20. PARTIKKELEISTA

20.1 Partikkelityyppejä

20.1.1 st(i), st(A), ste -loppuiset

Nykykielen sti -adverbien päätevariantit ovat VKS:ssa - sti, -stA ja loppuheittoinen - st, Agricolalla näiden lisäksi - ste. Nikkilän (1985) mukaan Agricolan päätejakauma on seuraavanlainen (luvut pyöristetty): - stA 50 %, - sti 35 %, - st yli 15 % ja - ste puolisen prosenttia. Vuoden 1642 Raamatussa suhde on Nikkilän mukaan aivan toisenlainen: loppuheittoinen - st yli 90 %, - sti 7 % ja - stA 2 %. Loppuheittoisia adverbeja suosivat myös 1600-luvun uskonnolliset kirjailijat (LPet, Ika, Raj, Flor), kun taas lainsuomentajat (Lju, Koll) viljelevät sti -loppuisia asuja.

Päätevariantti - (i)ste esiintyy Agricolalla st(i) -lopun rinnalla numeraaleissa ja moni -kvanttorissa: cahdiste ~ cadhiste ~ cahdesti, colma(i)ste ~ colma(i)sti, wijdhisti ~ wijdhest, monaiste ~ monaijst ~ monaisti ~ monasti. Myös Ika. colmaiste. Joskus Agricolan sti -adverbien kantasanana on substantiivi: ijesti 'vanhastaan'< ikä (myös ijeste /ijästä/), tapaturmasti 'sattumalta', sepesti 'taitavasti'< seppä. Päätevarianttia - stA (= elatiivi) Agricola käyttää Nikkilän mukaan eniten ise -vartaloisissa adjektiiveissa (esim. armolisesta, cohtolisesta, rauhallisesta, wscolisesta, totisesta, iloisesta, yxikerdhaisesta ), ja samoin on laita mm. Finnon ja Sorolaisen.

Yhdeksi syyksi elatiiviadverbien suosioon vanhimmassa kirjakielessä Nikkilä esittää sti - ja stA -päätteiden sekaantumisen. Kun loppuheittoisuus lisääntyi toisaalta paikallissijoissa (siis myös elatiivimuodoissa), toisaalta sti -adverbeissa, seurauksena oli näiden muotojen synkretismi ja identtiset asut (esim. perästä > peräst, visusti > visust ). Esimerkkinä funktioiden sekaantumisesta on mm. Agricolan käyttämä perästi pro perästä, samoin sellaiset tapaukset kuin henesti 'hänestä' ja Pohiasti /pohjasti/ 'pohjasta' tai '?Pohjolasta'. Elatiiviadverbien luku kasvoi, kun kirjoittajat pyrkiessään välttämään loppuheittoa merkitsivätkin loppuvokaaliksi A :n. Ilmeisesti monet totisest(i), uskollisest(i) -tapaukset saivat asun totisesta, uskollisesta juuri tästä syystä. Joitakin lisäesimerkkejä elatiiviadverbeista:

Agr. ainoasta (yleisemmin ainoastans ~ ainostans ), ensiste 'ensiksi', selkeste, kernasta, keluottomasta, wisusta (toisaalta wanhasti pro vanhastaan )

Andr. Vsiasta, Ensistä, Ihmellisestä, Toimelisesta

Ika. cauhiasta, suuresta

Kex. callista.

Muist. Nykykielessä sti -pääte ei liity komparoituihin adverbeihin, vaan sen sijasta käytetään instruktiivia. Instruktiivimuotoja on VKS:ssakin, mutta niitä yleisempiä ovat st(i), st(A) -päätteiset asut, tosin aina hyvästi hyvin -adverbin komparatiivina tyyppi para(a)m(m)in ~ parem(m)in. Vrt. 15.1.

Komparatiiveja:

Agr. lauiamast ia auaramast, oikeamast

Ika. ahkerammasti, Vsiamast

LPet. cauhiamast, callimasti, suuremmast, uhkemmast, runsamast

Hamm. paljo todemmast 'todenmukaisemmin', kijrummast

Proc. täydellisemmäst.

Superlatiiveja:

Agr. hartamasti, enimesti 'eniten, enimmäkseen'(Kustaa Vaasan kirjeessä enimest ~ enimeste )

Ika. tarkimmast

Proc. suurimasta 'mitä suurimmin', rucoilemme nöyrimmäst cuin me taidamme 'niin nöyrästi kuin'

Thur. enimmäst

Hamm. picaisimmast

Raj. enimmäst.

20.1.2 lt(A) -loppuiset

Nyky-yleiskielessä on jonkin verran määrää ilmaisevia lti -johtimisia adverbeja, esim. kosolti, kyllälti, laajalti, niukalti, pitemmälti ym. Johtimessa on sama lt -aines kuin ablatiivin päätteessä, ja ablatiivimuotoja käytetäänkin lti -adverbien rinnakkaisasuina, tosin yleiskielessä harvoin. Aivan toinen on tilanne VKS:ssa. Agricolalla on Nikkilän (1985) mukaan pari loppuheittoista asua (- lt ), mutta loppuvokaaliset muodot ovat aina ablatiiveja. Samoin on 1600-luvun saarnakirjailijoiden laita: poiminnoissani on vain loppuheittoisia asuja ja ablatiiveja, ei yhtään lti -tapausta.

Esimerkkejä:

Agr. awarald, leuield, äkildä 'äkkiä'

Hamm. wähä lawiammalda

Raj. pitkäldä, awaralda, lewiämmäld, äkildä, ei se nijn lewiäld ia awarald cuulunut

Ika. pidemmäldä, Wijmeiseldä 'lopuksi, viimeiseksi, viimein'

LPet. lawiammald 'laajemmalti', enämäld, cuinga pitkäld ia awaralda heidän asuman piti, sywemmäld

Proc. lyhykäiseld, Lyhykäiseldä sanottu

Thur. picaiselda 'pikaisesti, pian', pitkäldä.

Kuten näytteistä huomaa, ablatiiviadverbit saattavat VKS:ssa esiintyä nykyisten sti -adverbien vastineina, esimerkkeinä vaikkapa lyhykäiseltä, pikaiselta, äkiltä.

20.1.3 n -loppuisia partikkeleita ja niiden variantteja

Adverbien paljon, vähän ja hyvin asu on VKS:ssa seuraavanlainen: paljo ~ paljon, vähä ~ vähän, hyvin ~ hyvästi. Kyseisten adverbien superlatiivina on nykysuomessa yleisimmin tyyppi eniten, vähiten, parhaiten (~ parhaimmin ). VKS:ssa ten -päätteen tilalla on instruktiivi (tai - sti ): enin ~ enimen (Agr), enimin (LPet), wähin ~ wähimen, parahan (Agr), parhan (Juhana III:n kirje), parahin (Andr, Ika), parhain (LPet, Proc). Komparoitujen adverbien sti -päätteestä ks. 20.1.1 Muist. Adverbilla varhain on seuraavanlaiset variantit: warahan ~ warahin ~ warhan (Agr) ~ warhain (LPet); h :n metateesista ks. 12.3.

Nykyisestä poikkeavia asuja esiintyy useissa partikkeliryhmissä. Esittelen seuraavassa yleisimmät tapaukset ryhmitettyinä kolmia (a, b ja c) sen mukaan, millaista vaihtelua niissä esiintyy.

a) Eräät n -päätteiset adverbit ovat vaihdellen diftongillisia ja diftongittomia, minkä lisäksi variantit eroavat toisistaan vokalismiltaan (- A(i)n ~ - O(i)n ~ - e(i)n). Diftongi on yleensä analoginen, toisin sanoen usein, varhain -tyyppien mallin mukainen, joissakin tapauksissa tosin kielihistoriallisesti perusteltavissa. Adverbien n -päätteen voi katsoa instruktiiviksi tai ainakin rinnastaa instruktiiviin.

Esimerkkejä (ortografia modernistettu):

eilein ~ eilen

ennein ~ ennen

hiljain ~ hiljan = hiljaa, myöhään, äsken (diftongillinen asu mm. LPet, Fav)

huomeneltain ~ huomeneltan = aamulla, seuraavana aamuna (LPet. huomeneldain, Agr. homeneltan, Jacobus Petrin runo huomelttain )

ilmain ~ ilman (diftongi LPet)

jollainki(n) ~ jollanki(n) = joskus, vihdoin (Agr. iollainki, iollangi )

kauvain ~ kauvan (diftongi LPet)

kovain ~ kovan ~ kovin (diftongi R 1642)

muinain ~ muinan ~ muinen = ennen, muinoin, aikoinaan (diftongi Proc, yleisin muinen )

muullaisin ~ muulloisin ~ muulloin = muulloin, muualla ( a :llinen variantti Raj)

viimein ~ viimen

äskein ~ äsköin ~ äsken ~ äskön = vasta, äsken (Sor. äskö(i)n, Raj. äskein, LPet. äsköin )

Huom. tuonan pro tuon(n)oin, esim. Agr. eulen ia toonan 'eilen ja aiemmin', Petraeus (1649) tuonan / pridem, Martinius (1689) Tuonan / för en tijd sedan.

b ) Pre- ja postpositioina käytetyt prolatiivimuodot (- itse ) ovat osin n - päätteisiä, osin nykykielen tavoin vokaaliloppuisia. Loppu- n on alkuaan joko n -latiivi tai instruktiivi, vokaaliloppuinen asu k -latiivista kehittynyt (ks. jaksoa 3).

Esimerkkejä:

alaitzen (Martti), alaidzen (Raj); vrt. alitse

lepitzen (Agr), läpitzen (Flach), lepitze (Agr), Läpidze (Martinius 1689)

Ohitzen (Agr), ohidzen (Hemm), ohitze (Agr), Ohidze (Martinius 1689)

pälitze, minun pälitzeni (Agr), päälitze (Kolck, Hamm); ei n -loppuisia asuja

siwuidzen (LPet), siwitze (Agr), Siwuidze (Martinius 1689)

ylitzen (Agr), ylidzen (R 1642), ylitze (Ika), ylidze (Raj)

c) Eräissä partikkeleissa vaihtelee n-päätteinen asu (n-latiivi) vokaaliloppuisen (latiivin *-k > Ø) tai t-päätteisen (latiivin *-k > -t ) kanssa (ks. jaksoa 3).

Esimerkkejä:

ijetin ~ ijeti (Agr) = iäti

caiketin ~ caiketi (Agr) = kokonaan

peretin ~ pereti (Agr) = kokonaan

taghan ~ tagha, taa ~ taat (Agr), takat (Lju) = taa(kse)

tygön, ty(g)en (Agr), työn (Lpet) ~ tygö (yleinen) ~ tyget (Lju), työt (Koll) = luo, tykö

edemen (Sor) ~ edemmä (yleinen) ~ edemmät (Lju)

taaman (Agr), taemman (LPet) ~ taamma (Agr)

Huom. myös seuraavat tapaukset, joissa vokaaliloppuinen asu vaihtelee n - tai t -loppuisen kanssa: aiwa ~ aiwan, hama ~ hama(a)n, laimi ~ laimi(i)n, paljo ~ paljon, wähä ~ wähän, ala ~ LPet. alat, kiin(n)i Proc. kijnit, ylemmä ~ Lju. ylemmät 'ylemmä(ksi)' (Ljungolla myös ensimmät 'ensiksi').

20.1.4 Muita tyyppejä

Edellisissä jaksoissa puheena olleiden partikkeliryhmien lisäksi VKS:ssa on suuri joukko erityyppisiä partikkeleita, ennen kaikkea adverbeja, jotka poikkeavat nyky-yleiskielestä muodoltaan tai merkitykseltään. Esittelen seuraavassa joitakin tyyppejä johtimittain (- ten, - ttAin, - ttA, - n(n)A, - n(n)i) ja lopuksi joukon VKS:ssa yleisiä erityyppisiä adverbeja aakkosjärjestyksessä ja ortografialtaan modernistettuina.

a) - (t)ten

Agr. enemiten ~ enimit(t)en 'enimmäkseen, enimmiten, etenkin', caikiten 'kokonaan', li(j)aten ~ Liatengi ~ lijatecki(n) ~ liateckin jne. 'etenkin, liiatenkin', mestariten 'mestarillisesti', parahuten pein 'parhai(te)n päin' (ellei tätä ole tulkittava parahus -sanan illatiiviksi, ts. /parahuteen päin/)

Thur. liatengin

Hamm. lijoitengin

Proc. likimitten 'lähes, melkein', peräten 'kokonaan'.

Sitten -adverbilla on VKS:ssa asut sijtten ~ sijtte (jälkimmäinen yleisin Agricolalla) sijtä ~ sijttä ~ sitte ~ sittä. Hakulinen (1979) arvelee sitten -asua kontaminoitumaksi, ts. siittä + siiten (= sitten -sanan murrevastineita).

b) - ttAin

Agr. enimittein 'enimmäkseen, etenkin'

Fav. enimmittäin

Proc. erinomattain 'erikseen, erityisesti'

LPet., Kex. erittäin 'erikseen, etenkin'

LPet. likimittäin 'melkeinpä, lähes'

Kustaa Vaasan kirje parahittain 'parhaiten'

LPet. wähittäin 'vähitellen' (vrt. Finno wähin wähin 'vähitellen')

c) - ttA

Tämä tapaa ilmaiseva johdin on Hakulisen (1979) mukaan mm. adverbeissa siittä ~ sittä (ks. a-kohtaa) ja suotta 'turhaan' (= verbinvartalo suo + tta ) sekä konjunktioissa että, jotta, kutta (ks. 20.3). Huom. Agricolalla aina omistusliitteinen asu: soottans 'turhaan, tahallaan'.

d) - (n)na, - (n)ni

Agr. ionna, ionni 'niin kauan kuin, kun(nes)' ( ionna he matkustit, ionni me tesse matkasa olema ), caike(n)ni ~ caickenni 'aivan, kokonaan', cunna 'minne, kun' ( cunna me ikenens catzoma, cunna hen tule, hen leute - -), [ei] cunnacka '[ei] minnekään, koskaan' ( ele nyt cunnacka louu /luovu/ teste Christusesta ), toonna 'tuonne' ( toonna asti, Jooxe toonna ), Koll. parahinni päin 'parhain päin'.

e) Erityyppisiä adverbeja

alinomati = aina

eninnäkin = enintään

erinäns = erikseen, erilleen, yksinään

itsellens(ä) ~ itselläns(ä) = itsekseen, itsestään

jällens(ä) = jälleen

kohdastans(a) = heti, suoraan

kohtasilläns(ä) = heti

koht'ojetens = heti (mm. LPet)

kuinka kuinkin = miten milloinkin

mitämaks = ehkä

päält(ä)iskein = ylipäänsä, sanalla sanoen

ratki = aivan, kovin

semmenkin ~ semminkin = varsinkin

[ ei ] semmenkään ~ semminkään = [ei] ainakaan, varsinkaan

[ ei ] silleen = [ei] enää

silläns(ä) = heti, sillään, sellaisenaan

sitälikin ~ sitälähin = seuraavaksi, lähinnä, sitä paitsi (vrt. r. därnäst )

sukuisin = syntyisin, syntyään

tahtons(a) = tahansa, hyvänsä (LPet. cusa tahtons 'missä tahansa')

tälläns(ä) = nyt, näin, tällaisenaan

vanhuudesta = vanhastaan

vasta-alusta = alusta alkaen, uudestaan

vastahakoisin = päinvastoin

vastuudesta = uudestaan

vähinnäkin = vähintään

yhdelläns = entisellään, samana, sillään (esim. olla, pysyä yhdelläns)

ynnä = yhdessä

Huom. Agricolan ilmaukset tölens /työl(l)äns(ä)/ 'työläästi', Tuskal ikenens 'tuskin koskaan', Pänens /päänäns(ä)/ 'kokonaan.

20.2 Pre- ja postpositioita

VKS:n pre- ja postpositiot poikkeavat nykyvastineistaan 1) äänneasultaan, 2) rektioltaan ja 3) merkitykseltään. Sitä paitsi eräät nykyiset postpositiot esiintyvät VKS:ssa myös prepositioina. Seuraavassa aakkosellinen luettelo sellaisista pre- ja postpositioista, jotka jossakin suhteessa poikkeavat nykyisistä; hakusanojen ortografia on modernistettu. Luettelo ei ole suinkaan täydellinen, mutta siitä ilmenevät tärkeimmät VKS:n ja nykykielen väliset erot. Eräiden postpositioiden nykyisistä poikkeavat funktiot tulevat puheeksi lauseopin jaksossa 31, jossa on myös esimerkkejä näiden postpositioiden käytöstä. Täydellisemmät tiedot pre- ja postpositioiden käytöstä saa VKS:n sanakirjasta (I osa 1985, II osa 1994).

ala postp., prep. + gen. = alle, alla, jnk alaisuuteen, valtaan, kohteeksi, jhk tilaan

Agr. minun cattoni ala 'alle', meiden alanne 'valtaamme', häpijen ala häpeään'

Koll. sekä pälle että ala wirran

LPet. rangaistuxen ala 'rangaistuksen kohteeksi, rangaistukseen', helwetin waiwan alat 'vaivan alaiseksi, vaivaan'

Flach. Jumalan tahdon ala

alla postp., prep. + gen. = alapuolella, lähellä, alaisuudessa, aikana.

Agr. ninen Kuningain alla, poncius Pilatusen alla 'aikana', olewaisen Awioskäskyn alla 'voimassaolevan avioliiton kestäessä'

Sor. Jerusalemin Caupungin alla 'lähellä'

LPet. meidän allam 'alapuolellamme'

Flor. sen alla olewaisis Maacunnisa 'siihen kuuluvissa'

alaitse(n) postp. + gen. (harv.)

Raj. Templin Kynnyxen alaidzen

asti postp. + ill., usein vahvistimena niin, jolloin postpositio voi jäädä poiskin.

Agr. XII. nin XIII. asti '12:nnesta 14:nteen [lukuun] asti'

Thur. hamast Äidin cohdusta, nijn sijhen asti

Fav. yhdest cuucaudest nin toiseen

edellä postp., prep. + gen., partit.

Agr. edhelle Wedhenpaisuman

Martti Joulun edhellä

Ika. tämän Textin edellä käywäisis sanois

LPet. edellä näitä sanoia

Kolck. WÄhä edellä näitä Textin Sanoja

Flach. edel näitä Textin sanoia

Flor. edellä Adventi 'ennen adventtia'

ennen prep., postp. + partit. tai joskus gen. Nykykielisen merkityksen ohella ilmaustyypissä kolme vuotta sitten joko yksinään tai sitten -sanan vahvistimena (vrt. r. för tre År sedan, saks. vor drei Jahren ).

Agr. cauuan ennen Christusen Syndymisen, ennen Hrran [po. Herran] echtolisen

Flach. ennen mutamita Cuucausia 'sitten'

LPet. ennen colme wuotta 'sitten'

Thur. ennen mutamita wuosia sitten

Ika. ennen mutamita wijckoja sijtten, tätä heidän Pääsiäistäns päiwä ennen

Flor. sitä ennen

Hamm. ennen muutamia wijckoja sitte (huom. Bång monicahtoja wuosia sijttä )

ilma(i)n prep., postp. + partit., abess. = ilman, vailla, paitsi, lisäksi, lukuun ottamatta (vrt. r. (för)utan, (för)utom ). Jopa rinnasteisissa pääsanoissa vaihtelevat partitiivi ja abessiivi, minkä lisäksi määrite ja pääsana voivat olla eri sijoissa. Ilman on kahtalaisen merkityksensä vuoksi joskus vaikeatulkintainen; kontekstin ohella on turvauduttava pragmaattiseen tietoon.

= ilman, vailla:

Agr. ilman Laki ia Töite, ilman Laita ia Jumalata

Raj. ilman caiketa oikiudeta [abess.] ja perustosta [partit.]; ilman sydämmen huocauxeta [abess.], catumusta ja parannusta [partit.]; ilman yhdetäkän ehdota

Ika. ilman petosta [partit.] ja wilpitä [abess.]

Kolck. ilman HErran tiedota.

= paitsi, lisäksi:

LPet. ihminen on ansainut - - ilmain jocapäiwäisi rangaistuxi - - ijankaickisen cadotuxen; ilman tain caidaisia yhteisiä cocouxia on erinomaisest asetettu KirckoOrdningis - -; K. Salomon - - on tarwinnut, 30. coria sämbyl jauhoia, 160. coria muita jauhoia, 10. Lihawa Härkä, 100. Lammast; ilman Peuroit, ia muita Medzän eläimeit - -; ilman myös cala ruat; HERra CHRistus - - on ruockinut wijsi tuhatta miestä, ilmain waimoit ia lapsit

Flach. [Paavali on ollut] Työsä ja Tuskas - - isomises ja Janosa - - Wilusa ja Alastomudesa, ilman nijtä [nim. vastoinkäymisiä] cuin ioca Päiwä tapahtuwat.

jälkeen ~ jälkiin prep. + gen. tai joskus partit.; postp. + gen. = jälkeen, mukaan, mukaisesti.

Agr. ielkin sen Epistolan 'jälkeen', toinen toisens ielkin 'jälkeen', Inhimisten Opin ielkin 'mukaan'

Kex. jälckin hänen cuolemans, jälkin tätä elämät

Ika. jälkeen tämän radollisen elämän

Flach. iälken heidän Cuolemans

Lju. Tulkittu iälken - - Jesuxen Christuxen syndymä wuotta 1601

LPet. jälken ruan, sen yhteisen Regulan jälken 'mukaan'

Raj. Päiwä jälkijn walmistus päiwän

kautta postp. + gen. = johdosta, perusteella, puolesta, välityksellä. VKS:n konstruktioiden luonteviksi vastineiksi sopivat harvoin postp. rakenteet; nykykieli käyttää muuta ilmaisutapaa, esim. Agr. caupitzi ninen cautta 'teki kauppaa niillä'. Kautta -postpositiosta agenttina lauseopin jaksossa 34.4.

Thur. Susanna cadhen wäärän duomarin candeen cautta duomittin kiwitettä 'perusteella'

Proc. he [= lapset] - - eij taida arwata heille, heidän rackan Äitins Cuoleman cautta tapahtunutta Wahingota, niin suurex cuin se todella on 'johdosta'

Hamm. saadun wahingon cautta suurest surulliset R. Wanhembans 'johdosta'

Ika. Christus on lihan cautta cuoletettu, mutta hengen cautta eläwäxi tehty (vrt. Piet. 3:18 [Kristus] kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä )

kohden postp. + gen., partit. = kohtaan.

LPet. Isäns maata cohden ; hänen hywydens ulottu, caickein cohden ; Ihmisiä cohden eli wastan

kohtaan postp. + gen., partit. = kohtaan, verrattuna jhk.

meidän cohtam (yleinen)

Agr. sen cochtan 'siihen verrattuna'; he ouat caiki haluat Kuningat ia Herrat olluet, ninen Babelin ia Persian Kuningasten cochtan 'verrattuna'

LPet. jotca hän [= Jumala] ihmisten lasten cohtan teke 'kohtaan'

liki prep., postp. + partit. = lähellä, lähelle.

LPet. liki Annabergat 'lähellä Annabergiä'; ajoit liki paimend; liki meitä

Ika. Sitä [= temppeliä] liki on ollut 3. Sanctum Sanctorum

Martinius 1689 Liki tietä, & tietä Liki.

Huom. likin(nä) adverbina (ks. 20.1.4): Flach. Sitälikin, Sijtä likin 'seuraavaksi, sitä paitsi'

läpitse(n) prep., postp. + gen. = halki, läpi, kautta. Nykykielen vastineiksi sopivat yleensä eri sijamuodot.

Agr. Ristin lepitze ijancaikisehen Cunniahan 'kautta'; Wskon lepitze, Christusen päle; ackunan läpitze 'ikkunasta'; lepitze Prentin 'painoon, painosta'

Ika. porttein läpitze 'porteista'

Flach. läpitzen Punaisen Meren 'halki, läpi'

Hamm. Pilwein läpitze.

Huom. Salam. Läpi maat' [= maata].

läsnä prep., postp. + partit. = lähellä.

Ika. läsnä nijtä, joilla - -

LPet. Ei nijtä lässnä muut ole

Proc. händä juuri läsnä

Flach. meitä läsnä, händä läsnä

Raj. nijn läsnä hän tätä cuin sitä toistakin oli [nim. Kristus ryöväriä]

myöden postp. + partit. ja joskus gen. = mukaa(n), mukaisesti, pitkin.

LPet. oman cuwans myöden ; sitä myöden cuin 'sitä mukaa kuin'

Raj. kyliä ia Caupungeita myöden - - juoxendelit 'pitkin'

paitsi prep. + partit. tai abess., Agricolalla myös n -loppuinen sija ja elat., jopa nom. = ilman, paitsi, lisäksi, lukuun ottamatta (vrt. ilman ).

Agr. paitz meiden Anszion 'ilman', paitz pramin 'ilman kerskailua', paitzi synnin 'ilman'; ei ole toista paitzi henen 'hänen lisäkseen'; monda Kuningast - - hen ylitzewoitti, paitzi ne Seitzemen Cananeerin Waldacunda 'seitsemän Kaanaanmaan valtakunnan lisäksi'; meiden pideis paramin paitzi oleman henen Ihmelisiste Töistens eli Tunnostehdhistens, quin henen Opistans 'ilman'; paitzi sen, ette 'paitsi sitä (seikkaa), että'

LPet. paitzi puoletacan syytä [= abess.], cuoleman ansiota, ricosta eli syndi [= partit.] 'ilman'; Paitzi sitä 'sen lisäksi', Paitzi näitä 'näiden lisäksi'

perästä, perään postp. + gen. = mukaan, mukaisesti' (vrt. jälkeen ).

Agr. tauans pereste 'tapansa mukaan', Ensimeisen Keskyn perest

Ika. syndiem peräst

LPet. woiman peräst ; Kex. itzecungin säädyn ja tilan peräst, hänen töidens perän

Thur. hänen himoins perän

puolesta postp. + gen. = vuoksi, perusteella, suhteen (vrt. suhteen ).

Agr. papit sencaltaisten Wffrein polesta nudheltijn 'vuoksi'

LPet. Muutamat taas cunnialisen wiran puolest cudzutan herroixi 'perusteella, vuoksi'; ne, joilla woima ia walda on - - cudzutan herroixi waldans puolest - -. Ja - - Taloin isännät heidän perhens ia taloins, suhten ; P. Lutherus nimittä 'mainitsee' ainoastans Isännät, sen wallan puolest, cuin Jumala on suonut Isännälle 'vuoksi' (= lat. ob )

Proc. me tunnemme hänen [= Jumalan] Olemuxens, Tahtons ja hywäin Töidens puolesta

sijassa postp. + gen. = asemesta, sija/sta, -an.

Flor. Kirckoherran sias 'asemesta'

LPet. sijnä sias cuin 'sen sijaan, että'

As. sijnä siasa 'sen sijaan'

sisällä

Laur. Petri käyttää ilmauksia sisällä 'sisäpuolella', ulkona 'ulkopuolella' ja ylhäällä 'yläpuolella' nykykielestä poikkeavasti prepositioina (pääsana partitiivissa): me tiedäm idzellem Rauhan olewan 1. ylhällä meitä eli meidän päälläm - -; 3. Rauhan sisällä meitä - -; 4. Rauhan ulcona meitä - -; vlkona ruumista.

Ulkona + elat. esiintyy muillakin: Ika. vlcona portista, vlcona Israelin kylä cunnast, sijtä ulcona ; Raj. vlcona Awioskeskystä; Proc. Caicki Rickaus ulcona Jumalast on sula Köyhyys; As. ulkona cokouxesta 'juhlan(vieton) ulkopuolella'

sivussa postp. + gen. = vieressä, lisäksi, ohella ( sivuun = viereen).

Raj. Emändäis siwus 'vieressä'

Thur. Satanan kiusauxen siwus 'ohella'; sijnä siwus 'sen lisäksi' (yleinen).

Synonyymina esiintyy vieressä : Thur. SEn wijmeisen - - Palweluxen wieres 'lisäksi'; Flach. sinä wieres 'sen ohella'; sinä wieres , cuin 'samalla kun'

suhteen (joskus teorioitu asu suhteesen ) postp. + gen. = jhk verrattuna, jnk vuoksi, suhteen (vrt. puolesta ).

LPet. [talonisännät] cudzutan armoilisixi herroixi - - heidän perhens ia taloins, suhten 'vuoksi'

Raj. caicki owat ylen halwat sen suhten cuin Christus on kärsinyt 'verrattuna'

Hamm. Esicoiset owat saanet cahdenkerraisen Osan muiden Lasten suhtesen Perinnösä 'verrattuna'; sitä wähemmin he [=lapset] ijällisten Ihmisten suhtesen, tietäwät, julki Jumalattomudest 'verrattuna'

Proc. mitkä Lapset owat Waimon suhteen 'verrattuna'

Thur. mitä se on ijancaickisuden suhten

ulkona ks. sisällä

vaihee/lla, - lle postp. + gen. = väli/llä, -lle, kesken, keskuudessa.

Agr. Capina nousi henen ia Saulin houein waihellen ; Johannesen ia ninen muinen Euangelisterin waihel

Lju. laskekan medzän palkan [= korvauksen metsän käytöstä] heidhen waihellans 'heidän välillään' so. heille

As. yliän ja morsiamen waihella

Ika. Jumalan ja Ihmisten waihella ; mikä eroitus on wanhurskan ia jumalattoman waihella.

Huom. kristillisen seurakunnan vaiheella = kristillisessä seurakunnassa, kristilliselle seurakunnalle yms.

vastaan prep. (harv.), postp. + partit. tai joskus gen. = vastaan, kohtaan, vastoin, jhk verrattuna.

Agr. merkixi wastan sen Hooralisen Canssan 'haureellista kansaa vastaan'; hen rupe kijttemän Euangeliumita, wastan Inhimisten Opetosta 'vastoin'; Canssa carckapi Canssa wastan, ia Waldakunda waldakunnan wastan ; muita Eriseurasit wastan ; Somalaisten wastan 'vastaan'; ette hen Äpeiumaludhen wastan - - sarnasi; tule site Wihaisemaxi Lain wastan 'lakia kohtaan'; kieldön ia haastamisen wastan 'vastoin kieltoa'

LPet. he owat sinun wastas rickoneet 'sinua vastaan'; surulist sydändäm aina lohdutta ia wahwista, wastan Jumalan wiha, syndi, cuolemat ia helwetti

Flach. nijtä wastan 'kohtaan'

Thur. Nincuin pisara wettä on coco merta wastan 'mereen verrattuna'

vasten postp. + partit. = varten.

LPet. iota [= iankaikkista elämää] wasten [Jumala] ihmisen ensin luonutkin on

vastoin prep., postp. + partit. = vastaan, kohtaan, vastoin.

Agr. Syndi pyhe Henge wastoin 'vastaan'; wiha Laki wastoin 'kohtaan'; annoi heille woiman sastaisi Hengi wastoin 'vastaan'; Wastoin site Kiroust 'vastoin'

Ika. lohdutta [inf.] Synnin rascautta, ja cuorma wastoin

Salam. Wastoin JEsusta 'kohtaan'

vieressä ks. sivussa

ylhäällä ks. sisällä

yli, ylitse(n) prep., postp. + partit. tai gen. = yli, enemmän kuin, ennen, vastoin.

Agr. teme on caickein ylitze 'enemmän kuin muut, ennen kaikkea muuta'; Ja wiele sen ylitze 'sen lisäksi'

Finno ylitzen minun kieldön 'vastoin kieltoani'

LPet. ylidzen caickia 'ennen kaikkea (muuta)'; ylidze caickia cappaleita 'enemmän kuin mikään muu'; ylidze Jumalan asetuxen 'vastoin sitä, minkä J. on säätänyt'; ylidzen tahdon ia tilan 'enemmän kuin [toinen] tahtoo ja tilaisuus sallii'; ylidze sen Jumalisen tahdon 'vastoin hurskaan [ihmisen] tahtoa'

Ika. sengin ylitze cuin 'jopa enemmän kuin se, mitä'

Hamm. jotca olit Levitain Lugun ylitze 'joita oli enemmän kuin leeviläisiä'

Raj. ylitzen luonon 'vastoin luontoa, luonnonvastaisesti' tai 'luonnottomasti, yliluonnollisesti' (myös Andr. ylitze luonon); ylidze Jumalan kielon

Flach. O Ilo ylitze caicken Ilon!

Yli esiintyy ajanilmauksissa: Martinius 1689 yli yötä/ heela Natten, yli päiwä/ heela Dagen (nämä myös Petraeuksella), Yli yötä ja päiwä hän waelsi/ han reste genom Natt och Dag; Ika. yli yötä; Kolck. yli Yötä, yliyötä 'kaiken yötä, joka yö', yliaica 'kaiken aikaa'.

20.3 Konjunktioita ja konnektiiveja

Konjunktioiden ja muiden liittimien merkitys ja käyttö poikkeaa usein tavoin nykyisestä: yhdellä ja samalla konjunktiolla (esim. että ja kuin ) on funktioita, jotka nykyään jakautuvat eri konjunktioiden kesken. VKS ei mm. tunne sellaista työnjakoa, joka vallitsee nykysuomessa saman konjunktiolajin eri jäsenten kesken: eli - tai - vai, mutta - vaan, kuin - kuten. Eräät konjunktiot ovat kadonneet nykykielestä, eräät taas esiintyvät nykyään vain adverbeina. Seuraavassa luettelo sellaisista konnektiiveista, jotka jossakin suhteessa poikkeavat nykykielen käytännöstä. Hakusanojen kohdalla olen maininnut VKS:sta tapaamani merkitykset. Konjunktioiden käytöstä lauseopin jaksossa 40.

ehkä, ehkei konsess. = vaikka, joskaan

ehkä + interrogatiivipron. = (kuka) hyvänsä, tahansa

ehkä - eli = -pA - tai

eikä - eikä kopulat. = ei - eikä

eli(kkä) disjunkt. = tai, vai (eli)

eli(kkä) - eli ~ taikka = joko - tai

joko - eli = -pA - tai

taikka - eli = joko - tai

es (Agr) kond. = jos (eskuinka = vaikka)

että eksplikat., kausaal., finaal., konsekut. ym. = että, koska, jotta, niin että (kun, jos, vaikka, sillä, sekä)

että - että = sekä - että

sen päälle ~ päällä että = jotta, että. Vrt. r. på det (att)

sillä että = sillä, koska, jotta (joten, sen tähden, siksi).

ja kopulat. = -kA, sekä ( ja ei = eikä)

sekä - ja = sekä - että

joko ks. eli(kkä)

jos kond., interr. = jos, -kO

joska ~ josko = jospa

koska tempor., kausaal. = kun, koska, (milloin)

kuin tempor., komparat. = kun, kuin, kuten (myös relatiivipronomini)

ikänä(ns) kuin = aivan kuin, ikään kuin

niin hyvästi - kuin = niin - kuin, sekä - että

sen jälkeen kuin = sen mukaan kuin

siinä sijas(sa) kuin = sen sijaan, että

siinä vieres(sä) kuin = samalla kun

kutta komparat., tempor. ym. = kuten, kuin, (sen jälkeen) kun, miten (myös relatiivipronomini)

niinkutta = kuten, niin kuin

mutta adversat. = mutta, vaan, paitsi (Hamm. Cuca - - woitta Mailman, mutta se joca usco).

ei vaivoin - mutta myös = ei ainoastaan - vaan myös

muuna - muuna = milloin - milloin

nyt - nyt = milloin - milloin

sen päälle ~ päällä että ks. että

sen jälkeen kuin ks. kuin

sentähden = sentään, silti, sen tähden

senvuoksi = silti, sen vuoksi

siinä sijas(sa) kuin ks. kuin

siinä vieres(sä) kuin ks. kuin

sillä = siksi, sillä

sillä että ks. että

sitä - sitä = mitä - sitä

taikka ks. eli

vaan = vaan, vain, mutta

vaivoin ks. mutta