 |
||||||||||||
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
||||
|
|
|
|
|
|||||||||
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|||||
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
4.3. sn > ss, tn > nn (ln > ll)
Pääpainottoman tavun jälkeinen ht on lounaissuomalaiseen tapaan usein assimiloitunut tt:ksi (kiiruhti > kiirutti). Syntynyt geminaatta on mukautunut astevaihteluun: kiirutti : kiirutit 'kiiruhtivat'.
Agr. cadhettipi, catzatti, catzattain 'katsahtaen', cauattakat 'kavahtakaa', läkettyi 'läkähtyi', purietit 'purjehtivat', seisatti, Teruetteket 'tervehtäkää', wnottais 'unohtaisi', wapatti, Wapattaia
LPet. horiatta 'horjahtaa', cadettiman 'kadehtimaan', wapatta (inf.)
Proc. horiattuwat, ulospacattuwat 'pakahtuvat' so. puhkeavat, me cadetimme, älkät - - terwettäkö
Ika. cawattacaat teitän 'varokaa', terwetit, terwettä
Raj. kijrutti, tapattunut.
Puhtaiden assimilaatiomuotojen ohella on runsaasti kontaminaatiomuodosteita, joissa on sekä h:n metateesi (mureh > murhe) että assimilaatio (ht > tt): murhettia, unhottaa jne. Kyseeseen tulevat sellaiset verbit johdoksineen, joiden kantasanassa on ollut edellytykset h:n metateesiin (ks. myös 12.3).
Agr. ihmetika /ihmettikää/, wnhotta
R 1642 murhettiwaisten, unhotetan
Koll. walhettele
Flor. erhettynyt, erhetyxens
Kolck. murhettimasta
LPet. Älä murheti, erhetyxen (ill.)
Ika. walhetteliat
Raj. erhetyxiä.
Harvinaisemmista sekamuodosteista (esim. erhehtyy) ks. 12.3.
Edellä esiteltyjen, nykykielestä poikkeavien muotojen ohella esiintyy Agricolasta alkaen nykyisenlaisia ht:llisia asuja (walehtele ym.), ja niiden osuus kasvaa tasaisesti. Toisaalta ht on VKS:ssa säilynyt tapauksissa, joissa kehitys on nykykielessä vienyt assimiloituneisiin asuihin: paradigma huone : huonetta : (huonetten) voi VKS:ssa kuulua myös huoneh : huonehta : huonehten.
Agr. Hamecht'hametta', hellecte, imecte /imehtä/, candelecta, cappalechten, murechta, orichten, Perechtes 'perhettäsi', Perkelecte, taruecta, Teruechte, torecta /tuorehta/ wijna, Walecten
Koll. Anehten 'aneiden', cappalehta, cappalehten
Fav. hellehtä.
Muist . Muotojen kirjavuus - assimiloitunut tt, alkuperäinen ht sekä erilaiset kontaminaatiot - oli omiaan synnyttämään hyperkorrekteja asuja. Pyrkimys välttää "vääriä" assimiloituneita muotoja sai jotkut kirjoittajat teorioimaan ht:n sinnekin, minne se ei kuulunut, esim. syndynehten pro syntyne(e)tten ja oppenehten pro oppene(e)tten ("normaali" asu on oppenu(i)tten; ks. 14.1.4 ja 19.6.2).
Länsimurteinen piirre on myös vartalon tai päätteen loppu- t:n sekä tätä seuraavan suffiksin alku- k:n assimiloituminen kk:ksi. Kyseeseen tulevat suffiksit ovat imperatiivin tunnuksia ja liitepartikkeleita (- kO- ~ -kA-; -kAAn, - kin, - kO) ja tapaukset sporadisia.
Agr. Wscalca /uskalkkaa/ (< uskalt(a)kaa; ks. 13.2.2.1), Elkette wscalco, hen poiskielken itzens /-kielkkään/, riemucat (< riemu(i)tkaat), Oleco /olekko/ sine, cwlecos, macakos /makaakkos/, tiesickös
Ika. Älkän - - kerskacko, Älkäät paastocko, cuulckoon (< kuultkoon, inf. kuulta), ne Toimellisimmackin
Proc. tallacon, wastacat
LPet. Lulechkos
Flor. sodackin, wäsynyckin.
Huom. myös Agricolan yhdyssanamuodosteet Keuekyluö /kevä(k)kylvö/ ja Tuhakerta /tuha(k)kerta/. Assimilaatiosta lienee kyse myös Laur. Petrin asussa kewäsiemenet /kevä(s)siemenet/, tässä tapauksessa ts > ss.
Muist . "Virheellisten" assimilaatioasujen karttaminen synnytti hyperkorrekteja tk-yhtymiä: teorioitiin tk tapauksiin, joihin k:n kadottua kuului geminaattaääntämys (ks. 3.1 Muist.; vrt. myös ed. jakson muistutusta).
Koll. Taloin pojalletkin, waimonsatkin, yhdhettätkän (abess.)
LPet. corpin pojilletkin, ei laulatcan (inf.), ettei - - joudatcan, [ei] pidätkän, [ei] luetcan
Proc. [ei] ajatteletcan, elätkäm, eij he itkisitkän
Raj. em me olis taitanet ajatellatcan.
Konsonanttivartaloisissa essiivimuodoissa vartalon loppukonsonantti (s, t, joskus l) ja sijapäätteen alku- n assimiloituvat otsikossa esitetyllä tavalla. Assimiloitumattomat sn-tapaukset ovat kutakuinkin yhtä yleisiä, vähitellen jopa yleisempiä kuin ss:lliset. Essiivimuotojen konsonanttivartalosta ks. 14.3.
Agr. exyueisse 'eksyväisenä', iloissa, toimelissa, toisenmoissa 'toisenlaisena', ychteisse, ysteuellisse, yximielisse, callissa 'kalliina', caunnissa ia puhdassa, Werassans 'vieraanaan', exynynne, Joopununna, Cwcaunna 'kuukautena', leppynynne, swrena Totwnna 'totuutena', tonna 'totena', Wunna wonna /uunna vuonna/, ydhexennä 'yhdeksäntenä', Kesipoola 'käsipuolena', Silmepoolla
LPet. juopununa, wuorocauna.
Lisäesimerkkejä jaksossa 14.3.
Huomattakoon erikseen seuraavat harvinaiset tapaukset, joissa assimiloituneena on jokin muu äänneyhtymä: Agr. teruenne (asu analoginen), Kolck. estennä (assimiloitunut yhtymä kn).