1 = ymmyrkäinen, ympyriäinen 'pyöreä'
2 Etelä-Pohjanmaan murteelle ovat tyypillisiä s- ja t-loppuiset e-nominit, joiden s edustaa aiempaa h:ta (h > s) ja t puolestaan k:ta (*k > t). Tekstissä esiintyvät tapaukset: tuores, kanteles, huonet, päivänpaistet, sadet. Vanhan kirjasuomen e-nomineista jaksoissa 3.1 ja 3.2.
4 Länsimurteiden mukaisia asuja, joissa ts > tt: itte 'itse', Ruotis 'Ruotsissa', kattoo, ei katto, katteloo, mettäs 'metsässä', mettään, tanttii (< tantsii 'tanssii'), vitta 'vitsa', vallittevat 'vallitsevat'. Itämurteinen ts > ht: tarvihtee (toisaalta tarvittoo), seihtemännelle 'seitsemännelle'. Vanhan kirjasuomen ts-yhtymän ilmentymistä kieliopin jakso 5.
5 /niinistä/
6 Vokaalien välinen h 2.1. Tekstin tapaukset: kattilahan, rakohon, lampahan, mettähän, puppuhun 'pesään', persehessä. Tyypillistä nykyisille pohjalaismurteille.
7 tillari 'piika' Lönnrot: tillaripiika (r. ladugårdspiga) VKS: hevosten-/karjanhoitaja, navettapiika, karjanruokkija
8 Itämurteille ominaisia astevaihtelutapauksia (t : Ø): ei mahu 'mahdu', kahen, kahella, veen 'veden'. Ks. 1.1 b.
9 Etelä-Pohjanmaan murteen tuloo, menöö -tyyppisiä labiaalistumia arvoituksissa on runsaasti: menöö, itköö, tuhiso(o)pi ~ tuhailoo, tuuloo, katteloo, tuloo, livertelöö, laverteloo, juoksoo, kusoo, kilisöö, kahisoo, teköö, pukoo, hömmäilöö, tarvittoo. Tällaisia ei tietenkään ole vanhassa kirjakielessä.
10 'ylioppilaista, opiskelijoista'
11 pro isä(i)nen 'ukkonen, ylijumala'. VKS: herra, valtias, omistaja, haltija ym., myt. ylijumalasta; Juslenius: isänen (panee) åskan (bulrar).
13 = tammitaltrikkeja 'tammesta tehtyjä lautasia' (r. tallrik) 13.3.2
14 = al(a)itse, alat(t)i 'alitse' 20.1.3 b ja 20.2
16 'auringon nousua (nousemista)'
17 Arvoituksen taustalla on satu tyhmästä paholaisesta. Sadussa piru ja mies (Hannu-renki) sopivat, että yhteisen halmeen (huhdon) saa se, joka tulee paikalle kummallisemmalla ajokilla. Pirun ajokki on jokin erikoinen eläin, mutta mies onkin valjastanut alastoman vaimonsa takaperin ja voittaa vedon. Sadusta on yli 300 kerättyä muistiinpanoa SKS:n kansanrunousarkistossa, mutta runsaasta toisintomäärästä huolimatta sadun kulku on hyvin yhtenäinen. Aihe vaimosta tuntemattomana eläimenä on yleinen myös kansainvälisesti, ja sen esiintymismuodot ovat moninaisemmat kuin Suomessa. Lähde: Suomalaiset kansansadut 3 - sadut tyhmästä paholaisesta, toim. Pirkko-Liisa Rausmaa, SKS 1990.
18 = huhta 'kaskimaa, (kaski)pelto'
22 = uutena morsiamena 13.2.1 ja 14.3
23 'posahtaa, poksahtaa', onomatopoeettinen eli ääntä kuvaileva verbi vrt. DMA: "se pussahuttel' ['puuskutteli'] niitä poskijaa aina." (Korpilahti) VKS: ryöpsähtää, suutahtaa, pudota pehmeästi, esim. tulitikku syttyessään kun sitä pitää tulisen hiilen kyljessä ym.
24 onomatopoeettinen verbi, joka kuvaa taikinaa vaivattaessa l. alustettaessa syntyvää ääntä, kun taikinasta poistuu ilma. Vrt. DMA: "se loskahtaa se aita [nurin]." (Savitaipale) VKS: naksahtaa, mennä paikoilleen, luiskahtaa, paukahtaa (pehmeähkösti?)
25 /vuolten/ 13.2.2.1 Muist.
26 lukku, lukkunen = lukko; lukkuen, lukkusten 14.1.1 ja 14.1.3; lukko suulla = lukko ovella
27 Murreasuja: meäkyy = määkyy, määkii; itämurteinen pitkien aa, ää -vokaalien diftongiutuminen (esim. maa > moa, pää > peä); iness. johna, mihnä pro jossa, missä Etelä-Pohjanmaan murteessa
28 4.2
30 = mylvii, VKS: ”Nottei se (maailma) ruppeis myllistelemää”, ”Savikkomaa pahasti vuovaa eli myllistelee”
31 so. mustempi kuin hiili, valkeampi kuin (ensi)lumi (vrt. n:o 215). Komparatiivityypistä mustee on jonkin verran näytteitä myös 1600-luvun teksteissä (paree, pidee, vähee) 15.1. Tällainen komparatiivi on länsimurteinen. Partitiivista (syttä, vitiä) 15.1 Muist. 2.
32 = vanhenevat; Gan. wanhata l. wanheta.
33 so. antiikin ajan kirjoittajien teksteissä
36 = karvaista; eteläpohjalainen murreasu, jossa i-loppuinen diftongi > pitkä vokaali (esim. punainen > punaanen)
37 Gan. wapsainen, äännettäessä vaapsainen pohjalaismurteessa, Etelä-Pohjanmaalla ampiainen, wapsiainen, Turun ja Hämeen murreasuja wapsahainen, wapsahinen
38 hömmäillä 'aukoa suutaan'; hömmöttää (~ hömöttää) 'avata'. Kinnas, lapanen, vantus aukenee t. avataan, kun siihen työnnetään käsi.
41 'ruhtinaat' 23.5.2 b
42 kirjo(i)tuspännä (r. penna) = kirjoitussulka, kynä
43 Lehmännimiä: Aunikki, Punikki, Tuorikki
44 'kirjaimet' 23.5.2 c
45 tuhailee ~ tuhisee (tuhailla, tuhista) = viuhuu, lepattaa, tutisee, tuulahtaa; VKS: tuhista, tuulla, pihistä, puhua nenäänsä, viivytellä ja äännellä itsekseen epäselvästi, tehdä hitaasti
47 so. kuulostaa kuninkaalta, näyttää saarelta 30.3.3
48 so. varmistaa, että omaisuus (varat) on tallessa myöhemminkin; Gan. wara 'förråd, förmögenhet, framtida behov, hjälp'
49 tapio = metsä, metsän jumala. Huom. oravannahkoja käytettiin aikoinaan rahana l. ostovälineenä (tapion rahat).
50 po. jälkytteli = jolkotteli, hölkytteli
51 kuppasilmä 'mulkosilmä'; Gan. kuppa 'kuhmu, kyhmy'
52 so. ei koskaan (ei sinä ilmoisna ikänä) 14.3
53 'ympyräkuvioitu, pyöröliikkeellä tehty'; Gan. sirk(k)ilöi/tä t. -dä 'cirkla'. Vrt. sirkkeli.
56 = ikkunassa (ikkuna ~ akkuna)
57 14.3
58 /ryömin/; neljän ryömin 'nelin kontin' Gan. ryömi l. ryömy 'kroppsställning på händer och fötter' (= konttausasento) Vrt. kahden käden ~ kahdella kädellä 14.9
59 'hansikas, käsine' (r. handske)
60 /ei sittek(k)ään/ = ei sittenkään 20.1.4 a
61 Bileam oli kutsuttu kiroamaan israelilaiset, jotka olivat vaellusmatkallaan leiriytyneet Mooabin arolle. Herran enkeli tuli tielle estämään Bileamin ja hänen aasinsa kulkua. Kun Bileam löi tottelematonta aasiaan kolmannen kerran, Herra antoi aasille puhekyvyn, ja tämä kysyi, miksi isäntä löi häntä. Ihmetapaus sekä Herran enkelin puhuttelu saivat Bileamin toimimaan Herran tahdon mukaan: kiroamisen sijasta hän siunasi israelilaiset. Ks. 4 Moos. 22-24.
62 = kuikistelee, keikistelee 18.1.1 Muist.
64 so. päästää äänen, alkaa äännellä l. kiekua
65 neiden, neittä pro neidin, neitiä (kissalla on nenä kuin neitosella)
66 /kärme(h)i-ä/ pro kä(ä)rmeitä. Gan. kärme, -s, -t, -h
67 muurain : muura(i)men 'lakka, hilla, suomuurain' (kissan tassu muistuttaa suomuurainta)
68 keikkoselkä 'keinuselkä, notkoselkä' Gan. keikota 'svikta, gunga' (notkua, keinua)
69 keveellä sarvin = kevein sarvin, sarvet keveinä. Ns. absoluuttinen instruktiivi 39.8 ja kielioppi 1700 teksti 17.
72 pro pauhaa 'ryskää, painaltaa' ym. 9.1 d ja 18.1.1 a
73 'koska ei' 20.3