot ovat kuitenkin suhteellisen vähäiset.
Mirja Saaren (1987: 33) tutkimuksesta saatavien tietojen perusteella voi laskea, että eri sivulausetyyppien suhteet ovat samansuuntaiset myös vanhassa uskonnollisessa kirjaruotsissa: relatiivilauseita n. 40 %, epäsuoria kysymyksiä n. 5 % ja konjunktiolauseita 55 %. Kuten jo mainitsin, olen laskenut myös erifunktioisten konjunktioalkuisten sivulauseiden määrän. Yleiskielen aineistosta esitetyt tiedot eivät ole sellaisinaan vertailukelpoisia, koska tutkimuksessa (Ikola & al. 1989) on laskettu vain eri konjunktioiden osuus erottelematta niiden merkityksiä. Voidakseni antaa jonkinlaisen kuvan nykykielen suhteista olen taulukkoon 30 merkinnyt 1600-luvun konjunktiolauseiden kohdalle niiden yleiskielen konjunktioiden frekvenssit, jotka lähinnä edustavat kyseistä sivulausetyyppiä.
Taulukko 30. Konjunktiosivulauseiden määrä 1600-luvun saarnoissa sekä alistuskonjunktioiden määrä nyky-yleiskielessä
| 1600-luvun saarnat | Nyky-yleiskieli | |||||
| Sivulause (merkitys) | f | % | Konjunktio | f | % | |
| 1. | Ekspl. | 73 | 21,1 | että | 1945 | 51,0 |
| 2. | Kompar. | 65 | 18,8 | (niin) kuin ym. | 242 | 6,4 |
| 3. | Temp. | 64 | 18,5 | kun ym. | 709 | 18,6 |
| 4. | Konsek. | 49 | 14,2 | niin että | 29 | 0,8 |
| 5. | Kond. | 31 | 9,0 | jos | 448 | 11,8 |
| 6. | Kaus. | 29 | 8,9 | koska | 163 | 4,3 |
| 7. | Fin. | 20 | 5,8 | jotta | 88 | 2,3 |
| 8. | Konsess. | 15 | 4,3 | vaikka | 186 | 4,9 |
| Yhteensä | 346 | 100,0 | Yhteensä | 3810 | 100,1 | |
Vaikka frekvenssit eivät ole vertailukelpoiset, niiden perusteella voi tehdä joitakin päätelmiä. Nykykielen että-konjunktiolla on eksplikatiivisen funktion lisäksi konsekutiivinen ja finaalinen, joten osa esiintymistä kuuluisi yhteen konjunktioiden niin että ja jotta kanssa. Tämä selittänee osaltaan sen, että 1600-luvun teksteissä yleinen konsekutiivilause on niin että -konjunktion perusteella nyky-yleiskielessä kaikkein pientaajuisin. Tuntematta että-konjunktion eri funktioiden osuuksia ei enempää voi päätellä. Yleiserona vanhan ja nykyisen kirjakielen välillä on se, että sivulausejakauma on 1600-luvun aineistossa tasaisempi: erityyppisten sivulauseiden määrissä ei ole niin suuria eroja kuin nykykielessä.
Selvin ero vanhojen saarnojen ja nyky-yleiskielen välillä on komparatiivi- ja konsekutiivilauseiden käytössä. Näitä lausetyyppejä on 1600-luvun saarnojen sivulauseista kolmannes, kun taas konjunktioiden kuin, niin kuin, kuten, ikään kuin ja niin että yhteisosuus on yleiskielessä vain noin seitsemän prosenttia. Vaikka tähän lisättäisiin konsekutiiviset että-konjunktiot, frekvenssi jäisi selvästi alhaisemmaksi kuin vanhassa saarnakielessä. Vertaileminen ja seurausten kuvaaminen on lukujen perusteella tyypillistä 1600-luvun saarnatyylille. Nyky-yleiskielelle taas ovat tyypillisiä että-lauseet, joista valtaosa on oletettavasti eksplikatiivisia.
Samansuuntaisen kuvan saa Mirja Saaren (1987: 33) vanhan kirjaruotsin tutkimuksesta: uskonnollisesta proosasta esitetyt frekvenssiluvut muistuttavat 1600-luvun saarnoista laskettuja, erona att-lauseiden vielä suurempi edustus (runsas kolmannes konjunktiolauseista) sekä eräiden lausetyyppien keskinäinen ranginvaihto (toisaalta konsekutiivilauseet hivenen yleisempiä kuin temporaalilauseet, toisaalta kausaalilauseet yleisempiä kuin konditionaalilauseet). Muutoin järjestys on sama kuin 1600-luvun suomalaissaarnoissa, ja luvut osoittavat komparatiivi- ja konsekutiivilauseiden suosittuuden.
Vanha kirjakieli viljelee sivulauseita runsaammin kuin nykyinen kirjoitettu kieli. Tämä ilmenee jo jakson 40.1 virkerakennetta valaisevista esimerkeistä (1–8). Jotta lauseiden alistussuhteista syntyisi vielä selkeämpi kuva, esitän muutaman eri kirjoittajilta poimitun monilauseisen virkkeen (1–4). Näytteistä on lihavoitu päälauseet (myös rinnasteiset) sekä sivulausetta aloittavat sanat, ja kukin lause alkaa omalta riviltään. Sivulauseet on varustettu juoksunumeroin siten, että rinnasteisilla alisteilla on sama numero. Siinä tapauksessa, että sivulauseen katkaisee kiila, lauseen jatko on osoitettu sulkeissa olevalla numerolla.
1 Ja nijn cuin nyt corkiast oppenu Herra Doct: JOHAN GEZELIUS Jumalan armollisen edes catzomisen jälken, Cuningaliseld Maij:tild on walittu ja asetettu tämän Turun Hijppacunna Pispaxi, ja Seuracunnan Esimiehexi, ja JEsuxen CHristuxen Evangeliumin sarnajaxi, selittäjäxi ja edeswastajaxi.
Nijn on hänen Herraudens
2 nijn pian cuin tähän mahan oli sisälle tullut
(3 johon Jumala andacon onne ja hywästisiunausta)
cohta käynyt tutkimas Academiat ja Schoulua ,
ymmärtäin heidän Oppians ja menestystäns,
ja sijnä siwus arwannut juuri hywäxi, pitä myös Pappein cocousta,
ja nijn on hänen Kirjans ulos lähettänyt,
4 että Papit caicki erinomaisest Kircoherrat, piti maan Pitäijst tällä ajalla Turun Caupingijn [!]
(5 joca on Pääcaupungi Suomes,
5 ja cusa on Duomio Kirco ja Pispan istuin)
(4) coconduman erinomaisten tarpellisten asiain tähden. LPet 1670 A4a
1 NIjncuin Jumala on andanut tälle meidän wähäiselle ja nyt Jumalan tykönä autualle weljellem JOHANNI GEZELIO yhden lyhyen Ijän;
nijn eij hän ole myös paljo jättänyt jälkens puhuttawa täsä mailmasa;
waan ainoastans tämän,
2 että
3 sitte cuin Jumala wanhurscasta oikeudestans ja käsittämättömästä Neuwostans, wijmeis P. Colminaisuden Sunnundaina, ylitze hänen racasten Wanhembains,
4 jotca tälle Cunnioitettawalle Seoracunnalle hywin tutut owat; nijncuin sen suurimman osan Turun Caupungin asuwaisist,
(3) lähetti yhden rascan, cuitengin isällisen curitoxen sen huikian Tulipalon cautta,
5 joca heiden majoistans nimitetys Caupungis carcotti,
5 ja heiden Asumasians tuhwaxi tasoitti;
2 On tämä meidän weliwainajam cahta päiwää sen jälken, nimittäin sinä 1. Junij, kellon 10. lyödes ennen puolda päiwää syndynyt täsä Marian Kircon Pappilasa,
6 joca hänen lihalinen syndymäns tähän mailmaan myös ilman epäilemät jotakin kijruhdettin sen pelgon ja waiwan cautta,
7 cuin hänen R. Äitins mainitusa waarasa ja onnettomudesa ulosseisoman piti. Hamm D2a
1 Misä nyt sen Waldacunnan Cunnia seiso,
2 joca Wanhurscaille
3 jotca täsä Mailmas Pyhäst oikein, ja nuhtetomast, HErran Jumalan edes waeldawat,
(2) walmistettu on,
sitä minä waiwainen Maan Mato, olen aiwan heico vlospuhuman . Proc 1690: 36
Sekä myös sentähden [olen minä tahtonut tämän työn pränttiin antaa]
1 että T. A. [= Teidän Armonne] tästä ymmärräis,
2 cuinga walmis minä olisin
3 jos woima nijn myöden annais
(2) tekemään T.A:llen [= Teidän Armollen] caicke nöyrä palwelusta ja ahkeroitzemaan sijtä,
4 että T. A. hywä ja corkia nimi pysyis ijancaickisesa muistosa,
(2) sen suuren hywyden edestä,
5 cuin T. A. täsä Maacunnas coco saarnawiralle yhteisest, ja erinnomaisest minulle on näyttänyt ja osottanut,
toiwoden
6 että T. A. tahdois myös wielä tästedes, minun hywänä holhojanani, ja vscollisna auttajanani pysyä. Ika 1659 esip
Alisteisten lauseiden runsaus kuuluu ajan kirjalliseen tyyliin, mikä on ymmärrettävää jo senkin vuoksi, että kirjoittajat suurelta osin käyttivät latinankielisiä lähteitä. Osaltaan sivulauseiden määrää kasvattaa myös se, että vanha kirjasuomi viljelee finiittilauseita sellaisissa tapauksissa, joissa nykysuomessa on normaalisti nominaalirakenne (tästä seuraavissa jaksoissa).
Konjunktiolla että on vanhassa kirjasuomessa useampia funktioita kuin nyky-yleiskielessä: eksplikatiivisen, finaalisen ja konsekutiivisen sivulauseen lisäksi se voi aloittaa kausaalilauseen, minkä lisäksi se esiintyy semanttisesti tyhjänä täytesanana päälauseiden alussa. Tästä syystä että on teksteissä äärettömän yleinen ja samassa virkkeessä on useita erifunktioisia että-lauseita; kirjoittajat ovat tosin pyrkineet välttämään että-kasaumia käyttämällä kausaalilauseissa synonyymista koska-konjunktiota. Yhdyskonjunktio niin että on yleinen vanhoissa saarnoissa aivan kuten nykyajankin uskonnollisissa teksteissä (Ikola & al. 1989: 81).
Esittelen seuraavassa että-konjunktion funktioita 1600-luvun saarnakirjallisuudessa (tekstinäytteet 1–6). Konjunktiot on kussakin virkkeessä lihavoitu ja numeroitu, ja virkkeen lopussa on mainittu niiden funktiot. Merkityksen tulkinta ei aina ole yksioikoista, joten muukin tulkinta voi eräissä tapauksissa tulla kyseeseen.
(1) tapahtui nijn, 1että nijtä Sunnuntaita tuli ylön palio ia nijn 1että minä pian sanottu tahdoin sijtä peräti pois tulla: cosca nyt Jumala annoi armons, 2että minä sen ymmärsin ei mitän muuta olewan cuin Perkelen cawaluden, sanoin minä: Raj 1654b K4b
(Tulkitsen konjunktiot konsekutiivisiksi, joskin kahta ensimmäistä voinee pitää myös eksplikatiivisina.)
(2) AEsopus Kirjoitta, 1että Kettu on Jumalald nijn Wisaudel lahioitettu, 2että cosca hän näki muut Medzän Eläimet Jalopeuran Luolan mennexi, cusa he caicki reweltin ja ylösnieltin, hän on cadzonut askeleit ia palannut tacaperin LPet 1644a C4b
(1= eksplik.; 2 = konsek.)
(3) Sijnä siuwus olcon myös nämät sanottu wastoin caicki Epicureit, jotca nijn Pöhköit ia ymmärtämättömät owat, 1ettei sano Engeleit olewangan, 2ettei nähdä taita LPet 1644a Db3
(1= konsek.; 2= kaus.)
(4) Jopa semmengin sitten cuin wuosi ombi umben tullut, tundewat [köyhät virkamiehet] Jumalan siunauxella idzens rawituxi, 1että heidän mielens on nouttu Jumalan lahial, 2ettei olis luullet nijn edestulewans LPet 1644a Ib
(1= kaus.; 2= konsek.)
(5) COsca Perkele ja hänen Engelins näit itzens nijn pahasti ulos tullexi, 1että Taiwan ilost olit ulos syöstyt - - ja cosca näit 2että Ihmiset olit ilos Paradisis - - LPet 1670 C4a
(1= konsek.; 2= eksplik.)
(6) Mutta Jumalan warjelluxel täsä ymmärtetän idze Jumalan - - suru ia murhe caickia nijtä suojeleman cuin siunannut on, 1etteikä hywyys heildä puutuis, eikä pahuus heihin lähendyis LPet 1644b D3b
(1= finaal.)
40.3.1.2 Eksplikatiiviset että-lauseet
Eksplikatiivisista että-lauseista kaksi kolmannesta on objektilauseita. Objektinen että-lause esiintyy virkkeessä samalla tavoin kuin nykykielessä: se liittyy matriisilauseen predikaattiverbiin yleensä ilman välittävää determinatiivipronominia (1, 2), harvemmin sivulausetta edeltävän se-pronominin välityksellä (3, 4). Pronominina voi olla myös tämä jopa päälauseen alkuisena, kuten näyte (5) osoittaa (samoin latinassa; vrt. Sjöstrand 1953: 360-362). Sellaisista objektilauseista, jotka sijaitsevat matriisilauseensa edellä virkkeen alussa, on näytteitä jaksossa 41.1. Nämäkin tapaukset ovat harvinaisia.
(1) Nijn hän on myös määrännyt ja halainut että ne wijmmeisexi palweluxexi hänen ylitzens, olis pitänyt Herran Seuracunnas julistettaman Ika 1673 A4a
(2) sinä ahkerasti etzit että minä sinun Ystäwäs olisin Proc 1681 B4a
(3) HERra, ei tahtonut sitä, että he ainoastans piti tietämän sen rucouxen muodon Raj 1654b Cb
(4) muut pidit sen häpiällisnä että heidän olis pitänyt pahointekiän ristiä candaman Ika 1659:136
(5) Tätä ei myös Christus - - tahdo, että me näin suutumme rucoilemast Raj 1654b C2a
Nykyisessä kirjoitetussa kielessä ei käytetä ns. lausepalmikoita, sellaisia virkkeitä, joiden että-lauseesta jokin elementti (yleensä pronomini) on siirretty päälauseeseen: Mitä haluat, että minä teen? Partisiippirakenne on tällöin obligatorinen: Mitä haluat minun tekevän? 1600-luvun teksteissäkään lausepalmikot eivät ole tavallisia, mutta niitä tapaa. Enemmän kuin muut kirjoittajat niitä suosii Ikalensis (6–9).
(6) Joidenga panetoxest minä kyllä tiedän, etten minäkään wapa ole Ika 1659 esip
(7) Nämät caicki tahdoi hän että hänesä piti täytettämän Ika 1659: 61
(8) Cumman te tahdotte että minä päästän teille, Barrabaan, taicka JEsuxen Ika 1659: 88
(9) Mitä sijs me tahdom, että Ihmiset meille tekisit, nijn tehkäm me myös heille Ika 1659: 110
Agricolan UT:n ja vuoden 1642 Raamatun välillä on suuri ero sivulauseiden käytössä: missä Agricolalla on sivulause, siinä Raamattu viljelee usein nominaalirakennetta. Toisaalta sivulauseet ovat vielä 1600-luvun teksteissä yleisiä nykykielen nominaalirakenteiden vastineina: että-lause esiintyy mm. käskeä-, kieltää- ja tahtoa-verbien (joskus karttaa-verbin) objektina, kun taas nykysuomessa käytetään käskeä- ja kieltää-verbin yhteydessä infinitiivirakennetta ja tahtoa-verbin yhteydessä lauseobjektin ohella partisiippirakennetta. Kyseessä voisi olla latinan vaikutus, sillä juuri 'tahtomista' ja 'määräämistä' (vrt. tahtoa, käskeä) sekä erilaista 'estämistä' (vrt. kieltää, karttaa) merkitseviin verbeihin liittyy latinassa finaalinen ut- tai ne-lause (Sjöstrand 1953: 355–357).
Saarna-aineiston tekstinäytteissä että-lause on säännöllisesti kielteinen (ettei) 'estämistä' merkitsevien verbien yhteydessä, mikä viittaa selvästi latinan vaikutukseen (ilmiöstä jaksossa 36.3, jossa on myös esimerkkejä). Latinan tapaan 1600-luvun kirjasuomen että-lauseissa on yleisesti "konjunktiivi" alisteisuuden merkkinä (ks. jaksoa 33.3). Ohessa esimerkkejä verbeihin tahtoa, käskeä, kieltää ja karttaa liittyvistä että-lauseista (jaksossa 36.3 myös estää-verbistä). Näytteessä (15) että-lause on kieliopillisesti attribuuttina, koska se liittyy käskeä-verbin synonyymiin antaa käsky.
(10) [Pietari] tahto, että Christuxen pidäis pesemän eij ainoastans hänen jalcoians, mutta myös kätens ja pääns Ika 1659:13
(11) Jumala ei tahdo että jongun pitäis huckuman LPet 1644b B2b
(12) Jumala on käskenyt ettäs olisit wahwa autudestas, mutta eij hän ole käskenyt ettäs olisit surutoin Proc 1690:33
(13) Jumala käske, että me händä caikesa meidän wastoinkäymisesäm rucoilem Raj 1654b F3a
(14) Jumala - - käske että heidän pitä händä Rucoileman Raj 1654b F4a
(15) JUmala annoi Käskyn Palweliallens Mosexelle, että hänen piti Aronin - - Waatet - - Eleazarin päälle puettaman Proc 1690: 6
(16) hän [= Hesekiel] oli kielty ettei hänen pitänyt julckisest sen ylidzen walittaman Bång A3
(17) He [= juutalaiset] owat kieldäneet; ettei Sabbathina ole luwallinen Tähkäpäitä noukia Ika 1659: 186
(18) [Jumala] Oli myös muutoin angarast kieldänyt, ettei pahointekijtä pitänyt sittengään armahdettaman Ika 1659: 108
(19) Ja Moses on angarast kieldänyt, ettei meidän pidä Jumalita - - sadatteleman Ika 1659: 96
(20) Se myös olcon cansa cartettapa, ettei Nuorucaiset ia waimo wäki paljon puhu LPet 1644a Ma ('välttäkööt sekä nuoriso että naiset puhumasta liikaa')
Noin kolmannes saarnatekstien eksplikatiivisista että-lauseista on subjektina tai attribuuttina. Subjektilauseet ovat seuraavantyyppisiä:
Valtaosa tapauksista edustaa tyyppiä 1, jossa on päälauseenalkuinen determinatiivipronomini, yleensä se, harvemmin tämä (vrt. 25.1.4 esimerkit 24, 25 ja 26.3.2 esimerkit 2-4). Kyseeseen tulee myös sanajärjestysvariantti Ihme se on, että. Pronominin voi tulkita joko muodolliseksi subjektiksi tai determinatiiviksi. Nykyruotsissa det-sanalla on mainitunlaisessa tapauksessa muodollisen subjektin funktio, mutta muinaisruotsissa sillä on ollut determinatiivinen merkitys; sitä paitsi det-sanan esiintyminen on ollut säännötöntä (Wessén 1956: 57). Nyström ja Saari (1983: 110) esittävät vanhasta kirjaruotsista tyyppien 1 ja 3 mukaisia variantteja, mikä osoittaa kyseisenlaisen käytännön olleen tuttua ainakin ruotsinkielisistä teksteistä. Determinatiiveja esiintyi myös latinan quod-lauseiden (quod = 'että') pääsanoina (Sjöstrand 1953: 360-362).
Tyyppi 2 on sporadinen, sitä vastoin pronominitonta tyyppiä 3 tapaa jokseenkin usein. Sellainen virkerakenne, jossa subjektinen sivulause edeltää päälausetta, on harvinainen; yleensä sivulauseena ei tällöin ole että-lause vaan relatiivi- tai kysymyslause (ks. 40.3.5). Nykykielessä se että -konstruktio on pakollinen, jos sivulause on yhdysvirkkeen alussa: Se, etten uupunut taakan alle, on ihme. Kun sivulause sijaitsee virkkeen lopussa, se-pronomini on nykysuomessa yleinen, jos päälauseen verbi on transitiivinen tai muuten valenssiltaan kaksipaikkainen. Sitä vastoin tyyppiä 1 edustavat lauseet eivät ole nykysuomessa yleisiä (Hakulinen & Karlsson 1979: 346–347). Näytteet (21–34) edustavat tyyppiä 1 tai sen variantteja, näytteet (35–39) tyyppejä 2 ja 3.
(21) Sillä se on hänen käskyns että me hänen Poicans - - nimeen päälle uscoisim Ika 1673 C3b
(22) Se on oikein Jumalan edes että hän anda heille lewon Ika 1673 C4b
(23) tämä on teille aiwan Lohdullinen, että hän oli Waimo Jumalan oman Sydämmen jälkeen Proc 1681 A3b
(24) se on suuri että Jumala loi Ihmisen silloin cosca eij hän mitän hywää ansannut ollut Proc 1681 B2b
(25) Se on kyllä tosi että Jumalan edes ei ole kengän wanhursas [!] Kex C2a
(26) Se on kyllä tosi, että nijn hywin cuin Jumalalle kelpa, että Jumalatoin paranda itzens - - ja Elä - - . Nijn mielleläns hän tahdoisi että Saarnamiehet lohdutaisit caicki murhellisi Kex B4a
(27) Se on Pispan corckein Cuunia [!], että hän köyhäin - - elatoxesta murhen pitä Kex C2a
(28) Se on meidän vscalluxem, että meillä on hywä omatundo, ja että me ahkeroidzemma pitä hywä menoa caickein seas Thur B4a
(29) Se kelpa minulle Herra, ettäs minun nöyrytit Bång E2
(30) jos se wielä nyt nijn tapachtu, että sencaltaiset suruliset asiat tapachtuat Andr C3b
(31) Kyllä se cuulu, että minä huocan Fav B2a
(32) Sinun Armos se on että minä sinua racasta taidan Proc 1681 B4a
(33) Peräti lohdullinen on tämä meille Christityille, että wanhurscauden Cruunu - - ei ainoastans anneta nijlle suurille Jumalan Pyhille Thur C4a
(34) herralda meidän Jumalaldam se on, että me täällä waiwatan ia sullotan Fav A3b
(35) Wielä sijtte rascambi [oli] se, että hän heitettijn meren Raj 1654b C4a
(36) Jos mahdolinen olis - - että Jumala tulis eroitetuxi Taiwasta, Maasta, ja Autudesta Proc 1681 A4b
(37) Josta seura, että taicka harwoin, taicka ei coscan rucoilla Raj 1654b C2a
(38) Ja on aina hywä tapa ollut, Christilisten Inhimisten segas, että coska heidän rackaat puolisans - - poisnuckuat, Nijn Jälestiäänet, nijtä edesmännet - - hautan saattawat Andr A3a
(39) Mutta ennen quin tähen Lewimäld sisäl Tulemme, ombi sangen Tarpelinen, että me Jumalata - - Rukoilem Andr A3b
Seuraavissa näytteissä determinatiiviin liittyy muu kuin että-lause (40, 41). Esitän tekstinäytteet tässä yhteydessä, koska ne ovat rakenteeltaan tyypin 1 kaltaisia.
(40) Sillä se on tosi cuin wijsas Salomon sano: Thur A4a
(41) [jumalattomat sanovat] Se on turha cwin Jumalata palwellan, ja mitä se autta, että me pidäm hänen käskyns Fav B2b
Useat attribuuttilauseet ovat attribuutteja vain pintarakenteeltaan: ne määrittävät subjektina olevaa determinatiivipronominia (42). Myös eräät ilmaukset, joissa vanha kirjakieli käyttää esimerkiksi paikallissijaista determinatiivia ja siihen liittyvää että-lausetta, ovat nykykielessä toisentyyppisiä ja sisältävät selvän subjektilauseen: siinä on kyllä, että -> (se) riittää, että (43, 44). Näytteissä (45-48) attribuuttilause määrittää muuta kuin determinatiivipronominia.
(42) täsä cuolewaisesa Elämäsä eij ole mitään parembata cuin se että me usein muistutamme itzellem meidän cuolewaisen Tilamme Proc 1681 Ba
(43) eij sijnä ole kyllä että me tunnemme Jumalan Proc 1681 Ba
(44) Josta me cuulem, ettei sijnä kyllä ole, että me erän, caxi, eli colmet ainoastans rucoilemme Raj 1654b C2b
(45) Jos sinä wielä enämmin elä halajat ja pydät, se on wissi mercki ettet sinä Jumalata Sydämmestäs racasta Proc 1681 Ca
(46) on heille cuitengin wahwa toiwo, ettei heidän ikänäns cuoleman pidä Fav C2a
(47) Se uscollinen Jumalan Palwelia - - on myös - - tänä Wuonna saanut nähdä ja cuulla, nijtä cowia - - sanomita, että hänen racas Puolisans - - ajallisen Cuoleman cautta - - on tullut pois otetuxi Kolck A2a
(48) täsä on meillä Jumalan lupaus, että me tulemme cuultuxi häneldä Raj 1654b Ca
Saarnojen varsinaiset konsessiivikonjunktiot ovat vaikka ja ehkä; vanhan kirjakielen es-konjunktiota ei 1600-luvun saarnakielestä tapaa (ks. Ikola 1966: 12). Kummankin konjunktion yhteydessä päälauseessa on lähes aina jokin adversatiivis-konsessiivinen konnektori vastakohtaisuutta korostamassa, tavallaan pleonastisena: Vaikka me tiedämme asian, kuitenkin ~ kumminkin me epäilemme. Kyseeseen tulevat etenkin adverbit kuitenkin, kumminkin sekä kielteisissä yhteyksissä kuitenkaan, sittenkään, sentähden 'sentään'. (Nykyisistä lounaismurteista kuitenkin puuttuu miltei täysin, kun taas kumminkin ja sentään ovat ennen kaikkea lounaisia ja hämäläisiä: ks. Ikola & al. 1989: 112.) Ohessa esimerkkejä konjunktioiden vaikka ja ehkä käytöstä.
(1) Ja waicka ei meille (- -) ole tämäncaltaisia - - rangaistuxia tapahtunut - - Cuitengin meille on monda muuta syytä - - Raj 1654b Bb
(2) nijn että hän cummingin, waicka hän waiwalloisexi sen ensin luki - - nouse ia anda - - nijn monda cuin hän tarwidze Raj 1654b C2b
(3) Cananean Waimo, waicka hän sai cowan wastauxen, cuitengin - - sai - - mitä hän tahdoi Raj 1654b Db
(4) Waicka me tiedäm JVmalan olewan - - woimallisen, cuitengin me hänen hywästä tahdostans - - epäilem Raj 1654b D2b
(5) Ja waicka emme heitä [= enkeleitä] nähdä taida - - Ei cuitengan nijn Pöhköi ia Tompeli ole joca ei näitä ymmärrä ia tiedä olewan LPet 1644a D4a
(6) Että tämän, ehkä halwan, cuitengin hywäst aicomisest ajatetun, Työn cansa, kijtollisudeni neyttäisin Raj 1654b Bb
(7) caicki meidän edesottamisem, työm ia aigotuxem (ehkä cuinga hywät ne näkyis olewan) lange turhan ilman Jumalan awuta LPet 1644a Aa
(8) On heillä [= rukouksensa lukeneilla] myös oma hywä tundo, ehkä mitä heille tapahtuis, tieten sen caicki hywäxens muuttuwan LPet 1644a A3a
(9) Ehkä ne [= käytöstavat] seisowat wapas ehdos - - cuitengin ne owat ulconaiset nöyryden merkit salaisen sydämen ihmisen LPet 1644a B3b
(10) Ehkä puuttumus toisinans tule nijncuin (on tapahtunut nijlle pyhillekin) - - . Ei senwuoxi ole Jumalald hyljätyt eli unhotetut LPet 1644a I4a
(11) [Jumala on asettanut enkelit vartijoiksemme] että me tiedäisim, ehkä wiholisia on paljo, nijn enä cuitengin meidän puolellam on LPet 1644a Ga
(12) Ja ehk caicki Philosophi eli Mailmaliset wijsat Waldacunnast coconnuit händä [= Aleksanteria] lohduttaman, ei ole sittengän - - lepo saanut LPet 1644a G3b
Myönnytystä ilmaistaan myös muulla tavoin, esimerkiksi kO-liitteellä tai joko-partikkelilla (-kO - eli, joko - eli) ja imperatiivin yksikön 3. persoonalla (olkoon). Nykykielen pA-liitteisen myönnytysimperfektin (olipa niin tai näin) tai myönnytyspreesensin tilalla on yleensä konditionaali. Nykykielen ilmauksen kuka/mikä tahansa vastineena on kuka/mikä tahtons (tai hyväns). Seuraavassa nyky-yleiskielestä poikkeavia konsessiivilauseita ilmaustyypeittäin.
a) joko se olis ~ olisko se (kuningas eli keisari)
(13) waan jocainen joco se olis wapa, joco palwelia, ioco Esiwalda, ioco Alammainen, oman työns canda Raj 1654b E2b
(14) Sentähden olkat alammaiset caikille ihmisille, ja säädyille Herran tähden, olisco se Cuningalle nincuin ylimmäiselle taicka päämiehille, nijncuin nijlle jotca häneldä lähetetyt owat Raj 1654b E3b
(15) joco he eläwät eli cuolewat, nijn he HERran omat owat Kolck B2b
(16) ei pidä yhdelläkän ihmisellä oleman woima, olisco se idze Paawi eli Calwinus - - rahtuacan muutta Raj 1654b G4a
(17) ja jos hän [nim. ihminen luettuaan synnintunnustuksen] sitt elä eli cuole, nijn hän on aina HERran oma LPet 1644b B3b
b) olis se (kuningas eli keisari ~ kuka tahtons)
(18) Ettei he [= pyhät vainajat] meist mitän tiedä - - Olisimme häpiäs eli cunnias LPet 1644a C2a
(19) [Jumalalta saavat ravinnon kaikki elävät olennot] Olis ne tuulis eli ilmois Taiwan alla - - eli wesis - - taicka tules - - eli Maasa - - taicka Maan päällä LPet 1644a H4a
(20) Nijn myös ruoca lugut ia Kijtos sanat pitä cohta luettaman, oldaisin cusa tahtons, coton eli kylällä LPet 1644a Na
(21) Sacramenti on woimallinen, cosca ainoastans sitä nautitan, tapahduis se cuinga hywäns ehkei se ioca sitä nautidze ymmärräiskän Raj 1654b Ka
(22) että [Kain] jocaista pelkäis, cuca tahtons hänen olis löynyt, sen luuli idzens tappawan LPet 1644a G3b
c) olkoon hän (kuningas tai keisari ~ kuka tahtons)
(23) Olcon nyt Syyt nijn suuret cuin he taitawat - - nijn cuitengin Itcun pitä cohtullisen oleman Proc 1681 A3a
(24) hänen täyty joca hetki - - wihamiehiä - - wastanseisoman, olcon sää ia ilma mikä tahtons Fav Ab
(25) olcoon se hywä eli paha Ika 1659: 156
(26) että jocainen sais sen jälken cuin hän eläisens tehnyt on, olcon se hywä eli paha Thur C3a
• Esimerkki lakikielestä :
(27) tapahtucon [kyydin vaatiminen] mingä warjon all hywäs, cutzuttacon se tullexi hywästä ehdosta eli eij As 10.11.1662
Saarnojen komparatiivikonjunktiot ovat kuin, niinkuin ja ikänäns kuin. Komparatiivilause on vanhassa saarnakielessä nykyistä yleisempi, mikä johtuu osaksi tekstien sisällöstä (ks. 40.2.2). Komparatiivilause esiintyy sporadisesti sellaisten verbien yhteydessä, joihin nykykielessä useimmiten liittyy nominaalirakenne tai että-lause. Tällaisia verbejä ovat esimerkiksi näkyä, näyttää ja teeskellä, harvemmin muut verbit, esimerkiksi kuulua 'kuulostaa', luulla ja pitää jnak (pitää-verbistä myös jaksossa 30.2.2). Huomattakoon, että aistihavaintoverbeihin näkyä, näyttää ja kuulua liittyy komparatiivilause ilman edeltävää se-pronominia, joka nykykielessä toimii rektion kannattimena (näyttää, kuulostaa siltä kuin t. siltä että). Esimerkkien harvalukuisuuden vuoksi esitän näytteitä myös saarna-aineiston ulkopuolelta.
(1) Toisinans näky myös meille, nijncuin HErra Jumala idze olis meidän wiholisem - - . Silloin meille näky, nijncuin Jumala heittäis pois ijancaickisest ja ei yhtän armo sillen osotais Thur B2a
(2) hän näkyi ikänäns cuin hän Jumalalda olis ollut hyliätty Ika 1659: 167
(3) Saul - - teeskeli hän cuin ei hän cuullutkaan olisi Ika 1659: 94
• Muu lähde:
(4) Se näky, cuin sinä enämmin minua cuin itziäs racastaisit Tamm 1688: 379
(5) Sillä en minä idziäni pitänyt teidän seasan nijncuin minä olisin jotakin tiennyt R 1642 1 Kor 2:2
(6) ettei teidän pidä luuleman, nijncuin minä teitä Lähetyskirjallani peljätäisin R 1642 2 Kor 10:9
(7) se cuulu nijncuin täsä wielä nyt puhutaisin Cuningas Corexest R 1642 Jes 45 sel
(8) ja näyttä, ikänäns cuin ahkeroittaisin händä kehoitta - - wielä surembaan Rangaistuxeen ja Wihaan As 16.3.1678 A2b
1600-luvun saarnakirjailijoiden konditionaalilauseet ovat yleensä nykyisenlaisia, konjunktioina jos, jollei, ellei jne. Muunlaista, ruotsin mukaista käytäntöä tapaa lakien ja asetusten suomennoksista sekä sporadisesti muusta kirjallisuudesta. Vanhoissa ruotsalaisissa lakiteksteissä konjunktioalkuisen konditionaalilauseen sijasta käytetään mm. konjunktiotonta inversiolausetta (Stjäl man ett öre pro Om man stjäl ett öre) tai nu-alkuista päälausetta (Nu stjäl man ett öre). Ei siis ihme, että lausetyypit ovat löytäneet tiensä myös suomennoksiin (kyseisistä lauseista vanhassa kirjaruotsissa ks. Wessén 1956: 215–218). Muutama näyte Ljungo Tuomaanpojan lainsuomennoksista (hakasulkeissa olevat numerot viittaavat teoksen Ulkuniemi 1975 sivuille):
(1) Åtta mies Naisen wallalla - - nin ey hänen tule ikänäns rauha sadha Lju 1609 [218]
(2) Sortauat he heiden nin maxakan idze kukin 40 marca Lju 1601 [104]
(3) Nyt rijdellän sitä, ios se oli andex annettu Lju 1601 [27]
(4) Nytt tahto mieswaimoa idzellens kihlata, nin pitä naittomiehen tykenä oleman Lju 1601 [26]
Inversiotyyppi on 1600-luvun saarnoissa harvinaisuus (näyte 5), mutta asetuksista sitä tapaa runsaammin (6, 7). Huomattakoon, että Procopaeuksen rinnasteisista ehtolauseista toinen on jos-alkuinen, toinen taas inversiotyyppi.
(5) jos en minä sitä tee, nijn sinä ijancaickisen Wihan uhcat minun päälleni heittää, mutta teen minä sen nijn sinä - - lupaat minun cruunata Proc 1681 B4a
(6) Löytän jocu waeldawainen - - pahoin menewän Hewoisen, Wäen eli muun edesauttamisen cansa - - As 1.10.1649b
(7) löytän se tapahtuwax paitzi maacunnan wahingota, nin andakon - - raha As 29.8.1664b
Epäsuoria kysymyksiä on kaikista saarnakirjallisuuden sivulauseista vain kolmisen prosenttia, eikä niiden osuus nyky-yleiskielessäkään ole suuri. Valtaosa aineiston epäsuorista kysymyksistä on objektina olevia hakukysymyksiä, kysymyssanana mikä (yleisesti partitiivi mitä), kuka tai kuinka. Normaalisti kysymyslause on virkkeen lopussa (tyyppi a); jos se on virkkeenalkuinen, päälauseessa on yleensä se-pronomini verbin rektion mukaisessa sijassa (tyyppi b).
a) Tästä me näemme, kuinka Jumala meitä rakastaa
b) Kuinka Jumala meitä rakastaa, (sen) näemme tästä.
Subjektina oleva kysymyslause on äärettömän harvinainen, mistä syystä on vaikea sanoa mitään sen normaalista asusta. Seuraavassa muutama esimerkki lähinnä b-tyyppiä edustavista hakukysymyksistä. Muista poikkeaa näyte (3), jonka se-pronomini lienee tulkittava muodolliseksi subjektiksi. Näytteissä (4, 5) kysymyslause on subjektina ja attribuuttina.
(1) Cuinga callis, caunista tehty ja mingäcaldainen tämä Crunu on, sitä eij ole yxikän Silmä nähnyt Proc 1681 C2b
(2) Cuinga he myös huonelist säätyä holhowat, näemmeJud. 6.11. LPet 1670 D2a
(3) Se on paljon kewiämbi sanoa mitä eij ole olewa ijancaickises Elämäs, cuin sanoa mitä siellä on Proc 1681 C2b
(4) Cuinga nyt tämä meidän - - Weliem - - on pitänyt tämän Pahan Mailman - - cansa sotiman - - se on yldäisest caickille tiettäwä Ika 1673 B4a
(5) Cuinga he [= enkelit] owat sen hengelisen säädyn tykönä, sen päälle on meille Esimerki Zach. 3.1. seq. LPet 1670 D2a
Saarnojen harvalukuiset epäsuorat vaihtoehtokysymykset ovat yleisesti jos-alkuisia, mihin lienee syynä vieraiden kielten malli (latinan num- ja an-partikkelit, ruotsin om). Toisaalta jos-kysymykset ovat melko tavallisia nykymurteissakin, noin 8 % jos-konjunktion merkitystehtävistä (Ikola & al. 1989: 100–102). Kun johtolauseessa on menneen ajan tempus, epäsuorassa jos-kysymyksessä on alisteisuuden merkkinä jonkinlainen "konjunktiivi" milloin nykykielen konditionaalin, milloin indikatiivin tempusten vastineena (näytteet 10, 11). Tästä on ollut puhetta jaksossa 33.3, jossa on myös lisäesimerkkejä.
(6) mistäst sijs taidam ymmärtä, jos ajatuxet juoxewat hywild eli pahoild Engeleild LPet 1670 B3b
(7) Moni myös mene matcan - - waan se on tietämät, jos hywin Sanomin sieldä tacaperin tule LPet 1644a D2a
(8) Catzocat ja nähkät jos jocu kipu on nijncuin minun kipun Kolck A2b
(9) cuca tietä, jos Herra on minulle armollinen Hamm A4a
(10) he kysyit, jos heidän piti lyömän hänen kijnniottajatans Miekalla Ika 1659: 60
(11) meidän Isän myös kiusattin, että heitä coetellaisijn, jos he palwelisit JUmalata sydämestä Raj 1654b C2b