2 papeille, 20.1.3 c ja 31.2 s.v. tykö
3 = vireä, ahkera 7.2
5 Agricolasta periytyvä traditio oli kirjoittaa substantiivi kansa isolla alkukirjaimella ja geminaatta-s:llä (Canssa) ja postpositio kanssa pienellä alkukirjaimella ja yhdellä s:llä. (rivi 45 cansans = kanssansa). Kummankin lukutapa oli sama, ts. /kansa/, ja ortografian tarkoitus oli erottaa sanat toisistaan.
6 1.3
7 Agricolalla on neljästi mon. nom. rambat, kerran rammat(kolmesti asu rammalle). Ortografinen asu rambat voi selittyä astevaihtelun horjumisesta (ks. 1.3 e); lukutapa olisi tällöin /rampat/. Toisaalta Lönnrot esittää sanakirjassaan rampa-sanalle rinnakkaisasun rammas : rampaan ~ rammaan, joten Agricolan monikon voi lukea myös /rampaat/.
9 = kuten 20.3
10 = isäntä 'perheenisä' 12.1
11 = perheensä (2.1) pro perheellensä (30.1.4)
13 so. rukoilee seurakunnan puolesta, huolehtii seurakuntalaisista
14 = myötä 'puolesta, suhteen' 12.1. Säkeiden ajatuksena on, että pappi huolehtii seurakuntalaisistaan antamalla opetusta ja neuvoja sekä kehottamalla nuhteettomaan elämäntapaan.
15 Mon. nom. tai loppuheittoinen yks. part. pro yö (riimi!).
17 Partitiivin asu /mielee/ (7.1) pro mieltä(riimi!).
19 Akk. pro part. objekti 27.2.
20 = Herransa 21.5
21 = jakaen 19.3.1.2
22 'hedelmää, hedelmiä' (viini-sanan vastineena on VKS:ssa viina ja viinamarja tarkoittaa viinirypälettä)
23 = joka 17.5
25 Agricolan sijtt(e) /sittä/ tai /siittä/ merkitsee kontekstin mukaan 'sitten' tai 'siitä'. Tämän partikkelin asu vaihtelee eri kirjailijoilla (20.1.4). Samassa runossa (rivi 38) Agricolalla on ortografinen asu sitt.
26 (5
27 33.2.1 (esimerkkejä 33.2.2 b)
29 11.4
30 pro jumalattomat(tämä on ainutkertainen tapaus, muulloin a:llinen asu).
32 = valmistetaan 13.2.2.2
33 so. helvetti ja sen ikuinen tuli
34 = 'kun' 20.3
35 'isä' 23.5.2
36 1.2
38 'huolellisesti, tarkoin' 20.1.1
39 = rukoilemaan 8.3 ja 13.2.2.2 Muist. 1
40 'säädetään, velvoitetaan' 23.1
41 20.1.1
43 25.2.2
45 'tahallaan, turhaan'. Adverbia suottaon pidetty yks. partitiivina sanasta suosi 'mielisuosio' (esim. Lönnrot); Hakulisen (1968) mukaan tta-aines taas on sama partikkelinjohdin kuin esim. konjunktiossa jotta. Agricola viljelee adverbia säännöllisesti omistusliitteisenä, ja yksi omistusliitteinen esimerkki löytyy Lönnrotin sanakirjastakin.
46 = unohtaa 4.1
47 'tahallaan' 13.2.2.1 ja 19.3.1.3
48 Kyseeseen voisi tulla myös lukutapa /sitä/, ts. partitiiviobjekti pro elatiivimäärite.
49 'vaan' 20.3
50 so. omaan sieluunsa 25.2.2
51 pro sylkevät, so. saastuttavat [oman sielunsa]
52 = laiskana 12.1
53 'kiukkua, pahansisuisuutta' 7.1
54 = ansaitse 12.1
55 8.3
56 20.2
57 14.5.3